Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 18

apinan jälkeen.

Kun Kertshak vähän matkan päässä majasta pysähtyi ja huomasi vielä
pitelevänsä pyssyä, pudotti hän sen maahan, ikäänkuin se olisi ollut
tulikuuma rauta, eikä enää yrittänytkään ottaa sitä haltuunsa --
pamahdus oli ollut liikaa hänen hermoilleen. Mutta nyt hän oli täysin
varma, että hirveä keppi oli vaaraton, jos se sai olla itsekseen.

Kului tunti, ennenkuin apinat jälleen rohkenivat lähestyä majaa
jatkaakseen tutkisteluaan, ja vihdoin päästessään näin pitkälle he
huomasivat kiusakseen oven olevan kiinni, vieläpä niin lujasti,
etteivät sille mitään mahtaneet.

Claytonin kekseliäästi kyhäämä lukko oli Kertshakin paetessa
loksahtanut kiinni, eivätkä apinat myöskään päässeet sisään vankasti
varustettujen ikkunoiden kautta. Kuljeskeltuaan majan ympärillä
jonkun aikaa he lähtivät takaisin syviin metsiinsä ja ylängöillensä,
mistä olivat tulleet.

Kaala ei ollut kertaakaan laskeutunut maahan ottolapsensa kera, mutta
nyt, kun Kertshak komensi häntä muiden mukaan eikä äänessä ollut
jälkeäkään vimmasta, pudotteli hän itseään keveästi oksalta oksalle
ja liittyi toisiin kotimatkaa varten.

Ne apinat, jotka yrittivät tarkastella Kaalan merkillistä lasta,
saivat vastaansa torahampaiden varoitussanoja. Mutta kun he
vakuuttivat, etteivät aikoneet lapselle mitään pahaa, salli Kaala
heidän tulla lähelle, mutta ei antanut heidän koskea kantamukseensa.
Näytti siltä, kuin hän olisi tietänyt, että lapsi oli heikko ja
hento, ja että hänen heimolaistensa karkeat kourat voisivat sitä
vahingoittaa.

Hän teki muutakin, mikä tuotti hänelle rasitusta matkalla. Muistaen
näet, kuinka hänen oma pienokaisensa oli kuollut, hän piteli nyt mitä
huolellisimmin tätä uutta lastaan toisella kädellään poveaan vasten
koko vaelluksen ajan. Toiset apinan poikaset riippuivat emojensa
selässä, kietoen pikku kätensä tiukasti karvaisen kaulan ympärille ja
pistäen jalkansa kainalokuoppaan. Sensijaan Kaala piteli pikku loordi
Greystokea rintaansa vasten, ja lapsen pikkuruiset kädet tarttuivat
kiinni siinä kasvaviin pitkiin mustiin karvoihin. Hän oli nähnyt
yhden poikasen putoavan kuoliaaksi selästään, eikä hänellä ollut
mitään halua kokea sitä uudestaan.




VIIDES LUKU

Valkoinen pikku apina


Hellästi Kaala hoiteli pikku löytölastaan, itsekseen hiljaa
ihmetellen, miksi se ei niin voimistunut ja kyennyt liikkumaan kuin
muiden emojen pikku apinat. Vasta lähes vuoden päästä siitä lukien,
kun se oli joutunut hänen haltuunsa, se oppi yksikseen kävelemään, ja
mitä kiipeämiseen tulee -- voi kuinka taitamaton se oli!

Kaala puheli toisinaan vanhempien naaraiden kanssa pikku vesastaan,
mutta yksikään heistä ei voinut ymmärtää, kuinka lapsi saattoi
olla niin hidas ja kehityksessään takapajulla, ettei tullut omin
neuvoin toimeen. Sehän ei itse kyennyt edes hankkimaan ruokaansa, ja
kuitenkin oli enemmän kuin kaksitoista kuukautta kulunut siitä, kun
Kaala alkoi sitä hoitaa.

Jos he olisivat tienneet, että lapsonen oli sitä ennen elänyt jo
kolmetoista kuukautta, niin he olisivat pitäneet hänen kehitystään
ehdottomasti toivottomana, sillä heidän heimonsa pikku apinat olivat
yhtä pitkälle varttuneita kaksi- tai kolmekuukautisina kuin tämä
pieni muukalainen kahdenkymmenenviiden kuukauden vanhana.

Tublat, Kaalan mies, oli kovin vihoissaan, ja ellei naaras olisi
ollut niin varuillaan, olisi hän toimittanut lapsen pois tieltään.

"Hänestä ei koskaan tule isoa apinaa", väitti Tublat. "Saat häntä
aina kanniskella ja suojella. Mitä

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 25
Eihän käynyt otaksuminen, että pikku Tarzan olisi voinut tuhota ison urosgorillan, ja niinpä hän lähetessään paikkaa, josta äänet olivat kuuluneet, liikkui varovammin ja hitaammin.
Page 29
Siinä hän seisoi pystyssä, kääntäen päätään taaksepäin ja katsoen nousevaa kuuta kohti, ja samalla takoi rintaansa valtavilla karvaisilla nyrkeillään, päästäen kamalia karjahduksia.
Page 34
Vihdoin Tarzan väsyi leikkiin, hihkaisi lähtiäisiksi, heitti hyvin tähdätyn pehmeän ja tahmean hedelmän vihollisensa sähisevään kuonoon mäsäksi ja lennätti itseään nopeasti puusta puuhun parinkymmenen metrin korkeudella maasta, ollen taas pian heimolaistensa luona.
Page 37
Kaukana sieltä sijaitsevan majan luona Tarzan kuuli heikkoa kaikua tästä metakasta, ja käsittäen, että jotakin vakavaa oli tekeillä heimon keskuudessa, hän lähti nopeasti sinne päin.
Page 42
Tarpeeksi salaperäisyyttä oli jo siinä, että Kulongan vielä lämmin ruumis puukotettuna ja kuristettuna oli löydetty heidän viljelystensä vierestä kuulomatkan päässä kylästä, melkein isän kodin ovelta, mutta viimeiset hirveät löydöt itse kylästä, jopa Kulonga-vainajan omasta majasta, täyttivät heidän sydämensä kauhistuksella, ja heidän aivonsa manasivat esiin mitä kamalimpia taikauskoisia selityksiä.
Page 45
Liikoja hätäilemättä hän laittoi kimppunsa kuntoon, mutta juuri kun hän aikoi poistua, valtasi hänet kova halu tehdä ilkiöille taas jokin kepponen, jotta he saisivat huomata hänen jälleen käyneen heidän luonaan.
Page 48
Tarzanin suurempi äly ja metsästyskyky tyydytti heimon tarpeita paremmin kuin milloinkaan aikaisemmin.
Page 54
"Ette uskalla tunnustaa, että juoksitte tiehenne ja jätitte Mirandon, kun leijona hyökkäsi hänen kimppuunsa.
Page 63
.
Page 65
Hän painoi revolverin suun tiukasti hellää sydäntä vasten, sulki silmänsä ja -- Sabor päästi hirveän karjaisun.
Page 76
Sitten hän kaivoi edelleen, ja pian oli arkkukin esillä.
Page 81
-- Uskollinen ystäväsi _Jane Porter_.
Page 90
Edellisen illan merkkilaukauksia ei oltu majassa kuultu, nähtävästi siksi, että he kaikki silloin olivat etsimässä Jane Porteria viidakon tiheikössä, missä ainainen oksien rapina tukahdutti muut äänet.
Page 98
Vihlova tuska ja lämpimän veren valuminen pitkin ihoa ilmaisi hänelle, että tämä oli hirvittävää, toivotonta todellisuutta.
Page 100
" Tyttö taivutti päätänsä.
Page 102
Luutnantti Charpentier, joka komensi joukkoa, lähetti osan miehistään viidakon läpi kylän vastakkaiselle puolelle.
Page 119
" Siinä olivatkin todella neljän pienen sormen ja peukalon ulkosyrjän jättämät, osittain jo vaalenneet jäljet.
Page 120
.
Page 129
Hän ei tahtonut Claytonia seuraansa, vaan halusi olla yksin, sanoi hän, ja Clayton mukautui hänen toivomukseensa.
Page 132
"Totisesti!" huudahti hän.