Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 131

en karannut", kuiskasi Jane. "Mutta täytyihän minun lähteä
toisten mukana, kun teitä oli odotettu kokonainen viikko."

Nyt he olivat päässeet palopaikalta toiselle puolelle, missä oli
aukea kohta maatalon edessä. Rinnatusten he kävelivät rakennusta
kohti. Tuuli oli jälleen kääntynyt, ja kulovalkea palasi
lähtökohtaansa. Jos tätä kestäisi vielä tunnin, niin koko palo
sammuisi itsestään.

"Miksi te ette tullut takaisin?" kysyi Jane Porter.

"Piti hoitaa D'Arnotia. Hän oli pahasti haavoittunut."

"Ah, sen minä kyllä arvasin!" huudahti tyttö. "Kaikki sanoivat, että
te olitte lähtenyt mustien luo -- että te kuuluitte samaan joukkoon."

Mies nauroi. "Mutta ette suinkaan te sitä uskonut, Jane?"

"En... mutta mikä teidän nimenne on?"

"Nimeni oli Apinain Tarzan, kun ensin jouduitte minut tuntemaan",
vastasi toinen.

"Apinain Tarzan!" huudahti tyttö. "Ja teidänkö siis oli se kirje,
johon lähtiessäni vastasin?"

"Minun. Kenen kirjeeksi sitä muuten luulitte?"

"Sitä en tiennyt, mutta siitä vain olin varma, ettei se tullut
teiltä, sillä Apinain Tarzan oli kirjoittanut englanniksi, mutta
tehän ette ymmärtänyt sanaakaan mitään kieltä."

Taas Tarzan naurahti.

"Se on pitkä historia, mutta minä sen kuitenkin kirjoitin, kun en
osannut puhua. Ja nyt D'Arnot on vielä pahentanut asiaa opettaen
minulle ranskaa englannin sijasta... Mutta lähdetään nyt", lisäsi
hän. "Hypätkää minun autooni. Koetetaan saada kiinni isänne ja
toiset. Heillä ei ole kovin pitkää etumatkaa."

Heidän ajaessaan maantietä pitkin Tarzan sanoi:

"Kirjeessänne sanoitte rakastavanne toista miestä -- minuako te siis
sillä tarkoititte?"

"Ehkä niin", vastasi tyttö kiertelemättä.

"Mutta Baltimoressa -- oh, kuinka olenkaan teitä etsinyt --
kerrottiin, että te luultavasti jo olitte naimisissa. Joku
Canler-niminen mies kuuluu lähteneen tänne viettämään häitä teidän
kanssanne. Onko se totta?"

"On".

"Rakastatteko häntä?"

"En."

"Rakastatteko minua?"

Tyttö kätki kasvot käsiinsä.

"Minä olen antanut toiselle lupaukseni. Minä en voi vastata teille,
Tarzan", nyyhkytti hän.

"Te olette jo vastannut. Mutta kertokaa nyt, miksi menette naimisiin
miehen kanssa, jota ette rakasta?"

"Isäni on hänelle velkaa."

Äkkiä muistui Tarzanin mieleen hänen lukemansa kirje -- sekä Robert
Canlerin nimi ja kaikki vihjailtu pula, jota hän ei silloin ollut
kyennyt ymmärtämään. Hän hymyili.

"Jollei isänne olisi menettänyt aarrettaan, niin ettekö siis
tuntisikaan itseänne velvolliseksi pitämään sille Canlerille
antamaanne lupausta?"

"Minä voisin pyytää häntä vapauttamaan minut siitä."

"Entä jos hän kieltäytyisi?"

"Minun lupaukseni on lupaus."

Tarzan oli hetkisen ääneti. Auto vieri eteenpäin huimaavaa vauhtia
epätasaisella tiellä, sillä tuli leimusi uhkaavasti heidän oikealla
puolellaan, ja jos tuuli taas olisi kääntynyt, olisi se saattanut
pyyhkäistä lieskan edellään hurjassa raivossa ainoan pakotien yli.
Vihdoin he olivat päässeet vaarallisen kohdan ohi, ja Tarzan hiljensi
vauhtia.

"Entä jos minä kysyisin häneltä?" uskalsi hän ehdottaa.

"Hän tuskin suostuisi vieraan pyyntöön", vastasi tyttö, "varsinkaan
sellaisen, joka haluaisi minua itselleen."

"Terkoz toki sai väistyä", sanoi Tarzan synkästi.

Jane Porteria puistatti, ja hän vilkaisi pelokkaasti jättimäiseen
olentoon.

"Täällä emme ole afrikkalaisessa viidakossa", virkkoi hän; "te ette
ole enää mikään villi eläin. Olette herrasmies, eivätkä sellaiset
kylmäverisesti tee murhaa."

"Sydämeltäni olen vielä villi eläin", vastasi toinen ikäänkuin
itsekseen. Jälleen he

Last Page Next Page

Text Comparison with The Gods of Mars

Page 2
'I know that you are interested and that you believe, and I know that the world, too, is interested, though they will not believe for many years; yes, for many ages, since they cannot understand.
Page 7
came quite close to me I discovered that its strange movements, running its odd hands over the surface of the turf, were the result of its peculiar method of feeding, which consists in cropping off the tender vegetation with its razorlike talons and sucking it up from its two mouths, which lie one in the palm of each hand, through its arm-like throats.
Page 26
" Though our eyes instantly turned toward the spot from which the voice seemed to emanate, there was no one in sight, and I must admit that cold shivers played along my spine and the short hairs at the base of my head stiffened and rose up, as do those upon a hound's neck when in the night his eyes see those uncanny things which are hidden from the sight of man.
Page 32
The fellow whose ruse had put me down was springing toward me, the point of.
Page 33
It was several seconds before the sounds upon the opposite side of the partition jolted my slowly returning faculties into a realization of their probable import, and then of a sudden I grasped the fact that they were caused by Tars Tarkas in what was evidently a desperate struggle with wild beasts or savage men.
Page 36
The therns have ofttimes wondered whither you had flown, since you had neither taken the pilgrimage, nor could be found upon the face of Barsoom.
Page 40
Our destination, Thuvia said, was a distant storeroom where arms and ammunition in plenty might be found.
Page 54
That others would press to the support of those who faced me I knew, so even as I fought I kept my wits at work, searching for an avenue of escape.
Page 62
In one section grew the plant man, in another a sixteen-legged worm, in the third the progenitor of the white ape and in the fourth the primaeval black man of Barsoom.
Page 63
sections fell to the ground, where the efforts of their imprisoned occupants to escape sent them hopping about in all directions.
Page 81
I did not mean them.
Page 91
The youth's face had haunted me.
Page 111
I was about to leave the rack when my attention was attracted by the revolvers.
Page 118
It was still dark when we passed the northern boundary of the ice cap and the area of clouds.
Page 156
The eyes of those within the chamber were fixed first upon me and then upon Zat Arrras, until finally a flush of anger crept slowly over his face.
Page 161
Three hundred and thirty days had passed since my incarceration.
Page 166
" "And thou, Hor Vastus," I asked, "what has been thy success?" "A million veteran fighting-men from Helium's thin waterways man the battleships, the transports, and the convoys," he replied.
Page 176
Among the prisoners was Yersted, commander of the submarine.
Page 183
I knew positively that I could never endure to retrace my path now to the point from which I had felt the waters close above my head.
Page 188
Then an officer ordered them back, while from the outer corridor there swept into the throne room at the heels of my little party of survivors a full thousand red men under Kantos Kan, Hor Vastus, and Xodar.