Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 134

odottamaan eikä kuullut
senjälkeen seuraavaa keskustelua.

"Odottakaahan", huudahti professori Porter, kun Tarzan oli
astumaisillaan perässä. Professorin olivat äskeisten minuuttien
nopeat tapaukset aivan ällistyttäneet.

"Ennenkuin jatkamme, hyvä herra, haluaisin selitystä siitä, mitä
vastikään tapahtui. Millä oikeudella puutuitte tyttäreni ja herra
Canlerin välisiin suhteisiin? Olin luvannut hänelle tytön käden, ja
omasta mieltymyksestämme tai vastenmielisyydestämme riippumatta on se
lupaus pidettävä."

"Minä sekaannuin siksi, professori Porter", vastasi Tarzan, "että
tyttärenne ei rakasta herra Canleria -- ei halua mennä hänen kanssaan
naimisiin. Se tieto riittää minulle."

"Ette käsitä, mitä te olette tehnyt", sanoi professori. "Nyt hän
varmaankin kieltäytyy tyttöä ottamasta."

"Siitä ei ole epäilystäkään", vastasi Tarzan pontevasti. "Eikä teidän
ylpeytennekään tästä kärsi, professori Porter", lisäsi hän, "sillä
te kykenette heti kotiin päästyänne maksamaan kaikki velkanne tuolle
Canlerille".

"No... no, herra!" huudahti professori Porter. "Mitä tarkoitatte?"

"Aarteenne on löydetty", selitti Tarzan.

"Mitä -- mitä sanotte?" huudahti professori. "Tehän olette hullu! Se
ei voi olla mahdollista."

"On kuin onkin. Minä itse sen kahmaisin, tietämättä sen arvoa tai
kenelle se kuului. Näin merimiesten kaivavan sen maahan, ja matkivana
apinana täytyi minun penkoa se ylös ja haudata jälleen toisaalle.
Kun D'Arnotilta kuulin, mitä se oli ja kuinka paljon se teille
merkitsi, palasin viidakkoon sitä noutamaan. Se oli ollut syynä niin
paljoon rikollisuuteen, kärsimyksiin ja suruun, että D'Arnotista
oli parasta olla yrittämättä tuoda itse aarretta tänne, kuten olin
aikonut. Ja niinpä olen tuonut sen sijaan maksuosoituksen. Tässä se
on, professori Porter." Tarzan veti taskustaan kotelon ja ojensi sen
kummastuneelle professorille. "Kaksisataaneljäkymmentäyksituhatta
dollaria. Asiantuntijat arvioitsivat aarteen mitä huolellisemmin,
mutta jotta teillä ei olisi mitään epäilyksen syytä, osti D'Arnot sen
itse ja säilyttää sitä siltä varalta, että mieluummin tahtoisitte
aarteen kuin rahat."

"Jo ennenkin suuren kiitollisuudenvelkamme lisäksi, sir", virkkoi
professori Porter vapisevalla äänellä, "tulee nyt tämä kaikkein
suurin palvelus. Olette auttanut minut pelastamaan kunniani."

Clayton, joka oli lähtenyt huoneesta hetkistä myöhemmin kuin Canler,
palasi nyt.

"Anteeksi, että häiritsen", sanoi hän, "mutta minusta olisi parasta
yrittää päästä kaupunkiin ennen pimeää ja matkustaa pois tästä
metsäseudusta ensimmäisellä junalla. Eräs kyläläinen ratsasti tästä
vastikään ohi ja kertoi minulle, että valkea on hitaasti levenemässä
tänne päin."

Hänen tiedonantonsa kesytti keskustelun, ja koko seurue lähti
odottavien ajoneuvojen luo.

Clayton, Jane Porter, professori ja Esmeralda istuivat ensinmainitun
autossa, kun taas Tarzan kutsui herra Philanderin omaansa.

"Hyvänen aika!" huudahti herra Philander, kun auto läksi liikkeelle
Claytonin ajopelien perästä. "Ken olisi voinut aavistaa, että
tämä olisi mahdollista! Silloin kun teidät viimeksi näin, olitte
todellinen villi, joka hypiskeli troopillisen Afrikan aarniometsän
tiheikössä. Ja nyt kyyditsette minua Wisconsin maantiellä
ranskalaisessa autossa. Hyvänen aika! Tämä vasta on kummallista!"

"Niin", vastasi Tarzan ja jatkoi oltuaan hetkisen vaiti: "Herra
Philander, muistatteko mitään yksityiskohtia niistä kolmesta
luurangosta, jotka löydettiin majastani afrikkalaisen viidakon
ääreltä ja sittemmin haudattiin?"

"Muistan asian varsin selvästi, herra Tarzan", vastasi Philander.

"Oliko missään noista luurangoista mitään omituista?"

Philander tarkasti uteliaasti Tarzania.

"Miksi kysytte?"

"Asia on minulle varsin tärkeä",

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan the Untamed

Page 3
Then at last the long journey drew to its close and he was passing through the last stretch of heavy forest that bounded his estate upon the east, and then this was traversed and he stood upon the plain's edge looking out across his broad lands towards his home.
Page 20
Impatiently he awaited the coming of the man he sought and at last he was rewarded by the reappearance of the aide who had been dispatched to fetch him accompanied by an officer of medium size with fierce, upstanding mustaches.
Page 56
And then, almost blindly, she swung the weapon up and struck Tarzan heavily upon the back of the head with its butt.
Page 88
The king ape fell upon his head and lay very still.
Page 89
Mountain, meadowland, and desert passed in lovely panorama; but never a sight of man had the young lieutenant.
Page 91
In some respects the tree-dotted meadowland reminded him of a park-like English forest, and that wild beasts and savage men could ever be a part of so quiet a scene seemed the remotest of contingencies.
Page 118
"Cannot we help him before the beast kills him?" The Englishman looked upon the ground for some missile with which to attack the panther and then the girl uttered an exclamation and started at a run toward the hut.
Page 119
I saw her in conference with the Boche general and his staff at the camp near Taveta.
Page 129
"It is useless,".
Page 136
"Yes," she replied, "but my feet are bound.
Page 163
With an angry toss of his head, the ape-man turned upon the two lions who had continued to pace back and forth a few yards from him.
Page 166
Fruits were growing among the trees and some of these he saw that Manu, the monkey, ate.
Page 169
He stood in the center of the trail awaiting the coming of the lions and wondering what would be the method of their attack or if they would indeed attack.
Page 176
Tarzan was a dozen yards ahead of Numa when he reached the wall.
Page 188
Some of these were carved in bas-relief; others were delineated in mosaics, while still others appeared to have been painted upon the surface of the wall.
Page 197
And if you should pass him, how could you reach the street? And if you reached the street, how could you pass through the city to the outer wall? And even if, by some miracle, you should gain the outer wall, and, by another miracle, you should be permitted to pass through the gate, could you ever hope to traverse the forest where the great black lions roam and feed upon men? No!" she exclaimed, answering her own question, "there is no escape, for after one had escaped from the palace and the city and the forest it would be but to invite death in the frightful desert land beyond.
Page 211
"If he has made up his mind to kill me," he thought.
Page 223
But how about the girl?" "I haven't seen her," replied the Englishman, "since we were brought here.
Page 240
They saw him raise his head and they heard break from his lips the plaintive note of a lion calling to his fellows.
Page 247
"Yes," he replied, "I knew that she was Bertha Kircher, the German spy?" "Is that all you knew?" asked Capell.