Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 21

janoansa.
Hänen mielestään vesi oli yhteydessä kylmien ja koleiden
rankkasateiden kanssa, ja hän pelkäsi sitä jylähdysten, salamain ja
tuulten vuoksi, jotka tavallisesti saattoivat sateita. Hänen villi
emonsa oli opettanut häntä karttamaan järven syvää vettä, ja olihan
hän itsekin nähnyt pikku Geetan vajoovan sinne vain muutamia viikkoja
sitten, tulematta enää milloinkaan takaisin.

Mutta kahdesta pahasta hänen nopea älynsä valitsi pienemmän. Samassa
tuokiossa kun Saborin villi huuto häiritsi viidakon rauhaa, ja
ennenkuin valtava peto oli ehtinyt suorittaa loikkauksensa, tunsi
Tarzan viileän veden läiskähtävän umpeen päänsä yli.

Hän ei osannut uida, ja vesi oli hyvin syvää, mutta sittenkään
hän ei menettänyt itseluottamustaan ja neuvokkuuttaan, jotka
olivat luonteenomaisia hänen ylemmälle alkuperälleen. Nopeasti hän
sätkytteli käsiään ja jalkojaan, koettaen päästä pinnalle, ja kenties
johtui ennemmin sattumasta kuin harkinnasta, että hän tällöin teki
samoja liikkeitä kuin uiva koira. Niinpä olikin muutaman sekunnin
päästä hänen nenänsä vedenpinnan yläpuolella, ja hän huomasi
voivansa pitää sitä yhä ylhäällä jatkamalla sätkyttelyä ja lisäksi
etenevänsäkin vettä myöten.

Hän hämmästyi ja ihastui tästä uudesta kyvystä, joka oli niin äkkiä
tullut hänen osakseen, ja ui rantaa pitkin. Siellä hän näki julman
pedon kyyristyneenä pikku leikkitoverin elottoman ruumiin yli.

Leijona tähysteli Tarzania, nähtävästi odottaen, että tämä palaisi
rantaan; mutta sitä poika ei vähääkään aikonut. Sen sijaan hän päästi
heimolle ominaisen kimeän varoitushuudon, joka ilmaisi, että oli
sattunut onnettomuus, ja jonka samalla tuli suojella mahdollisia
auttajia joutumasta suoraan Saborin kynsiin.

Miltei heti kuului kaukaa vastaus, ja pian lennätti neljä- tai
viisikymmentä apinaa itseään kiireesti puusta puuhun, matkalla
murhenäytelmän tapahtumapaikalle. Etunenässä oli Kaala, sillä hän
oli tuntenut rakkaimpansa äänen, ja heti hänen jäljissään sen pikku
apinan äiti, joka nyt makasi kuolleena julman Saborin alla.

Vaikka leijona oli voimakkaampi ja taistelukykyisempi kuin apinat,
ei sillä kuitenkaan ollut halua tavata näitä raivostuneita
täysikasvuisia, vaan vihaisesti muristen se katosi nopeasti
viidakkoon.

Nyt Tarzan ui maihin ja kiipesi ketterästi rannalle. Uiminen oli niin
virkistänyt häntä, että hänellä nyt oli ihana tunne ruumiissaan, ja
tästedes hän kävi joka päivä uimassa järvessä, virrassa tai meressä,
kun siihen vain oli tilaisuutta. Pitkään aikaan ei Kaala voinut
tottua tähän näkyyn, sillä vaikka hänen heimolaisensa osasivat uida,
jos oli pakko, eivät he kuitenkaan siitä pitäneet eivätkä milloinkaan
vapaaehtoisesti menneet veteen.

Leijonaseikkailu antoi Tarzanille hauskaa muistelemisen aihetta,
sillä tuollaiset tapahtumat toivat vaihtelua hänen yksitoikkoiseen,
jokapäiväiseen elämäänsä, joka oli vain kyllästyttävää ruuan
hakemista, syömistä ja nukkumista.

Se heimo, johon hän kuului, liikuskeli laajanlaisella alueella
-- nelisenkymmentä kilometriä meren rantaa pitkin ja noin
kahdeksankymmentä sisämaahan päin. Apinat olivat melkein yhtä mittaa
matkalla, joskus kuitenkin jääden kuukaudeksi samalle seudulle;
mutta kun he kiitivät puusta puuhun hyvin nopeasti, ehtivät he usein
alueensa läpi muutamissa päivissä. Paljon riippui ruuan saannista,
ilmoista ja siitä, oliko lähellä vaarallisia eläimiä. Mutta Kertshak
vei heimonsa usein pitkille retkille vain siitä syystä, että oli
väsynyt oleilemaan samalla paikalla.

Illalla he laskeutuivat makuulle siihen,

Last Page Next Page

Text Comparison with The Mucker

Page 17
The scrap of conversation between Divine and Simms that he had overheard returned to him.
Page 42
"The man deserves nothing but your contempt, though for policy's sake I hope that you will find it possible to lead him on until his very treachery proves the means of your salvation, for believe me, if he has been false to you how much more quickly will he be false to Simms and Ward! He would ditch them in a minute if the opportunity presented itself for him to win you without their aid.
Page 44
Byrne stood as one apart from the dangers and hysteric strivings of his fellows.
Page 56
The sail swung around until caught in position by the stout line.
Page 67
Once within the warren the two samurai who had guarded Barbara upon the march turned and withdrew--she was alone with Oda Yorimoto and his family.
Page 71
"Here's Miller an' the Swede, an' they sure have mussed 'em up turrible.
Page 101
Swiftly she ran to Byrne, shaking him roughly by the shoulder.
Page 117
Through a second and third hut he made his precarious way.
Page 138
He had given her up because he imagined the gulf between Grand Avenue and Riverside Drive to be unbridgeable; but he still clung to the ideals she had awakened in him.
Page 155
It has always stuck, and now I haven't any other.
Page 161
And then he stood for minutes drinking in deep breaths of the pure, sweet air of the new day.
Page 168
A wood fire was burning in the stove.
Page 194
He had entered an army which was at war with some other army.
Page 203
I should be willing to wager considerable, however, that his name is not Bridge.
Page 204
From that side the.
Page 206
The layout was eminently satisfactory to Captain Byrne and it was with a feeling of great self-satisfaction that he descended and sought a restaurant.
Page 230
"I knew such a queen once who would have chosen a mucker, if he'd a-let her.
Page 245
She wanted the outlaw to escape.
Page 247
He pay to get her.
Page 267
" Pesita, expecting no resistance, rode boldly into the ranchyard.