Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 30

hiljaisuudessa.
Sitten hän kyykistyi ja kiersi hiipivin askelin pitkin avointa
ympyrää, pysyen kaukana rumpualttarin vieressä lojuvasta
apinaruumiista, mutta kuitenkin pitäen yhä julmia, vihaisia, punaisia
silmiään siihen tähdättyinä. Nyt hyppäsi esille toinen uros, toisti
kuninkaansa hirveät karjahdukset ja seurasi hänen kintereillään.
Toiset tekivät samoin nopeassa tahdissa, niin että aarniometsä kaikui
heidän miltei keskeytymättömistä verenhimoisista ulvahduksistaan.

Tämän kaiken oli määrä haasteena esittää taistelun alkua.

Kun kaikki täysikasvuiset urokset olivat yhtyneet sotatanssiin, alkoi
toinen näytös, hyökkäys vihollista vastaan.

Temmaten valtavan nuijan vartavasten kerätystä oksakasasta Kertshak
ryntäsi raivokkaasti apinaraadon kimppuun ja antoi sille tuiman
iskun, samalla ilkeästi muristen ja korskuen. Rummun kumahdukset
yltyivät yhä, samoin iskut, kunnes kaikki urokset olivat lähestyneet
uhria, antaneet sille nuijastaan kolhaisun ja sitten yhtyneet
kuolemantanssin riehuntaan.

Tarzan oli mukana tässä villissä, hyppivässä laumassa. Hänen
ruskea, jäntevä ruumiinsa loisti kuutamossa ja näytti norjalta ja
sirolta kömpelöiden, karvaisten petojen rinnalla. Kukaan ei ottanut
väijyvämmin osaa kuviteltuun taisteluun, kukaan ei ollut julmempi
villissä hyökkäyksessä eikä kukaan kuolemantanssissa hypännyt niin
korkealle ilmaan kuin hän.

Puoli tuntia kesti vimmattua tanssia, sitten rumpu vaikeni Kertshakin
käskystä, ja rummuttajat kiirehtivät tanssijain parven puhki
kyyristelevien katselijain sekaan. Nyt urokset kuin yhtenä miehenä
ryntäsivät käsiksi raatoon, joka heidän hirveistä iskuistaan oli
muuttunut muodottomaksi karvaiseksi rykelmäksi.

Lihaa he harvoin saivat tarpeekseen, joten heidän meluisan juhlansa
päättäjäisiksi sopikin parhaiten tuoreen lihan syönti, ja tähän he
nyt kohdistivat kaiken huomionsa. Raateluhampaat upposivat vihollisen
ruhoon ja repelivät irti isoja kappaleita. Väkevämmät saivat
parhaimmat palat, heikompien jäädessä hyörimään tappelevan, murisevan
joukon kintereillä, vaanien tilaisuutta siepata pudonnut makupala tai
edes luu, ennenkuin kaikki olisi lopussa.

Tarzan halusi ja tarvitsi enemmän lihaa kuin apinat. Hän, lihaasyövän
rodun jälkeläinen, ei ollut mielestään koskaan saanut tarpeekseen
eläimellistä ravintoa. Niinpä hän nytkin pujotteli tappelevain
apinain lomitse, tavoitellen osuutta, jota hänen voimansa ei olisi
voinut hänelle milloinkaan hankkia.

Hänen kupeellaan heilui hänen isänsä metsästyspuukko, jolle hän oli
verrattomissa kirjoissaan näkemänsä mallin mukaan kyhännyt tupen.

Vihdoin hän pääsi nopeasti vähenevän herkun luo ja viilsi terävällä
veitsellään isomman palan kuin oli edes toivonut, kokonaisen
karvaisen kyynärvarren, joka pisti esiin mahtavan Kertshakin
jalkojen alta, ja Kertshak oli niin syventynyt kuninkaalliseen
kaappausoikeuteensa, ettei huomannut tätä majesteettirikosta. Sitten
pikku Tarzan keinotteli itsensä irti tappelevien parvesta, puristaen
julmaa saalistaan tiukasti rintaansa vasten.

Niiden joukossa, jotka turhaan kiertelivät tiheän lauman
ulkopuolella, oli myös vanha Tublat. Hän oli ollut ensimmäisiä herkun
kimpussa ja silloin saanut hyvän palan, jonka oli syönyt rauhassa
loitompana; nyt hän pyrki takaisin kaapatakseen lisää. Hän sattui
näkemään Tarzanin, kun tämä pääsi irti kynsivästä, sinne tänne
tuuppivasta joukosta. Tublatin pienet, ilkeät silmät välähtivät
rajusta vihasta, ja samalla niistä hehkui kiihkeä halu saada
haltuunsa pojan sieppaama herkkupala.

Mutta Tarzan oli myös nähnyt verivihollisensa ja arvaten pedon
aikeet juoksi nopeasti naaraiden ja poikasten luo, toivoen voivansa
kätkeytyä sinne. Tublat seurasi hänen kintereillään, eikä Tarzanilla
ollut muuta neuvoa kuin kiivetä johonkin läheiseen puuhun. Korkealle
hypähtäen hän sai kiinni

Last Page Next Page

Text Comparison with The Mad King

Page 9
"There is no sanatorium near here, your majesty, unless you refer to the Castle of Blentz.
Page 18
It was an ancient pile, but had been maintained in an excellent state of repair.
Page 23
He well knew the fame of Butzow's sword arm, and having no stomach for an encounter with it he grumbled an apology.
Page 47
The American saw that it would be an easy thing for them to pick him off if he remained where he was, and so with a word to Rudolph he sprang up and the boy with him.
Page 55
He is welcome to it, for all of me.
Page 64
There were cries from different parts of the cathedral of: "Crown Leopold, our true king! Down with Peter! Down with the assassin!" "Enough of this," cried Peter.
Page 65
"Yes, Prince Ludwig! Prince Ludwig!" took up the throng.
Page 69
" "It is the MAN I love, Leopold," the girl replied.
Page 108
Would the sentry never move! Evidently not, until he heard the others coming through the alley.
Page 117
Then the soldiers came among the bodies, searching for signs of life; but evidently the two volleys had done their work.
Page 131
There was but one thing to do and that was to follow the king to Blentz.
Page 132
If you do not return I shall understand that you are held prisoner by the Austrians and that my worst fears have been realized.
Page 133
"You do not know her," he said.
Page 139
In the enjoyment of the food he almost forgot the dangers he had passed through, or that other dangers might be lying in wait for him at his elbow.
Page 145
For a week Barney Custer wandered through the woods and mountains of Lutha.
Page 146
He heard a voice urging the animal forward--pleading, threatening.
Page 169
A troop of horse was just emerging from the north gate.
Page 178
Many times he had caught himself scrutinizing the face of the monarch, searching for some proof that after all he was not Leopold.
Page 181
"Perhaps Lieutenant Butzow might find a way," suggested the officer.
Page 183
"And then Barney Custer will have to beat it for the boundary," he replied with a sorry smile.