Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 16

ruohikon pehmoisella matolla, toiset
kääntelivät puista pudonneita oksia ja multakokkareita, etsien pikku
hyönteisiä ja matelijoita, jotka olivat heidän tavallista ravintoaan,
ja toiset taas haeskelivat läheisistä puista hedelmiä, pähkinöitä,
linnunpoikasia ja munia.

Näin kului aikaa tunnin verran, ja sitten Kertshak kutsui heidät
kokoon, komensi seuraamaan itseään ja suuntasi matkansa rannikolle.

He samoilivat enimmäkseen maata myöten, milloin kävi laatuun, ja
kulkivat silloin pitkin norsujen polkuja, jotka ovat ainoita teitä
tässä puiden, pensaiden ja köynnöskasvien sokkelossa. He liikkuivat
eteenpäin kömpelösti, ikäänkuin vierien, ja tukivat itseään kättensä
rystysillä.

Mutta kun tie kulki matalampien puiden lomitse, pääsivät he eteenpäin
nopeammin, heilauttamalla itsensä oksalta oksalle, yhtä kepeästi kuin
heidän pikku marakattiserkkunsa. Ja koko matkan Kaala kantoi pientä
kuollutta lastaan rintaansa vasten puserrettuna.

Puolenpäivän tienoissa he saapuivat harjanteelle, jolta näkyi
rantakaistale ja sinne rakennettu pieni maja. Kertshakin matkan
päämäärä.

Hän oli nähnyt monen heimolaisensa kuolevan, kun oli pamahtanut jokin
pieni musta keppi, jota tuossa merkillisessä pesässä asuva valkoinen
apina oli käsitellyt, ja hänen eläimellisissä aivoissaan oli kypsynyt
päätös anastaa tuhoatuottava vehje ja tutkia, mitä salaperäisessä
pesässä oli.

Ennen kaikkea hänen teki mieli upottaa hampaansa merkillisen eläimen
niskaan, jota hän oli oppinut vihaamaan ja pelkäämään, ja siksi hän
tuli usein heimolaisineen tähystelemään, vaanien sopivaa hetkeä,
jolloin valkoinen apina olisi unohtanut olla varuillaan.

Viime aikoina he olivat visusti karttaneet hyökkäystä eivätkä olleet
edes näyttäytyneet, sillä joka kerta kun he siellä kävivät, oli pieni
keppi karjahtanut kuolonsanomansa jollekin heimon jäsenelle.

Tänään ei valkoista apinaa näkynyt missään, ja vartiopaikaltaan he
saattoivat nähdä, että ovi oli auki. Hitaasti, varovasti ja ääneti
he hiipivät viidakon lävitse majaa kohti. Ei kuulunut murinaa, ei
raivoisia kiljahduksia -- pieni musta keppi oli opettanut heitä
tulemaan hiljaa.

Lähemmäs, yhä lähemmäs he tulivat, kunnes Kertshak itse pujahti
salavihkaa ovelle asti ja tähysti sisään. Hänen takanaan oli kaksi
urosapinaa ja sitten Kaala, jolla yhä oli kuollut pienokainen
sylissään.

Sisällä he näkivät merkillisen valkoisen apina kumartuneena pöydän
yli, nojaten päätään käsiinsä. Vuoteessa makasi purjekankaalla
peitetty ruumis, ja pienestä karkeatekoisesta kehdosta kuului lapsen
valittava itku.

Kertshak hiipi ääneti sisään ja kyyristyi hyökätäkseen, mutta silloin
John Clayton havahti, nousi seisaalle ja tuijotti tulijoihin.

Se näky, joka kohtasi häntä, sai hänet varmaankin kauhusta
jähmettymään, sillä hänen edessään oven puolella seisoi kolme isoa
koirasapinaa ja takana tungeskeli vielä joukko muita -- montako,
sitä hän ei koskaan saanut tietää, sillä hänen revolverinsa riippui
vastapäisellä seinällä pyssyn vieressä, ja Kertshak karkasi hänen
kimppuunsa.

Kun kuningasapina sitten päästi hervottoman ruumiin, joka oli ennen
ollut John Clayton, Greystoken loordi, kääntyi hänen huomionsa
pikku kehtoon, mutta Kaala ehti sinne ennen häntä ja sieppasi
lapsen syliinsä, ja ennenkuin Kertshak kerkisi estämään, oli Kaala
livahtanut ovesta ja kiivennyt korkeaan puuhun.

Ottaessaan Alice Claytonin pienen elävän lapsen oli apina laskenut
oman kuolleen poikasensa tyhjään kehtoon, sillä elävän valitus vetosi
hänen villissä rinnassaan hallitsevan äitiyden tunteeseen, jota
kuollut ei enää voinut tyydyttää.

Korkealla valtavan

Last Page Next Page

Text Comparison with The Oakdale Affair

Page 5
I'm a tramp, too, you know.
Page 15
The Oakdale fathers, however, had not been so keen about Reginald.
Page 25
Bridge could feel the trembling of the slight figure, the spasmodic gripping of the slender fingers and hear the quick, short, irregular breathing.
Page 27
Doubtless it was the call of youth and weakness which find, always, an answering assurance in the strength of a strong man.
Page 29
"They drove so fast and it was so dark that I had no idea where we were, though I know that we left the turnpike.
Page 30
"Do you think that I am going to die?" The tremor in her voice was pathetic--it was the voice of a frightened and wondering child.
Page 36
In Byrne, mucker, pugilist, and MAN, Bridge had found a physical and moral.
Page 41
It was uninjured and with it in his hand he continued toward the cellar door.
Page 51
"Ol' man Baggs's murdered last night," announced the carrier, watching eagerly for the effect of his announcement.
Page 53
Once behind the small, dilapidated structure which had once probably housed farm implements, Bridge paused and looked about.
Page 58
When they came abreast of the spot he ordered the driver to stop; but though he scanned the open field carefully he saw no sign of living thing.
Page 59
"He called hisself de Oskaloosa Kid," replied Charlie.
Page 64
Sometimes he too drunk come home he sleep Squeebs.
Page 65
I don't know how you come by so much wealth; but in view of several things which occurred last night I should not be crazy, were I you, to have to make a true income tax return.
Page 69
He was employed now to find Abigail Prim.
Page 77
An' I sticks aroun' a minute until I.
Page 79
"All right, keep quiet and wait for me," cautioned Burton.
Page 80
The man lay perfectly quiet.
Page 88
We all know now who killed Paynter and I have known since morning who murdered Baggs, and it wasn't either of those men; but they've found Miss Prim's jewelry on the fellow called Bridge and they've gone crazy--they say he murdered her and the young one did for Paynter.
Page 97
78 2 1 Squibbs place!" Squibbs' place!" 80 6 4 Squibbs gateway Squibbs' gateway 84 6 1 Squibb's summer Squibbs' summer 85 6 1 thet aint thet ain't 85 7 5 on em on 'em 85 8 1 An' thet aint An' thet ain't 85 10 1 But thet aint But thet ain't 85 10 3 of em of 'em 85 10 3 of em of 'em 86 2 2 there aint there ain't 87 5 others' mask other's mask 88 6 1 Squibbs woods Squibbs' woods .