Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 20

molempien kasvot näkyviin, villi ja peloittava apina
ja ihan vieressä vanhan ylhäisen englantilaisen suvun viimeinen
jälkeläinen.

Tarzan kauhistui. Oli jo kyllin paha asia, että ruumis oli karvaton,
mutta nyt hänellä lisäksi oli tuollaiset kasvot! Hän ihmetteli, että
toiset apinat edes sietivät hänen ulkomuotoaan.

Noin pienoinen rako oli muka suu, ja kuinka mitättömät olivatkaan
hänen hampaansa! Miltä ne näyttivät hänen onnellisen toverinsa
valtavien huulten ja voimakkaiden torahampaiden rinnalla!

Kuinka vaivaisen pieni oli nenäkin! Sehän oli niin ohut, että näytti
puoleksi nälkiintyneeltä. Hän punastui verratessaan sitä toisen
kauniisiin, leveihin sieraimiin. Sellainen komea nenä täytti melkein
puolet kasvoista! Ihanaa olisi kaiketi olla niin kaunis, ajatteli
pikku Tarzan-parka!

Mutta kun hän näki silmänsä, niin oh, siinä tuli pahin isku! Ruskea
pilkku, harmaa ympyrä, ja sitten pelkkää valkoista! Hirveätä! Ei edes
käärmeillä ollut niin ilkeitä silmiä kuin hänellä.

Niin hartaasti hän arvosteli piirteitään, ettei kuullut ruohon
kahinaa takanaan, kun muuan valtava olento salavihkaa läheni
viidakosta. Mitään ei myöskään kuullut hänen toverinsa, sillä hän
joi, ja imaisevien huulten maiskutus ja mielihyvän röhinä vaimensivat
rauhanhäiritsijän askelten äänen.

Tuskin kolmenkymmenenkään askeleen päässä heidän takanaan läheni
kyyristellen Sabor, iso naarasleijona, ja viuhtoi hännällään.
Varovasti se nosti pehmeän käpälänsä ja laski sen hiljaa maahan,
ennenkuin kohotti toista. Näin se eteni, vatsa miltei maata viistäen,
valmiina loikkaamaan saaliinsa kimppuun.

Nyt se oli enää vain kolmisen metrin päässä toveruksista, jotka eivät
aavistaneet mitään pahaa. Huolellisesti se jännitti takajalkansa, ja
paksut lihakset liikahtivat kauniin nahan alla. Koko ruumis oli nyt
painunut maahan, paitsi kiiltävää takapuolta, joka yleni kaarena,
jännittyen hyppyyn. Häntä ei enää viuhunut edestakaisin, vaan lepäsi
suorana leijonan takana.

Hetkeksi se jäi tähän asentoon kuin kivettynyt, ja sitten se
hirveästi karjaisten loikkasi.

Sabor, naarasleijona, oli viisas metsästäjä. Syrjäisestä olisi tämä
hirveä karjahdus voinut näyttää tyhmältä, sillä eikö olisi voinut
varmemmin päästä uhrinsa kimppuun, jos olisi hyökännyt ääneti?

Mutta Sabor tiesi hyvinkin, että viidakon asujamet ovat ihmeellisen
ketteriä ja uskomattoman tarkkoja kuulemaan. Heille oli ruohonkorren
liikahdus yhtä tehokas varoitus kuin hänen rajuin kiljahduksensa, ja
hän tiesi myös, ettei tätä valtavaa hyppäystä voinut suorittaa ilman
pientä rasahdusta.

Hänen villi huutonsa ei ollut mikään varoitus. Sen tarkoituksena oli
lamauttaa uhrit siksi lyhyeksi hetkeksi, joka oli tarpeen, ennenkuin
hänen mahtavat kyntensä ehtisivät upota pehmeään lihaan, ja näin he
estyisivät pääsemästä pakoon.

Mikäli asia koski apinaa, oli Sabor arvostellut oikein. Pikku raukka
kyyristyi väristen vain hetkeksi, mutta tämä hetki oli kyllin pitkä
viemään hänet perikatoon.

Mutta Tarzanin, ihmislapsen, laita oli toisin. Hänen elämänsä
keskellä viidakon vaaroja oli opettanut hänet kohtaamaan äkillisiä
sattumia malttiaan menettämättä. Ja hänen korkeammalle kehittynyt
älynsä auttoi häntä tekemään päätöksensä paljon nopeammin kuin apinat
ehtivät ajatella. Niinpä nytkin Saborin karjaisu pani pikku Tarzanin
aivot ja lihakset toimimaan samassa silmänräpäyksessä.

Hänen edessään oli pikku järven vesi, takana varma julma kuolema --
terävien kynsien ja hampaiden raadellessa.

Tarzan oli aina kammonnut vettä, paitsi sammuttaakseen

Last Page Next Page

Text Comparison with The Mad King

Page 31
Joseph put out the light and placed the lantern where they could easily find it upon their return.
Page 32
The Blentz Princess was moving slowly toward her! Like one in a trance the girl rose from her chair, her eyes glued upon the awful apparition that seemed creeping upon her.
Page 41
"He is the wickedest man in all the world.
Page 44
" Yellow Franz shook his head and tapped his brow significantly.
Page 49
He met no one upon the road, nor within the outskirts of the village, and so he came to the door of the shop he.
Page 69
Leaping to his feet the man waved his napkin above his head.
Page 76
"Direct the artillery to redouble their fire upon the enemy's battery for five minutes, and then to cease firing into the wood entirely.
Page 87
A third told of a little old man who had come to the king with an urgent message.
Page 110
He preceded her up the stairway to a door at the top.
Page 119
The water deepened gradually as he went on.
Page 136
"That before you are many hours older, your highness, you will be queen of Lutha.
Page 151
"Gracious!" she exclaimed, "you are progressing rapidly," and slipped a solitaire from her finger to his hand.
Page 159
Barney placed his thumb exactly over the mark that another thumb had left there and pushed.
Page 168
" Barney rode to the fellow's side, and leaning from the saddle whispered in his ear the word "Slankamen.
Page 173
He asked no questions.
Page 177
Fear turned to panic.
Page 185
"I want Prince Peter!" yelled the king.
Page 198
The man did so, and the king spoke in his ear earnestly, but in scarce audible tones.
Page 201
In accord with her summons he entered, saluted respectfully, and handed her a note.
Page 207
Barney nodded to him.