Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 3

hienostuneen ylimyksen ja hänen rouvansa
kanssa, joten Claytonit saivat enimmäkseen olla kahden kesken.

Itse asiassa tämä olikin täysin heidän toivomustensa mukaista, mutta
samalla se eristi heidät melkein kokonaan pienen aluksen elämästä,
niin että he eivät voineet pysyä kosketuksissa päivittäisten
tapahtumien kanssa, jotka olivat pian kehittymässä veriseksi
murhenäytelmäksi.

Mutta aluksen ilmapiirissä oli jotakin määrittelemätöntä, mikä
ennusti tuhoa. Ulkonaisesti, mikäli Claytonit voivat huomata, kävi
kaikki pienellä laivalla entiseen tapaansa, mutta että pohjalla
virtasi jotakin, mikä vei tuntematonta vaaraa kohti, sen he tunsivat
molemmat, vaikka eivät puhuneet siitä toisilleen.

Toisena päivänä Mustan Mikon haavoittumisen jälkeen Clayton
tuli kannelle juuri parahiksi nähdäkseen neljän miehen kantavan
erään merimiehen retkottavaa ruumista kannen alle, ensimmäisen
perämiehen tuijottaessa kiiluvin silmin ja raskas naakeli kädessä
synkännäköisiin merimiehiin.

Clayton ei tehnyt mitään kysymyksiä -- se ei ollutkaan tarpeen
-- mutta kun seuraavana päivänä brittiläisen sotalaivan valtavat
piirteet sukelsivat esiin taivaanrannalla, teki hänen melkein mieli
pyytää, että hänet ja lady Alice siirrettäisiin sinne, sillä hän
alkoi yhä pahemmin pelätä, että jäämisestä pahaenteiselle Fuwaldalle
ei koituisi muuta kuin onnettomuutta.

Puolenpäivän aikaan he olivat merkinantomatkan päässä brittiläisestä
aluksesta, kun Claytonille juuri kun aikoi pyytää kapteenia viemään
heidät sinne, selvisi äkkiä sellaisen pyynnön naurettavuus. Mitä hän
voisi hänen majesteettinsa laivaa komentavalle upseerille esittää
syyksi siihen, että halusi palata sinne, mistä päin äsken oli tullut!

Entä jos hän kertoisi heille, että päälliköt olivat raa'asti
kohdelleet kahta uppiniskaista merimiestä! He vain nauraisivat
partaansa ja epäilisivät, että syynä hänen haluunsa päästä laivalta
ei voinut olla muu kuin pelkuruus.

John Clayton, loordi Greystoke, ei pyytänyt päästä brittiläiselle
sotalaivalle, ja myöhään iltapäivällä hän näki sen häipyvän kaukaisen
taivaanrannan taakse. Mutta jo sitä ennen hän sai tietää jotakin,
mikä pani hänet kiroamaan väärää ylpeyttänsä, se kun oli estänyt
häntä etsimästä nuorelle vaimolleen turvaa muutamia lyhyitä hetkiä
aikaisemmin, jolloin sitä vielä olisi voitu saada. Nyt se oli
ehdottomasti myöhäistä.

Iltapäivällä oli se vähäläntä vanha merimies, jonka kapteeni oli
muutamia päiviä sitten iskenyt kumoon kannella, tullut kaiteen luo
sille paikalle, missä Clayton vaimoineen seisoi katselemassa suuren
sotalaivan yhä pieneneviä ääripiirteitä. Vanha mies kiilloitti laivan
messinkiosia ja hiljalleen läheten Claytonia sanoi matalalla äänellä:

"Hitonmoinen elämä tästä nousee, ja muistakaa minun sanoneeni, herra.
Hitonmoinen elämä."

"Mitä tarkoitatte?" kysyi Clayton.

"Ettekö ole nähnyt, mitä täällä hommataan? Ettekö ole kuullut, että
vietävän kapteeni ja kirotut perämiehet iskevät kuoliaiksi puolet
miehistä? Kaksi kalloa lyötiin puhki eilen ja kolme tänään. Musta
Mikko on taas kunnossa, eikä siedä semmoista, siitä saa herra olla
ihan varma."

"Tarkoitatteko, että miehistö hankkii kapinaa?" kysyi Clayton.

"Kapinaa!" toisti ukko. "Ihan murhatöitä he aikovat, herra, muistakaa
minun sanoneeni."

"Koska?"

"Tekeillä se on, herra, hyvinkin jo tekeillä, vaikken sano koska.
Muuten olenkin jo puhunut liian paljon, mutta olihan herra silloin
niin ystävällinen, ja minä ajattelin, ettei olisi haitaksi, jos
varoittaisin teitä. Mutta pitäkää suunne kiinni, kun kuulette
ampumista, menkää kannen alle ja pysykää siellä. No,

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan of the Apes

Page 0
The yellow, mildewed pages of the diary of.
Page 5
" "When?" "Hit's comin', sir; hit's comin' but I'm not a-sayin' wen, an' I've said too damned much now, but ye was a good sort t'other day an' I thought it no more'n right to warn ye.
Page 46
There was but one in the amphitheater beside Tublat, a belated female running swiftly toward the tree where Tarzan perched, and close behind her came the awful Tublat.
Page 49
For several months the tribe hovered near the beach where stood Tarzan's cabin, and his studies took up the greater portion of his time, but always when journeying through the forest he kept his rope in readiness, and many were the smaller animals that fell into the snare of the quick thrown noose.
Page 50
Several small animals passed unharmed beneath him.
Page 58
His only hope lay in reaching the village of Mbonga as quickly as his legs would carry him.
Page 68
Choosing a moment when none seemed near, Tarzan hastened to his bundle of arrows beneath the great tree at the end of the village street.
Page 82
Presently one of them, a little, mean-faced, black-bearded fellow with a countenance which reminded Tarzan of Pamba, the rat, laid his hand upon the shoulder of a giant who stood next him, and with whom all the others had been arguing and quarreling.
Page 109
Had there been meat upon them he could have understood, for thus alone might one keep his meat from Dango, the hyena, and the other robbers of the jungle.
Page 117
Philander, and Mr.
Page 127
And Tarzan? He did what no red-blooded man needs lessons in doing.
Page 133
Though they had come many miles, it was still but midafternoon, and the amphitheater was bathed in the half light which filtered through the maze of encircling foliage.
Page 134
Never, she thought had such a man strode the earth since God created the first in his own image.
Page 136
His manner clearly denoted that he had never before seen them, nor imagined that the locket opened.
Page 137
It was the hall-mark of his.
Page 145
A huge black, standing directly before him, lunged backward as though felled by an invisible hand.
Page 156
D'Arnot turned on his side and closed his eyes.
Page 160
We sail within the hour, never to return; but we wish you and that other jungle friend to know that we shall always thank you for what you did for strangers on your shore, and that we should have done infinitely more to reward you both had you given us the opportunity.
Page 175
leave, which had been granted.
Page 198
I never knew who my father was.