Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 135

sanoi Tarzan. "Vastauksenne voi
luoda valoa salaisuuteen. Eikä se ainakaan voi tehdä pahempaa kuin
jättää sen edelleenkin salaperäisyyden verhoon. Olen viimekuluneina
kahtena kuukautena yrittänyt päästä eräänlaiseen ratkaisuun noiden
luurankojen suhteen, ja toivon teidän vastaavan kysymykseeni parhaan
ymmärryksenne mukaan: Olivatko hautaamanne kolme luurankoa kaikki
ihmisten luurankoja?"

"Eivät", virkkoi Philander. "Pienin niistä, se, jonka löysimme
kehdosta, oli ihmisapinan."

"Kiitos", sanoi Tarzan.

Edellä ajavassa autossa Jane Porter taisteli hurjasti omien
ristiriitaisten ajatustensa kanssa. Hän ymmärsi, miksi Tarzan oli
pyytänyt häntä hiukan puhutella, ja hän tiesi, että hänen täytyi
lähimmässä tulevaisuudessa antaa hänelle ratkaiseva vastauksensa.
Tarzan ei ollut niitä miehiä, joille saattoi kieroilla, ja juuri
se miete sai Janen harkitsemaan, eikö hän todellisuudessa pelännyt
jättiläistä.

Hän käsitti sen lumouksen, joka hänet oli vallannut etäisessä
viidakossa, mutta arkisessa Wisconsinissa ei tuntunut samanlaista
tenhoa. Eikä moitteeton ranskalainen tehonnut yhtä voimakkaasti hänen
naiselliseen perusvaistoonsa kuin roteva metsän jumala.

Rakastiko hän Tarzania? Hän ei sitä tiennyt -- tällä haavaa. Hän
vilkaisi salavihkaa Claytoniin. Eikö siinä ollut mies, joka oli
kasvatettu samassa yhteiskunnallisessa koulussa kuin hänkin -- mies,
jonka asema ja sivistys olivat sellaisia kuin häntä oli opetettu
pitämään hyvän toveruuden ensimmäisenä ehtona?

Eikö hänen arvostelukykynsä osoittanut hänelle tätä nuorta
englantilaista aatelismiestä, jonka rakkauden hän tiesi olevan sitä
lajia kuin sivistynyt nainen vaatisi. Eikö Clayton ollut kaiken
järjen nimessä sopiva puoliso hänen kaltaiselleen?

Voisiko hän rakastaa Claytonia? Miksipä ei! Jane Porter ei ollut
luonnostaan kylmästi laskeva, mutta kasvatus, ympäristö ja
perinnäisyys olivat yhteisvoimin opettaneet hänet harkitsemaan
sydämenkin asioissa.

Että tuon nuoren jättiläisen voima oli hänet tenhonnut kaukaisessa
Afrikan metsässä, kun hän tunsi noiden varikkojen käsivarsien
puristuksen, ja nyt taas tänään Wisconsinin metsissä, näytti hänestä
johtuvan vain tilapäisesti palautuvasta sielullisesta alkuvaistosta
-- alkuaikojen miehen vetoamisesta hänen luonteessaan piilevään
alkuaikojen naiseen.

Jos Tarzan ei häneen enää milloinkaan koskisi, -- niin hän tuumi, --
ei hän enää koskaan tuntisi kiintymystä tuota miestä kohtaan. Hän
ei siis ollut häntä rakastanutkaan. Se oli ollut pelkkä ohimenevä
hullaannus, kiihtymyksen ja ruumiillisen kosketuksen tuottama.
Kiihtymys ei aina kirpaisisi heidän tulevia suhteitaan, jos hän
menisi Tarzanin kanssa naimisiin, ja tuttavallisuus tylsistyttäisi
kosketuksen tehon.

Hän katsahti taaskin Claytonin. Tämä oli hyvin komea ja herrasmies
kiireestä kantapäähän. Sellaisesta aviomiehestä hänen sopisi ylpeillä.

Ja sitten Clayton puhui, -- minuutti aikaisemmin tai minuutti
myöhemmin olisi saattanut merkitä äärettömän paljon kolmen ihmisen
elämässä, mutta sattuma suosi Claytonia ja vihjaisi hänelle otollisen
hetken.

"Nyt olette vapaa, Jane", sanoi hän. "Ettekö anna myöntymystänne --
tahtoisin uhrata koko elämäni tehdäkseni teidät hyvin onnelliseksi."

"Kyllä", kuiskasi tyttö.

Sinä iltana sai Tarzan tilaisuuden puhutella Jane Porteria hetkisen
kahdenkesken aseman pienessä odotussalissa.

"Nyt olette vapaa, Jane", sanoi hän; "ja minä olen saapunut
esihistoriallisen luolaihmisen hämärästä ja kaukaisesta
muinaisuudesta tänne teitä pyytämään... Teidän tähtenne olen tullut
sivistyneeksi mieheksi, teidän tähtenne olen matkustanut yli merien
ja mantereiden, teidän tähtenne haluan olla mitä ikinä vain tahdotte.
Suostutteko kanssani avioliittoon?"

Ensi kertaa Jane tajusi, kuinka syvällinen

Last Page Next Page

Text Comparison with The Efficiency Expert

Page 0
The details of this gory contest, while interesting, have no particular bearing upon the development of this tale.
Page 4
For a while he would play, but in the fall it was his firm intention to settle down to some serious occupation, and it was in this attitude that he opened a letter from his father--the first that he had received since his graduation.
Page 10
"Send him up," said Jimmy, wondering who it might be, since he was sure that no one knew of his presence in the city.
Page 18
" "But I can't help it, dear.
Page 20
" And he did.
Page 21
They appeared to be quiet, inoffensive sort of folk, occupied entirely with their own affairs.
Page 28
"With--" and he named their closest competitor.
Page 36
Jimmy arose, lighted the gas, and opened the door.
Page 40
Christmas Eve at Feinheimer's is, or was, a riot of unconfined hilarity, although the code of ethics of the place was on a higher plane than that which governed the Christmas Eve and New Year's Eve patrons of so-called respectable restaurants, where.
Page 49
No cue had been given, however.
Page 65
" As she finished speaking they were both aware that a man had approached their table and stopped opposite them.
Page 78
" "It must be very interesting work," commented the girl; "a profession that requires years of particular experience and study, and I suppose one must be really thoroughly efficient and successful himself, too, before he can help to improve upon the methods of others or to bring them greater prosperity.
Page 82
I'll be over to see your father in the morning.
Page 92
He returned to his down-town club about dinner-time, and at eight o'clock he called up Elizabeth Compton.
Page 96
"Do you know this man, Mr.
Page 98
They tell me over there that Compton hired her on this fellow's recommendation.
Page 101
Five minutes later she was in a telephone-booth in a drug-store two blocks away.
Page 102
It was the Lizard.
Page 104
He realized that he knew more about the Compton murder case than any one else.
Page 111
"Don't then," said the Lizard.