Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 132

olivat hetkisen vaiti.

"Jane Porter", sanoi mies vihdoin, "jos olisitte vapaa, niin
suostuisitteko kanssani avioliittoon?"

Jane yritti koota ajatuksiaan. Mitä hän tiesi tästä oudosta miehestä,
joka istui hänen vieressään? Mitä hän itse tiesi itsestään? Kuka hän
oli? Ketkä olivat hänen vanhempansa?

"Te ette vastaa", sanoi Tarzan. "Pelkäättekö loukkaavanne minua?"

"En tiedä, mitä vastaisin", lausui Jane Porter alakuloisesti. "En
käsitä omaa mieltäni."

"Ettekö siis rakasta minua?" kysyi mies tasaisella äänellä.

"Älkää kysykö minulta. Tulette onnellisemmaksi ilman minua. Teitä
ei ole koskaan aiottu yhteiskunnan muodollisiin rajoituksiin ja
sovinnaisuuksien pakkopaitaan -- sivistynyt elämä väsyttäisi teitä,
ja pian alkaisitte ikävöidä takaisin vapauteenne, elämään, johon minä
olen yhtä täydellisesti soveltumaton kuin te olette meikäläiseen."

"Luulen ymmärtäväni teitä, sillä mieluummin toivon näkeväni teidät
onnellisena kuin itse siksi tulevani... Käsitän nyt, että te ette
voisi tulla onnelliseksi -- apinan kanssa."

Hänen äänessään värähti juuri hiukkasen katkeruutta.

"Älkää, älkää sanoko niin", moitti tyttö. "Te ette käsitä."

Mutta ennenkuin hän ehti jatkaa, kiidätti äkillinen tienmutka heidät
pienen kylän keskelle. Heidän edessään oli Claytonin auto hänen
tuomansa seurueen ympäröimänä.




KAHDEKSASKOLMATTA LUKU

Loppu


Heidän nähdessään Jane Porterin, kuului helpotuksen ja riemun
huudahduksia kaikkien huulilta ja kun Tarzanin auto pysähtyi toisen
viereen, kaappasi professori Porter tyttärensä syliinsä.

Ensi hetkellä ei kukaan huomannut Tarzania, joka istui ääneti
paikallaan. Clayton oli ensimmäinen, joka tuli häntä ajatelleeksi.
Hän kääntyi ja ojensi Tarzanille kätensä.

"Kuinka voimme teitä kiittää", huudahti hän. "Te olette pelastanut
meidät kaikki. -- Maatilalla mainitsitte minua nimeltäni, mutta
minä en voi muistaa teidän nimeänne, vaikka teissä on jotakin
varsin tutunomaista... ikäänkuin olisin hyvin tuntenut teidät aivan
toisenlaisissa olosuhteissa kauan sitten."

"Olette ihan oikeassa, monsieur Clayton", sanoi hän ranskaksi.
"Suonette anteeksi, etten haasta teille englanninkieltä. Opettelen
sitä parhaillaan, ja vaikka sitä aika hyvin ymmärrän, puhun varsin
kehnosti."

"Mutta kuka te olette?" tiukkasi Clayton kääntäen hänkin puheen
ranskaksi.

"Apinain Tarzan."

Clayton hätkähti kummastuksesta.

"Totisesti!" huudahti hän. "Niinhän olettekin."

Professori Porter ja herra Philander riensivät nyt kiittämään
hekin ja ilmaisemaan kummastuksensa ja ilonsa, tavatessaan
viidakkoystävänsä näin kaukana villistä kotiseudustaan. Seurue astui
sitten pieneen vaatimattomaan ravintolaan, jossa Clayton heti tilasi
ruokaa ja virvokkeita.

He istuivat vähäisessä ummehtuneessa tarjoiluhuoneessa, kun
lähestyvän auton torven törähdys kuului etäältä heidän korviinsa.
Herra Philander, joka istui ikkunan luona, vilkaisi ulos, kun
ajopelit suhahtivat näkyviin ja lopuksi pysähtyivät toisten autojen
viereen.

"Hyvänen aika", huudahti Philander, jonka äänessä oli rahtunen
äreyttä. "Siellä tuli herra Canler. Olin toivonut, hm... ajatellut
tai, hm... onpa oikein hyvä, ettei hän joutunut tulen alle", lopetti
hän kömpelösti.

"No, no, herra Philander!" varoitti professori Porter. "No, no! Olen
usein kehoittanut oppilaitani laskemaan kymmeneen, ennenkuin puhuvat.
Teidän asemassanne, herra Philander, laskisin ainakin tuhanteen ja
olisin sitten visusti vaiti."

"Niin kyllä", myönsi Philander. "Mutta mikä mustamekko hänellä on
mukanaan?"

Jane Porter kalpeni. Clayton liikahti levottomasti tuolillaan.
Professori otti hermostuneesti silmälasinsa ja hengähti niihin, mutta
pani ne pyyhkäisemättä takaisin nenälleen.

Kaikkialla läsnäoleva Esmeralda murahti.

Ainoastaan Tarzan ei käsittänyt.

Samassa ryntäsi Robert Canler huoneeseen.

"Jumalan

Last Page Next Page

Text Comparison with The Lost Continent

Page 2
But beyond thirty! And I have gone there, and come back; and now you may go there, for no longer is it high treason, punishable by disgrace or death, to cross 30d or 175d.
Page 7
I do not know that he is directly responsible for what followed so shortly after; but I have always had my suspicions, and Alvarez is even more prone to place the blame upon him than I.
Page 8
"You always have been curious, sir, about the great unknown beyond thirty," he said.
Page 14
A part of the United States of North America and all of the Federated States of Canada once belonged to this ancient England.
Page 15
"I have always wanted to explore the forgotten lands of the Eastern Hemisphere.
Page 17
I could not believe that any enlightened military nation, such as the ancient English are reputed to have been, would have voluntarily so deserted an exposed coast and an excellent harbor to the mercies of an enemy.
Page 23
Hairy, half-naked men they were, resting in the shade of a great tree.
Page 28
The startled and terrified buck uttered cries of agony.
Page 29
As I threw my rifle to my shoulder, I thanked God, the ancient God of my ancestors, that I had replaced the hard-jacketed bullets in my weapon with soft-nosed projectiles, for though this was my first experience with Felis leo, I knew the moment that I faced that charge that even my wonderfully perfected firearm would be as futile as a peashooter unless I chanced to place my first bullet in a vital spot.
Page 30
The useless destruction of any of these poor creatures was the farthest idea from my mind.
Page 35
" "No," she said, with a hint of alarm in her voice; "you must not come with me--Buckingham will kill you.
Page 39
You can hope for nothing from such a beast as Buckingham.
Page 40
I thought of the girl--doubtless she could get word to them, but how was I to communicate with her? Would she come to see me before I was killed? It seemed incredible that she should not make some slight attempt to befriend me; yet, as I recalled, she had made no effort to speak with me after we had reached the village.
Page 44
They were naturally rough and brutal, as primitive men are supposed to have been since the dawn of humanity, but they did not go out of their way to maltreat me.
Page 63
He, on the contrary, emboldened by her former friendliness, sought every opportunity to be near her.
Page 70
At last the old officer gave it up, and, shaking his head, gave instructions for my removal.
Page 74
Naturally, the colonel had not confided to me the nature of his orders.
Page 83
And then I seized her and held her in my arms, and made her listen to me, though she struggled and fought like a young lioness.
Page 84
We could not escape the way that we had entered the apartment, for not only was the corridor now choked with debris, but beyond the corridor there were doubtless many members of the emperor's household who would stop us.
Page 87
" "When did it end?" I asked him.