Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 136

tuon miehen rakkaus oli --
käsitti, mitä tämä niin lyhyessä ajassa oli vain rakkautensa tähden
saanut aikaan. Kääntäen päänsä hän kätki kasvot käsiinsä.

Mitä hän oli tehnyt? Siksi, että hän pelkäsi taipuvansa tämän
jättiläisen kosintaan, oli hän polttanut sillat takanaan,
aiheettomassa pelossaan, kauheaa erehdystä välttääkseen tehnyt vielä
pahemman.

Ja sitten hän kertoi hänelle kaikki -- kertoi sana sanalta koko
totuuden mitään peittelemättä tai yrittämättä puolustaa erehdystään.

"Mitä meidän on tehtävä?" kysyi Tarzan. "Olet myöntänyt rakastavasi
minua. Sinä tiedät, että minä rakastan sinua, mutta minä en tunne
niitä yhteiskunnan siveysohjeita, jotka sinua hallitsevat. Minä
jätän ratkaisun sinulle, sillä sinä tiedät sittenkin parhaiten, mikä
enimmin edistää onneasi."

"Minä en voi ilmoittaa hänelle, Tarzan", sanoi tyttö. "Hänkin
rakastaa minua, ja hän on hyvä mies. En voisi koskaan katsoa sinua
enkä ketään muuta kunnon ihmistä silmiin, jos rikkoisin herra
Claytonille antamani lupauksen. Minun täytyy se pitää -- ja sinun
tulee auttaa minua kantamaan kuormaani, vaikkemme tämän illan jälkeen
enää näkisikään toisiamme."

Toiset astuivat nyt huoneeseen, ja Tarzan kääntyi pientä ikkunaa
kohti.

Mutta hän ei nähnyt mitään ulkona. Sielunsa silmillä hän näki
vihreän, komeiden troopillisten puiden ja kukkien tiheän verkon
tavoin ympäröimän niityn, jonka yläpuolella huojuivat jättiläispuiden
lehvät. Ja ylinnä siinsi päiväntasaajan seutujen kirkas taivas.
Ruohikon keskellä istui pienellä mättäällä nuori nainen, ja hänen
vieressään nuori jättiläinen. He söivät herkullisia hedelmiä,
katselivat toisiaan silmiin ja hymyilivät. He olivat hyvin onnelliset
ja aivan kahden kesken.

Hänet havahdutti näistä unelmista aseman palvelija, joka astui sisään
kysyen, oliko seurueessa joku herra Tarzan.

"Minä olen Tarzan", selitti apinaihminen.

"Tässä on Baltimoresta välitetty sanoma; se on kaapelisähkösanoma
Pariisista."

Tarzan otti kuoren ja repäisi sen auki. Sähkösanoma oli D'Arnotilta
ja kuului:

Sormenjäljet todistavat teidät Greystokeksi. Onnittelen.

D'Arnot.

Kun Tarzan oli lukenut nuo rivit, tuli Clayton sisälle ja astui käsi
ojennettuna häntä kohti.

Tässä oli mies, jolla oli Tarzanin arvonimi ja Tarzanin tilukset ja
joka pian menisi naimisiin tytön kanssa, jota Tarzan rakasti ja joka
rakasti Tarzania. Sananen Tarzanilta olisi tehnyt suuren muutoksen
tämän miehen elämässä.

Se olisi riistänyt häneltä arvonimet, maat ja kartanot ja -- olisi ne
samalla riistänyt Jane Porterilta.

"Kuulkaahan, veikkonen", huudahti Clayton, "minulla ei ole vielä
ollut tilaisuutta kiittää teitä kaikesta, mitä olette meidän
hyväksemme tehnyt. Näyttää siltä kuin olisitte aina ollut saapuvilla
vaaran uhatessa pelastaaksenne henkemme Afrikassa ja täällä. -- Olen
kovin iloissani, että saavuitte Amerikkaan. Meidän tulee lähemmin
tutustua toisiimme. Useinhan minä teitä ajattelinkin ja ympäristönne
omituisia olosuhteita. Jos saan kysyä, niin huvittaisi minua tietää,
miten hiidessä jouduitte

Last Page Next Page

Text Comparison with The Chessmen of Mars

Page 2
all are there.
Page 11
"Of course I shall fly--does not Tara of Helium always do that which pleases her?" Uthia shook her head sorrowfully.
Page 26
Could she have waited until the following night conditions would have been better, since Cluros would not appear in the heavens at all and so, during Thuria's absence, utter darkness would reign; but the pangs of thirst and the gnawing of hunger could be endured no longer with food and drink both in sight, and so she had decided to risk discovery rather than suffer longer.
Page 34
whistling of their fellows.
Page 40
These she guessed had been abandoned temporarily by the feasting heads until they again required their services.
Page 64
seemingly as good as new, ran quickly to where its fellows were dragging the hapless captive to its feet.
Page 65
A hasty examination of the deserted craft unfolded to the young jed the whole tragic story.
Page 69
But he was helpless.
Page 72
" Gahan of Gathol saw that she did not recognize him, and quickly he checked the warm greeting that had been upon his lips.
Page 73
--J.
Page 83
"Look, Tara of Helium!" he cried.
Page 111
If thou wouldst possess a dead body press me too far, but know, man of Manator, that the blood of The Warlord flows not in the veins of Tara of Helium for naught.
Page 116
"It is strange," he said.
Page 123
What word have you to say in refutation of the charge?" Tara of Helium could scarce restrain a sneer as she answered the ridiculous accusation of witchcraft.
Page 134
"Here we are," exclaimed the old man.
Page 140
"He cannot escape," continued the warrior.
Page 151
If the Orange lost U-Dor would have sacrificed one of his most important pieces and more than lost what advantage the first move might have given him.
Page 154
Every trick, every subterfuge, known to the art of fence these men employed.
Page 182
The warriors and the chiefs all know that--it is the custom.
Page 192
Seven perfumed baths occupied three long and weary hours, then her whole body was anointed with the oil of pimalia blossoms and massaged by the deft fingers of a slave from distant Dusar.