Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 130

kuka hän on, mutta sittenkin tunnen Janen olevan turvassa,
kun tämä vieras on lähtenyt häntä etsimään."

"Ihmeellistä se on, professori", sanoi Clayton miettivästi, "minussa
on sama tunne. Mutta riennetään nyt, meidän täytyy pelastaa itsemme
täältä, tai muutoin meiltä on tie tukossa..."

Ja koko seurue kiirehti Claytonin autoa kohti. --

Kun Jane Porter kääntyi lähteäkseen kotiin, kävi hän levottomaksi
huomatessaan kuinka lähelle metsäpalon savu näytti jo tulleen. Hän
joudutti askeliaan, ja hänen levottomuutensa kiihtyi kauhuksi, kun
hän näki, että liekit raivasivat itselleen tietä hänen ja maatalon
väliin.

Vihdoin hänen oli pakko tunkeutua tiheään vesakkoon, ja hän koetti
nyt kaartaa länteen päin, välttääkseen liekkejä. Pian hän kuitenkin
huomasi yrityksensä turhaksi, ja silloin hänen ainoa toivonsa oli
päästä takaisin maantielle ja sitten juosta henkensä kaupalla etelään
kaupunkia kohti.

Mutta niiden parinkymmenen minuutin aikana, jotka hän tarvitsi
ehtiäkseen tielle, oli tuli jo katkaissut häneltä paluun, kuten äsken
oli estänyt häntä menemästä eteenpäin.

Kun hän oli vähän aikaa juossut pitkin tietä, selvisi hänelle
hirvittävä totuus: hänen edessään oli toinen tuliseinä. Pääpalosta
oli näet kieleke lähtenyt puolisen kilometriä etelään ja vallannut
tien.

Jane Porter tiesi, että oli turhaa koettaa uudestaan päästä metsän
läpi. Olihan hän jo kerran koettanut, mutta epäonnistunut. Nyt
hän käsitti, että muutamien minuuttien kuluttua pohjoisesta ja
etelästä riehuvat palot yhtyisivät tulimereksi, joka ympäröisi hänet
täydellisesti.

Tyynesti hän polvistui maantien tomuun ja rukoili, että Jumala
antaisi hänelle voimaa urheasti alistua hirveään kohtaloon ja
pelastaisi hänen isänsä ja ystävänsä kuolemasta. Itselleen hän ei
enää voinut rukoilla pelastusta, sillä hän tiesi, ettei ollut toivon
hiventäkään. Nyt ei enää mikään voisi häntä auttaa.

Mutta äkkiä hän kuuli nimeään huudettavan metsästä.

"Jane! Jane Porter!"

Se kuului kovaa ja selvästi, mutta ääni oli outo ja merkillinen.

"Täällä minä olen!" huusi hän vastaukseksi. "Täällä! Maantiellä!"

Silloin hän näki puiden oksia pitkin kiitävän olennon, joka tuli
nopeasti kuin tuulispää.

Savupilvi painui yhä heitä vastaan, eikä hän enää voinut nähdä
miestä, joka kiiruhti hänen luokseen, mutta kohta hän tunsi väkevän
käden vyötäisillään. Hänet nostettiin ilmaan, ja hän tunsi vain
tuulen puhallusta ja kuuli oksien rasahtelua, kun häntä kuljetettiin
pois.

Sitten hän aukaisi silmänsä. Kaukana allaan hän näki pensaita ja
maata. Ympärillä oli puiden huojuvia latvoja. Puusta puuhun heitteli
itseään se jättiläinen, joka häntä kantoi, ja tytöstä tuntui, että
hän sai uudestaan kokea seikkailunsa kaukaisen Afrikan viidakossa.

Oi, jospa häntä kantamassa olisi sama mies kuin silloin! Mutta
sehän oli mahdotonta... Ja kuitenkin...! Kuka muu koko maailmassa
voisi olla näin jäntevä ja ketterä! Salavihkaa hän katsahti miehen
kasvoihin ja huudahti pelästyneenä: sehän on hän!

"Minun sankarini!" mutisi hän. "Ei, se on vain hourailua ennen
kuolemaani."

Hän lienee puhunut ääneensä, sillä niitä silmiä, jotka häntä
tähystivät, kirkasti hymyily.

"Niin juuri, teidän sankarinne, Jane Porter. Villi mies on nyt tullut
viidakosta etsimään vaimoaan -- sitä naista, joka karkasi hänen
luotansa", lisäsi hän melkein tuimasti.

"Minä

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan of the Apes

Page 5
"Wy, hasn't ye seen wats goin' on? Hasn't ye 'eard that devil's spawn of a capting an' is mates knockin' the bloomin' lights outen 'arf the crew? "Two busted 'eads yeste'day, an' three to-day.
Page 7
Fairly jumped at me like a mad dog.
Page 18
" But he knew he was facing a horrible death, and so did she.
Page 22
But she was still an ape, a huge, fierce, terrible beast of a species closely allied to the gorilla, yet more intelligent; which, with the strength of their cousin, made her kind the most fearsome of those awe-inspiring progenitors of man.
Page 31
That the huge, fierce brute loved this child of another race is beyond question, and he, too, gave to the great, hairy beast all the affection that would have belonged to his fair young mother had she lived.
Page 40
But he persevered for months, at such times as he was able to come to the cabin, until at last by repeated experimenting he found a position in which to hold the pencil that best permitted him to guide and control it, so that at last he could roughly reproduce any of the little bugs.
Page 41
No longer did he feel shame for his hairless body or his human features, for now his reason told him that he was of a different race from his wild and hairy companions.
Page 44
When all the adult males had joined in the thin line of circling dancers the attack commenced.
Page 53
That they more greatly feared an attack from the rear than whatever unknown enemies lurked in their advance was evidenced by the formation of the column; and such was the fact, for they were fleeing from the white man's soldiers who had so harassed them for rubber and ivory that they had turned upon their conquerors one day and massacred a white officer and a small detachment of his black troops.
Page 62
Weapons hung against the walls--long spears, strangely shaped knives, a couple of narrow shields.
Page 72
For months the life of the little band went on much as it had before, except that Tarzan's greater intelligence and his ability as a hunter were the means of providing for them more bountifully than ever before.
Page 74
So it came that he spent more and more time in the vicinity of his father's last home, and less and less with the tribe.
Page 76
This it was which saved him from death beneath the iron muscles and tearing fangs of Terkoz.
Page 94
She could hear the great padded paws upon the ground outside.
Page 98
But then to her surprise she saw the huge animal being slowly drawn back through the window, and in the moonlight beyond she saw the heads and shoulders of two men.
Page 108
He could not fathom them.
Page 113
Then he took to the lower branches, and in another fifteen minutes he emerged into the amphitheater of the apes, where they met in council, or to celebrate the rites of the Dum-Dum.
Page 114
His reading and the pictures had told him what they were, but he had no idea of how they could be made to produce the wondrous sunlight that some of his pictures had portrayed them as diffusing upon all surrounding objects.
Page 179
Adroitly D'Arnot led the conversation from point to point until the policeman had explained to the interested Tarzan many of the methods in vogue for apprehending and identifying criminals.
Page 190
You are a gentleman, and gentlemen do not kill in cold blood.