Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 26

omisti orvolle
löytölapselle, jonka kohtalo oli heittänyt hänen hoivaansa.

Vihdoin kuume hellitti, ja poika alkoi toipua. Ei valituksen sanaa
päässyt hänen tiukasti yhteen puristetuilta huuliltaan, vaikka
haavojen tuottama tuska oli hirveä. Osa rintakehää oli raadeltu
kylkiluita myöten, ja gorillan valtavat iskut olivat katkaisseet
niistä kolme. Toinen käsivarsi oli melkein irti reväisty, ja niskasta
oli valtimon likeltä poissa iso kappale lihaa.

Tyynesti alistuen, kuten on niiden petojen tapa, jotka olivat hänet
kasvattaneet, hän kärsi tuskansa ja piti parempana välttää toisten
seuraa ja maata kyyristyneenä korkeassa ruohikossa kuin paljastaa
onnettomuutensa muiden nähtäväksi.

Vain Kaalaa hän mielellään piti luonaan, mutta nyt, kun hän jo
oli parantumassa, sai kasvatusäiti poistua pitemmillekin retkille
ruuanhakuun. Tämä huolehtiva apina oli tuskin syönyt kylliksi
pysyäkseen hengissä sinä aikana, jolloin Tarzan oli ollut
huonoimmillaan, ja siksi hän olikin enää vain varjo entisestään.




SEITSEMÄS LUKU

Tiedon valo


Pitkän ajan kuluttua, joka tuntui pikku potilaasta kokonaiselta
iankaikkisuudelta, hän taas kykeni kävelemään, ja tästä alkaen hän
tointui nopeasti, niin että jo toisena kuukautena oli yhtä vahva ja
ripeä kuin ennenkin.

Toipumisaikanaan hän oli monta kertaa palauttanut muistiin
tappelunsa gorillan kanssa ja hänen ensi ajatuksenaan oli nyt mennä
etsimään sitä pientä ihmeasetta, joka oli suonut hänen, toivottoman
heikkovoimaisen, päästä viidakon kauhusta voitolle.

Sitäpaitsi hän halusi kiihkeästi jälleen jatkaa majassa ihmeitten
tutkimista.

Niinpä hän varhain eräänä aamuna lähti yksinään retkelle. Vähän aikaa
etsittyään hän löysi entisen vihollisensa puhtaiksi kalutut luut, ja
niiden vieressä miltei hautautuneena pudonneitten lehtien alle oli
puukko, joka tällä välin oli ruostunut maan kosteudesta ja gorillan
verestä.

Hän ei ollut mielissään siitä, että entinen kirkas ja välkkyvä pinta
oli näin muuttunut, mutta se oli yhä vielä peloittava ase, jota
hän aikoi käyttää, milloin tarve vaatisi. Hänen ei enää tarvitsisi
myöskään väistää vanhan Tublatin ilkeitä hyökkäyksiä.

Sitten hän meni majan luo, sai pian avatuksi lukon ja astui sisään.
Hänen ensi työnään oli oppia tuntemaan lukon koneisto, josta hän
pääsikin selville tutkimalla sitä tarkasti oven ollessa auki, niin
että saattoi nähdä, mikä piti ovea kiinni ja kuinka se aukeni
hänen kosketuksestaan. Hän huomasi myös, että oven voi sulkea ja
lukita sisältäpäin, ja näin hän tekikin, ettei kukaan pääsisi häntä
häiritsemään.

Hän alkoi nyt järjestelmällisesti tutkia majaa, mutta pian hänen koko
huomionsa kiintyi kirjoihin, joilla näytti olevan niin oudon voimakas
vaikutus häneen, ettei hän juuri muusta välittänyt kuin tämän
ihmeellisen arvoituksen ratkaisemisesta.

Muiden kirjain joukossa oli aapinen, eräitä lasten lukukirjoja,
lukuisia kuvakirjoja ja iso sanakirja. Kaikkia näitä hän tutki, mutta
enimmin kiinnittivät hänen mieltänsä kuvat, vaikka tosin myös ne
oudot pienet itikat, jotka peittivät kuvattomia sivuja, herättivät
hänessä ihmettelyä ja syviä tuumailuja.

Kyykkysillään pöydällä isänsä rakentamassa majassa -- sileä, ruskea,
paljas ruumis kumartuneena väkevien, sirojen käsien pitelemän kirjan
yli ja tuuhea musta tukka reunustamassa kaunismuotoista päätä
kirkkaine älykkäine silmineen -- tarjosi apinain Tarzan, pieni
alkuaikainen ihminen, nähtäväksi liikuttavan ja suurta tulevaisuutta
lupaavan näyn,

Last Page Next Page

Text Comparison with Thuvia, Maid of Mars

Page 2
The young man hesitated.
Page 4
"The love of Carthoris of Helium," she said simply, "could be naught but an honour to any woman; but you must not speak, my friend, of bestowing upon me that which I may not reciprocate.
Page 29
The surface of the valley was dotted with enormous trees, a strange sight so far from a Martian waterway.
Page 34
Between them and the city raged a terrific battle.
Page 42
"What do you make of it?" she whispered.
Page 44
Jav brushed closely past him, whispering: "Follow me--he cannot harm her, except to kill; and that he can do whether you remain or not.
Page 46
Tario is one, I am convinced.
Page 47
We chew, we swallow, we digest.
Page 48
"So the essence must be substance," continued Jav.
Page 50
Then she must be among men, and if this be so I intend to be near where I may defend her if the need arises.
Page 63
He centred his mind upon the Heliumite and the girl for an instant.
Page 64
"Then, too," continued the Lotharian, "there is always the hope, which with us is little short of belief, that some day these materializations will merge into the real--that they will remain, some of them, after we have dissolved their fellows, and that thus we shall have discovered a means for perpetuating our dying race.
Page 66
No myriad bowmen camped now beneath the overhanging verdure of the giant trees.
Page 75
from their heads.
Page 76
With screams of rage the apes leaped to their feet to meet the charge.
Page 81
In a moment Komal was upon him, rending his throat and chest with demoniacal fury.
Page 82
Safely she passed through to the hills beyond, and here, under the bright light of Mars' two moons, she halted to plan her future action.
Page 85
Weak he was; yes, and wicked, too; but the suggestion that his father's words implied turned him cold with horror.
Page 92
Turjun, the panthan, crept close to the companionway, his sinuous fingers closing tightly upon the hilt of his dagger.
Page 106
except that from the sides of the lower jawbone two mighty horns curve slightly downward toward the front.