Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 25

iskuja kämmenellään ja
repi valtavilla torahampaillaan lihaa pojan kaulasta ja rinnasta.

Hetkisen he pyörivät tanterella vimmatusti kamppaillen. Yhä
heikommaksi kävi silvottu ja verinen käsi, joka huitoi terävällä
puukolla, sitten pikku ruumis kangistui äkkiä ja Tarzan, nuori loordi
Greystoke, kierähti elotonna maatuneille lehdille, jotka olivat
mattona hänen viidakkokodissaan.

Jonkun matkan päässä metsässä oli heimo kuullut gorillan hirveitä
ulvahduksia, ja Kertshak oli, kuten tapa vaati, kutsunut väkensä
koolle, jotta voisi nähdä, olivatko kaikki tallella ja järjestääkseen
heidät yhteistä vihollista vastaan, sillä tämä gorilla oli ehkä vain
yksi monista.

Pian huomattiin, että Tarzan puuttui, ja Tublat vastusti kovasti
avun lähettämistä. Kertshak itse ei ollenkaan pitänyt oudosta
löytölapsesta, ja siksi hän kallisti korvansa Tublatin neuvolle,
kohautti hartioitaan ja kääntyi jälleen lehtikasalle, johon oli
tehnyt vuoteensa.

Mutta Kaala oli eri mieltä. Hän ei jäänyt odottamaan, vaan heti kun
hän huomasi Tarzanin olevan poissa, lähti hän miltei lentäen matkalle
oksia myöten sinne päin, mistä gorillan karjunta vielä selvästi
kuului.

Pimeys oli nyt verhonnut maan, ja nousevan kuun kalpea valo loi
kummallisia varjoja aarniometsän tiheihin lehvikköihin. Paikkapaikoin
tunki jokin yksinäinen kirkas säde maanpinnalle asti, mutta vain
tehostaen viidakon uumenien sysimustaa pimeyttä.

Kuin mikäkin kaamea haamu heilautti Kaala itseään ääneti puusta
puuhun, milloin ketterästi juosten tukevaa oksaa pitkin, milloin
taas lennättäen itsensä yli pitkän välimatkan ja varmasti tarttuen
kaukaisen puun oksaan. Nopeasti hän eteni paikkaa kohti, missä hänen
viidakkokokemuksensa mukaan paraikaa suoritettiin murhenäytelmää.

Gorillan karjahdukset ilmaisivat, että se oli hengestään
kamppailemassa aarniometsän jonkin toisen asujamen kanssa. Äkkiä
äänet vaikenivat, ja kaikki oli viidakossa hiljaa.

Kaala ei voinut käsittää, kuinka oikein oli laita, sillä Bolganin
ulvonta oli viimeksi ilmaissut tuskaa ja kuolemaa, mutta ei ollut
kuulunut mitään ääntä, josta olisi voinut päättää, kuka sen
vastustaja oli. Eihän käynyt otaksuminen, että pikku Tarzan olisi
voinut tuhota ison urosgorillan, ja niinpä hän lähetessään paikkaa,
josta äänet olivat kuuluneet, liikkui varovammin ja hitaammin. Ääneti
hän hiipi pitkin alimpia oksia, tähysteli kuutamon valaisemia kohtia,
nähdäkseen edes vilaukselta, kutka siellä tappelivat.

Äkkiä hän näki heidät aukealla paikalla, johon kuu paistoi. Siinä
makasi pikku Tarzanin runneltu ja verinen hahmo jättimäisen gorillan
kuolleen ruumiin vieressä.

Kiljahtaen Kaala riensi Tarzanin luo, nosti hänet syliinsä ja
kuunteli, vieläkö poika-raukassa oli elonmerkkiä.

Tarzanin sydän kuului heikosti sykkivän.

Hellästi kantoi Kaala hänet synkän viidakon läpi heimon
oleskelupaikalle, istui sitten monta päivää ja yötä hänen vierellään,
hoiti häntä, toi hänelle ruokaa ja vettä ja karkoitti kärpäset ja
muut itikat hänen hirveistä haavoistaan.

Lääkitsemisestä ja haavain hoidosta ei apinalla ollut mitään tietoa.
Hän saattoi vain nuolla haavoja ja siten pitää niitä puhtaina, jotta
parantava luonto nopeammin sai suorittaa työnsä.

Ensin ei Tarzan tahtonut syödä mitään, vaan vääntelehti hurjissa
kuumehoureissa. Vain vettä hän pyysi, ja sitä Kaala toi hänelle sillä
ainoalla tavalla, jolla osasi -- omassa suussaan.

Ei yksikään ihmisäiti olisi voinut osoittaa suurempaa
uhrautuvaisuutta ja huolenpitoa kuin tämä villi eläin

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan the Untamed

Page 0
His lieutenant marched beside him while Underlieutenant von Goss brought up the rear, following with a handful of askaris the tired and all but exhausted porters whom the black soldiers, following the example of their white officer, encouraged with the sharp points of bayonets and the metal-shod butts of rifles.
Page 5
For a long time he stood there just looking down upon the dead body, charred beyond recognition, and then he stooped and lifted it in his arms.
Page 25
Tarzan of the Apes knew Dango even better than Dango knew himself.
Page 44
The break in the German lines had followed the clearing of a section of their left-flank trenches of native soldiers by Tarzan and Numa,.
Page 51
She could hear the vertebrae crack as the mighty fangs crunched through them, and then the muscles of her faithful friend relaxed in death.
Page 62
" The man replied in so low a tone that Tarzan could not catch the words and then the woman spoke again--a note of scorn and perhaps a little of fear.
Page 69
Go back to the lair of Dango and feed off the leavings of the hyenas, for Tarzan will leave no bones for Ska to pick in this empty wilderness of death.
Page 103
At the sound of the breaking limb and the crashing body falling through the branches the startled blacks scurried to their huts for weapons, and when the braver of them emerged, they saw the still form of an almost naked white man lying where he had fallen.
Page 116
No more than they could he see the creature crouching in the concealment of the foliage, yet he knew that it was there and what it was and what its intentions, precisely as well as though it had been lying in the open.
Page 121
You have more than balanced your obligations to him and from what he told me I feel that you especially should not remain here longer.
Page 123
trunks.
Page 130
"If I go willingly with you?" "What is it you want?" he inquired.
Page 133
He would follow the winding river toward the north a few miles where its course turned to the west and then on toward its source across a wooded plateau and up into the foothills and the mountains.
Page 138
Why don't you come back to civilization with us?" Tarzan shook his head.
Page 147
Late in the evening of.
Page 153
" "Then he is a harbinger of hope," she exclaimed.
Page 163
With the full return of his senses Tarzan's nose told him that the beast above him was Numa of the Wamabo pit.
Page 212
Before him lay the open window he had seen from the ground.
Page 226
The girl, whose back was toward the ape-man and his companion, was not at first aware of their presence but saw only the attack of the slave upon her lover, and with a loud scream she leaped forward to assist the latter.
Page 248
" Note: I have made the following changes to the text: PAGE LINE ORIGINAL CHANGED TO 25 10 noislessly noiselessly 40 34 hole bole 41 45 later latter 53 43 but "but 66 19 half-smiled half-smile 69 45 to many too many 75 16 fine find 81 3 forth fourth 86 14 hoplessly hopelessly 86 42 interferred interfered 93 15 born borne 101 40 Englishman Englishmen 108 16 divertisements divertissements 110 29 asid .