Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 27

vertauskuvan siitä, kuinka tietämättömyyden pimeästä
yöstä hapuillaan tiedon valoa kohti.

Hänen pienet kasvonsa olivat tutkimisesta jännittyneet, sillä hän
alkoi jo hämärästi käsittää, millä tavalla menetellen saisi outojen
pikku itikkain arvoituksen ratkaistuksi.

Auki levitetyssä aapisessa näkyi pieni apina, joka oli hänen itsensä
näköinen; koko ruumista, paitsi käsiä ja kasvoja, peitti värillinen
turkki, joksi hän luuli takkia ja housuja. Kuvan alla oli viisi
pientä itikkaa:

POIKA

Ja nyt hän oli juuri keksinyt, että sivulla tekstissä toistuivat nämä
viisi pikku kuviota monta kertaa samassa järjestyksessä. Lisäksi hän
pani merkille toisen asian -- että eri itikkamuotoja oli jokseenkin
vähän, mutta ne uudistuivat sitä lukuisammin, toisinaan yksinään,
mutta useimmiten monta rinnatusten.

Hitaasti hän käänteli lehtiä, tutkien kuvia ja tekstiä löytääkseen
jälleen yhtymän P-O-I-K-A. Sitten hän tapasikin sen erään kuvan alta,
joka esitti toista pientä apinaa ja sen vieressä outoa eläintä, joka
käveli nelin jaloin kuin sakaali ja muuten oli hiukan tämän näköinen.
Sen kuvan alla näyttivät itikat tällaisilta:

POIKA JA KOIRA

Siinä ne taas olivat, nuo viisi pientä hyönteistä, jotka aina
seurasivat pikku apinaa. Ja näin hän edistyi hitaasti, perin
hitaasti, sillä tietämättään hän oli ryhtynyt kovaan ja vaivaloiseen
yritykseen -- joka voi näyttää mahdottomalta -- oppia lukemaan,
vaikkei hänellä ollut vihiäkään kirjaimista ja kirjakielestä tai
siitä, että sentapaista oli olemassa.

Siitä hän ei suoriutunut päivässä tai viikossa, yhdessä kuukaudessa
tai yhdessä vuodessa, mutta hitaasti hän kuitenkin oppi yhä
lisää, päästyään ensin perille siitä, mitä mahdollisuuksia näihin
hyönteisiin kätkeytyi, ja niinpä hän viidentoista vanhana tunsi
kaikki eri kirjainyhdistelmät, jotka selittivät kuvia pienessä
aapisessa ja parissa kuvakirjassa.

Muiden kuin nimisanain merkityksestä ja käytöstä hänellä oli vain
perin heikot ja hämärät käsitteet.

Ollessaan kahdentoista vanha hän kerran löysi joukon lyijykyniä
pöydänkannen alaisesta huomaamattomasta laatikosta ja raapaistuaan
yhdellä niistä pöydän pintaan näki suureksi huvikseen, että siitä jäi
musta jälki.

Hän puuhaili niin hartaasti uudella lelullaan, että pöydän pinta tuli
piankin täyteen harakanvarpaita ja kynän lyijypää kului puuta myöten.
Silloin hän otti toisen kynän, mutta tällä kertaa hänellä oli varma
tarkoitus. Hänen teki mieli koettaa piirtää eräitä niistä itikoista,
jotka ryömivät hänen kirjojensa sivuja pitkin.

Se oli vaikeaa työtä, sillä hän piteli kynää kuin puukkoa, mistä
johtui, ettei kirjoittaminen suinkaan käynyt keveästi eivätkä
tulokset olleet kovinkaan tyydyttäviä.

Mutta hän jatkoi kokeitaan kuukausimäärin, milloin hänelle vain
tuli tilaisuutta käydä majassa, kunnes hän lopuksi yhä uudestaan
yrittämällä keksi tavan pitää kynää niin, että hänen oli helppo sitä
ohjata, ja sitten hän lopuksi kykeni kömpelösti piirtämään jokaisen
pikku itikan.

Näin hän alkoi oppia kirjoittamaan.

Kirjaimia jäljentäessä tuli hänen mieleensä laskea, kuinka monta
niitä oli, ja vaikka hän ei osannut laskea meidän tavallamme, oli
hänellä kuitenkin käsitys paljoudesta. Perustana hänen laskelmissaan
oli hänen sormiensa lukumäärä.

Tutkisteltuaan eri kirjoja hän sai varmuuden siitä, että oli löytänyt
kaikki erinäköiset itikat, jotka toistuivat eri yhtymissä, ja nämä
hän pani oikeaan järjestykseen hyvin helposti, sillä olihan

Last Page Next Page

Text Comparison with The Gods of Mars

Page 23
"No, Tars Tarkas, I know not where we be.
Page 27
"We cannot fight empty air; I would almost sooner return and face foes into whose flesh I may feel my blade bite and know that I am selling my carcass dearly before I go down to that eternal oblivion which is evidently the fairest and most desirable eternity that mortal man has the right to hope for.
Page 49
A few larger ones there were, but these kept high aloft dropping bombs upon the temples from their keel batteries.
Page 60
It became intensely cold.
Page 63
"Now their bisexuality permits them to reproduce themselves after the manner of true plants, but otherwise they have progressed but little in all the ages of their existence.
Page 91
I could have sworn that I knew him, and yet I knew too that I had never seen him before.
Page 95
The other apes turned now upon me, and as I stood facing them a sullen roar from the audience answered the wild cheers from the cages.
Page 104
There were plenty of blacks on Omean to thwart us were we apprehended; however many more might come from the temples and gardens of Issus would not in any way decrease our chances.
Page 121
At intersections I halted a moment to make sure that none was in sight before I sprang quickly to the shadows of the opposite side.
Page 126
The things were all about me.
Page 135
CHAPTER XVI UNDER ARREST As Carthoris, Xodar, Tars Tarkas, and I stood gazing at the magnificent vessel which meant so much to all of us, we saw a second and then a third top the summit of the hills and glide gracefully after their sister.
Page 136
There was but one response possible.
Page 137
It is as though all the great love we bore his noble father and his poor mother had been centred in him.
Page 146
"It is to you of Helium that I speak now.
Page 148
" Tears came to my eyes, so that I was forced to turn away that I might hide my emotions.
Page 149
The place of honour at a Martian hoard is always at the hostess's right, and this place was ever reserved by Dejah Thoris for the great Thark upon the occasions that he was in Helium.
Page 154
"If he overheard our plans to rescue Dejah Thoris, it will mean civil war, for he will attempt to thwart us, and in that I will not be thwarted.
Page 159
You have been uniformly courteous and considerate--it is this more than any other thing which prompts my feeling of gratitude and my desire to give you some slight token of it.
Page 177
"Not that, other than as a last resort," he replied.
Page 188
When she did, there must have come, too, a terrible realization.