Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 22

missä pimeys oli heidät
yllättänyt. He nukkuivat maassa, peittäen toisinaan päänsä, harvemmin
ruumiinsa, norsunkorvan suurilla lehdillä. Kaksi tai kolme saattoi
maata toisissaan kiinni, jotta olisi lämpimämpi kylminä öinä, ja näin
Tarzankin oli nukkunut Kaalan sylissä joka yö kaikkina näinä vuosina.

Kun hän oli tottelematon, niin Kaala häntä tosin kuritti, mutta ei
ollut hänelle milloinkaan julma, vaan useammin hyväili häntä kuin
rankaisi.

Kaalan mies Tublat vihasi Tarzania ja oli joskus vähällä lopettaa
hänen nuoren elämänsä, eikä Tarzan puolestaan koskaan jättänyt
käyttämättä tilaisuutta osoittaakseen, ettei hänkään pitänyt
kasvatti-isästään. Milloin hän vain tunsi olevansa turvassa, oli
hänen tapanaan kiusata Tublatia, irvistellä ja syytää haukkumasanoja,
kyyristellessään äitinsä sylissä tai puiden ylimmillä haurailla
oksilla. Hänen kehittyneempi älynsä ja neuvokkuutensa auttoivat häntä
keksimään tuhansia ilkeitä kepposia, jotka katkeroittivat Tublatin
elämää.

Lakkaamatta kujeillen ja kokeillen hän perehtyi tekemään lujia
solmuja ja liukuvia silmukoita, joilla sitten huvitteli nuorten
apinatoverien parissa. Nämä koettivat matkia Tarzania, mutta hän
yksin keksi aina uutta ja kehittyi taitavaksi.

Leikkiessään Tarzan heitti kerran köytensä pakenevan toverin jälkeen,
pitäen itse kiinni toisesta päästä. Sattumalta silmukka kiertyi
juoksevan apinan kaulaan ja pakotti hänet äkkiä pysähtymään. Sepä
oli uusi leikki, mainio temppu, ajatteli Tarzan ja koetti myös heti
uudestaan. Ja näin hän huolellisesti harjoitellen oppi heittämään
suopunkia.

Nyt tuli Tublatin elämään todella painajainen. Nukkuessa tai
vaeltaessa, yöllä tai päivällä hän ei koskaan tiennyt, milloin
salavihkainen silmukka livahtaisi hänen kaulaansa ja miltei veisi
häneltä hengen. Kaala kuritti, Tublat vannoi hirveästi kostavansa ja
vanha Kertshak varoitti ja uhkasi, mutta mikään ei auttanut. Tarzan
uhmasi heitä kaikkia, ja ohut, vahva silmukka kietoutui yhä Tublatin
kaulaan silloin kun hän vähimmin sitä aavisti.

Muut apinat ilakoivat sanomattomasti Tublatin kustannuksella, sillä
Murtonenä oli epämiellyttävä ukko, josta kukaan ei pitänyt.

Tarzanin pääkkösessä pyöri monia ajatuksia, jotka saivat alkunsa
hänen kelpo älystään. Kun hän kerran sai pitkän ruohokäsivartensa
silmukkaan kiedotuksi apinatovereitaan, niin miksi ei myös
Sabor-leijonaa? Tämä ajatuksen itu oli jo vireillä hänen tietoisessa
ja itsetiedottomassa tajunnassaan, kunnes siitä oli tuloksena
suurenmoinen urotyö, mutta se tapahtui vasta myöhempinä vuosina.




KUUDES LUKU

Otteluita viidakossa


Heimon vaellukset johtivat sen usein pienen suojatun sataman luona
sijaitsevalle suljetulle ja hiljaiselle majalle. Tarzanille se aina
oli ehtymättömän ihmettelyn ja kuvittelun aiheena.

Hän tirkisteli uutimien verhoamista ikkunoista sisään tai kiipesi
katolle, tähystellen uuninpiipun mustiin syvyyksiin ja koettaen
turhaan päästä selville ihmeistä, joita varmaankin oli vahvojen
seinien sisäpuolella. Lapsellisessa mielessään hän kuvitteli, että
siellä oli kummallisia olentoja, ja sisäänpääsyn mahdottomuus
kiihoitti monin kerroin hänen haluaan tunkeutua sinne.

Kun hän Sabor-seikkailunsa jälkeen taas joutui majan luo, huomasi hän
jo matkan päästä, että ovi näytti olevan eri laatua kuin muu seinä,
ja ensi kerran juolahti hänen mieleensä, että siinäpä voisi olla
pääsytie, jota hän niin kauan oli turhaan etsinyt.

Hän oli yksin, kuten useimmiten oli laita hänen käydessään majalla,
sillä apinat eivät siitä pitäneet. Kertomus ukkoskepistä ei ollut
suinkaan laimentunut, vaikka sitä oli

Last Page Next Page

Text Comparison with The Mad King

Page 37
More mud streaked his jacket front and stained its sleeves to the elbows.
Page 42
" Barney was silent for some time, thinking.
Page 52
As the two crossed the gardens which lay between the gate and the main entrance and mounted the broad steps leading to the veranda an old servant opened the door, and recognizing Herr Kramer, nodded pleasantly to him.
Page 67
"From your speech," he said, "and the occasional Americanisms into which you fall I might believe that you were other than the king but for the ring.
Page 71
Butzow drew alongside the American.
Page 75
He had important news for the king, he said.
Page 93
It is not.
Page 94
"Let me go!" she whispered.
Page 104
" "Yes, I, too, am sorry," agreed Zellerndorf.
Page 112
Fatal turn! Scarce had he taken his eyes from the path ahead than his foot fell upon a glass skylight, and with a loud crash he plunged through amid a shower of broken glass.
Page 124
Briskly he walked from the shed out into the courtyard beneath the eyes of the sentries, the officers, the soldiers, and the military drivers.
Page 126
He was through! He was upon the open road! Ahead, as far as he could see, there was no sign of any living creature to bar his way, and the frontier could not be more than twenty-five miles away.
Page 129
When we again desire to be insulted we shall send for you.
Page 134
"It would be an excellent lesson for her.
Page 153
The fugitives were congratulating themselves upon the excellent chance they now had to reach Lustadt.
Page 157
All there, with the possible exception of the king, knew that he deserved even more degrading appellations; but they were Europeans, and to Europeans a king is a king--that they can never forget.
Page 170
"What is the meaning of this, your majesty?" he cried in a voice hoarse with emotion.
Page 173
Leopold, being a royal snob, had courted the favor of the emperor and turned up his nose at Serbia.
Page 194
Take this cot and I will take the bed.
Page 206
In it hung the peasant attire that he had stolen from the line of the careless house frau, and later wished upon his majesty the king.