Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 24

joiksikin oudoiksi metsäluteiksi, sillä monilla oli
jalat, mutta ainoallakaan ei ollut silmiä eikä suuta. Tällaista oli
kymmenvuotiaan ensi tutustuminen aakkosiin.

Luonnollisesti hän ei ollut ennen nähnyt painettuja sanoja eikä
koskaan puhunut elävän olennon kanssa, joka olisi edes aavistanut,
että kirjoitettua kieltä oli olemassa, eikä hän myöskään ollut nähnyt
kenenkään lukevan. Niinpä ei ollut mikään ihme, ettei hän mitenkään
saattanut arvata näiden outojen merkkien tarkoitusta.

Kirjan keskivaiheilta hän löysi vanhan vihollisensa Saborin,
naarasleijonan, ja edempänä kiemurteli Histah, käärme.

Oh, sepä vasta oli viehättävää! Tähän ikäänsä asti hän ei ollut
vielä milloinkaan saanut niin paljon huvia. Niin kiintynyt hän oli
tarkasteluunsa, ettei huomannut lähenevää hämärää, ennenkuin se
yllätti hänet, eikä hän enää voinut nähdä kuvia ja merkkejä.

Hän pani kirjan takaisin kaappiin, jonka oven hän painoi kiinni,
jottei kukaan muu löytäisi hänen aarrettansa ja hävittäisi sitä,
ja mennessään ulos yhä enenevään pimeyteen hän sulki majan ison
oven jälkeensä, niin että kaikki oli samassa kunnossa kuin
hänen keksiessään lukon salaisuuden. Ennen lähtöään hän huomasi
metsästyspuukon lojuvan lattialla, jonne hän oli sen viskannut; nyt
hän otti sen käteensä ja vei mukaansa näyttääkseen sitä tovereilleen.

Hän oli ehtinyt tuskin kymmentä askelta viidakkoa kohden, kun hänen
eteensä matalan pensaan varjosta kohosi iso, tumma hahmo. Ensin hän
luuli sitä omaksi heimolaisekseen, mutta näki seuraavassa tuokiossa,
että se oli Bolgani, tavattoman iso gorilla.

Niin lähellä tämä oli, ettei ollut mitään mahdollisuutta päästä
pakoon, ja pikku Tarzan käsitti, että hänen oli nyt taisteltava
hengestään, sillä gorillat olivat hänen heimonsa verivihollisia, eikä
kummallakaan taholla milloinkaan pyydetty tai annettu armoa.

Jos Tarzan olisi ollut heimonsa täysikasvuinen apina, olisi
hän hyvinkin kelvannut vastustajaksi, mutta hän oli vain pieni
englantilainen poika, tosin tavattoman väkevä, eikä niin ollen voinut
vetää vertoja julmalle ahdistelijalleen. Mutta hänen suonissaan
virtasi mahtavan taistelijarodun parasta verta, ja lisänä oli koko
hänen lyhyen elämänsä ajan kestänyt harjoitus viidakon villien
eläinten luona.

Hän ei tuntenut sellaista pelkoa kuin me; hänen pieni sydämensä sykki
nopeammin, mutta se johtui seikkailun herättämästä kiihoituksesta ja
jännityksestä. Jos olisi käynyt päinsä, niin hän olisi paennut, mutta
vain siitä syystä, että hänen järkensä sanoi olevan mahdotonta omin
neuvoin suoriutua näin valtavasta vihollisesta. Mutta kun oli selvää,
ettei kannattanut yrittääkään pelastua väistämällä, kävi hän gorillaa
kohti suoraan ja urheasti lihaksenkaan vavahtamatta, ilman pelon
oirettakaan.

Niinpä hän pedon hyökätessä otti sen vastaan jo puolitiessä ja
survaisi sen valtavaa ruhoa nyrkillään, mikä tietenkin oli yhtä
turhaa kuin jos kärpänen olisi ahdistanut norsua. Toisessa kädessään
hän yhä piteli isänsä majasta saatua puukkoa, silloin poika
sattumalta käänsi puukonterän sen karvaista rintaa kohden. Kun se
upposi syvälle lihaan, ulvoi gorilla tuskasta ja raivosta.

Tämä lyhyt hetki opetti Tarzanin käyttämään terävää ja kiiltävää
asettaan, niin että kun teutaroiva peto paiskasi hänet maahan, työnsi
hän yhä uudestaan puukkonsa kahvaa myöten sen rintaan.

Gorilla otteli lajinsa tavalla, antoi hirveitä

Last Page Next Page

Text Comparison with A Princess of Mars

Page 6
However, I am not prone to sensitiveness, and the following of a sense of duty, wherever it may lead, has always been a kind of fetich with me throughout my life; which may account for the honors bestowed upon me by three republics and the decorations and friendships of an old and powerful emperor and several lesser kings, in whose service my sword has been red many a time.
Page 13
As I gazed at it on that far-gone night it seemed to call across the unthinkable void, to lure me to it, to draw me as the lodestone attracts a particle of iron.
Page 14
They seemed mostly head, with little scrawny bodies, long necks and six legs, or, as I afterward learned, two legs and two arms, with an intermediary pair of limbs which could be used.
Page 38
Our warriors then rushed up to the roofs of the buildings which we occupied and followed the retreating armada with a continuous fusillade of deadly fire.
Page 41
Just a moment we gazed upon each other, and then the look of hope and renewed courage which had glorified her face as she discovered me, faded into one of utter dejection, mingled with loathing and contempt.
Page 53
The man whose metal you carry was young, but he was a great warrior, and had by his promotions and kills won his way close to the rank of Tars Tarkas, who, as you know, is second to Lorquas Ptomel only.
Page 59
As such she was a mighty power behind the throne, for no warrior had the confidence of Lorquas Ptomel to such an extent as did his ablest lieutenant, Tars Tarkas.
Page 68
CHAPTER XIV A DUEL TO THE DEATH My first impulse was to tell her of my love, and then I thought of the helplessness of her position wherein I alone could lighten the burdens of her captivity, and protect her in my poor way against the thousands of hereditary enemies she must face upon our arrival at Thark.
Page 70
" "Unless you wish me to assume the responsibility," I said, smiling.
Page 84
My quarters would have been suitable for housing the greatest of earthly emperors, but to these queer creatures nothing about a building appealed to them but its size and the enormity of its chambers; the larger the building, the more desirable; and so Tal Hajus occupied what must have been an enormous public building, the largest in the city, but entirely unfitted for residence purposes; the next largest was.
Page 108
No one was in sight, yet immediately we passed the first door it slid gently into place behind us and receded rapidly to its original position in the front wall of the building.
Page 110
For eight hundred years, he told me, he had watched these pumps which are used alternately a day each at a stretch, or a little over twenty-four and one-half Earth hours.
Page 112
"I have been a prisoner among the green men and am on my way to Zodanga.
Page 114
At a second stop I met some highly cultivated people of the noble class and while in conversation we chanced to speak of Helium.
Page 117
His father, Than Kosis, Jeddak of Zodanga, has made her voluntary marriage to his son the price of peace between our countries, but Tardos Mors will not accede to the demands and has sent word that he and his people would rather look upon the dead face of their princess than see her wed to any than her own choice, and that personally he would prefer being engulfed in the ashes of a lost and burning Helium to joining the metal of his house with that of Than Kosis.
Page 124
I could not hear the words but I knew that I could not possibly be mistaken in the voice.
Page 140
In three days we were on the march toward Zodanga, one hundred thousand strong, as Tars Tarkas had been able to enlist the services of three smaller hordes on the promise of the great loot of Zodanga.
Page 142
Than Kosis now took a set of the ornaments from one of the salvers and placed one of the collars of gold about his son's.
Page 145
me, and to know the meaning of the fight, faint echoes of which had reached his prison cell.
Page 147
Several others attempted to escape, but they were soon surrounded by thousands of tiny individual fliers, and above each hung a monster battleship of Helium ready to drop boarding parties upon their decks.