Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 13

tarttui
siihen hirveillä kourillaan, riisti sen Claytonilta ja heitti kauas
syrjään. Kamalasti muristen se nyt ryntäsi suojattoman uhrinsa
kimppuun, mutta ennenkuin sen hampaat olivat ehtineet iskeä Claytonin
kurkkuun, kuului pamahdus, ja luoti tunkeutui apinan selkään
lapaluiden väliin.

Paiskattuaan Claytonin maahan peto kääntyi uutta vihollistaan
vastaan. Siinä seisoi kauhistunut nuori nainen koettaen turhaan
laukaista toista kertaa. Hän ei ollut selvillä ampuma-aseen
koneistosta, ja hana iski turhaan tyhjää patruunahylsyä.

Kiljahtaen raivosta ja tuskasta apina hyökkäsi hennon naisen
kimppuun, joka tuupertui sen alle menettäen tajuntansa. Samassa pääsi
Clayton pystyyn ja riensi apuun. Hänen onnistuikin odottamattoman
helposti vääntää pedon ruho vaimonsa päältä syrjään -- apina oli
kuollut. Luoti oli tehnyt tehtävänsä.

Kun Clayton hätäisesti tarkastaessaan vaimoansa ei huomannut hänessä
mitään loukkaantumisen merkkejä, päätti hän siitä, että peto oli
kuollut samalla hetkellä kun se oli karannut Alicen kimppuun.

Hellävaroen hän nosti yhä tainnoksissa olevan syliinsä ja kantoi
majaan, mutta runsaasti kaksi tuntia kesti, ennenkuin Alice tointui.

Hänen ensi sanansa herättivät Claytonissa epämääräistä pelkoa.
Tajuihinsa tultuaan Alice katseli kummastellen ympärilleen ja sanoi
sitten tyytyväisesti huoahtaen:

"Oh, John, kuinka ihanaa on todella olla kotona! Minä näin niin
hirveää unta rakkaani, ikäänkuin emme enää olisikaan Lontoossa,
vaan jossakin kauheassa paikassa, missä suuret pedot hyökkäilivät
kimppuumme."

"Kas niin, Alice", sanoi hänen miehensä, silittäen hänen otsaansa,
"koeta nyt nukkua taas, äläkä vaivaa päätäsi pahoilla unilla".

Seuraavana yönä syntyi tässä aarniometsän laidalla olevassa majassa
poika, leopardin kiljuessa oven edustalla ja leijonan päästäessä
kumeita kiljahduksia harjanteen takaa.

Lady Greystoke ei enää tointunut pahasta hermojärkytyksestä, ja
vaikka hän eli vielä vuoden aikaa lapsensa syntymän jälkeen, ei hän
enää koskaan käynyt majan ulkopuolella eikä liioin kyennyt täysin
käsittämään olevansa kaukana Englannista.

Toisinaan hän kyseli Claytonilta, mitä merkillisiä ääniä täällä
kuului öisin, minne palvelijat ja ystävät olivat joutuneet ja
miksi heidän asuntonsa oli näin karkea ja vaillinainen, mutta
vaikka hänen miehensä ei koettanut johtaa häntä harhaan, ei hän
sittenkään voinut käsittää, mitä tämä kaikki merkitsi. Muuten hän
oli täysin järjissään, ja se ilo, jota hän sai pikku pojastaan, ja
hänen miehensä hellä huolenpito teki tämän vuoden hänelle hyvin
onnelliseksi -- olipa se hänen nuoren elämänsä onnellisin aika.

Että sitä olisivat rasittaneet ainainen huoli ja pelko, jos hän olisi
ollut täysissä sielunvoimissa, sen Clayton käsitti hyvin, niin että
vaikka hän hirveästi kärsi nähdessään vaimonsa tällaisessa tilassa,
oli hän toisinaan Alicen itsensä puolesta miltei iloinen, ettei tämä
voinut tilannetta tajuta.

Jo aikoja sitten hän oli luopunut kaikista pelastuksen toiveista,
ellei sattuma tulisi avuksi. Uupumattoman hartaasti hän oli tehnyt
työtä somistaakseen majan sisustaa. Leijonan- ja pantterinnahat
peittivät lattiaa, ja pitkin seiniä oli astia- ja kirjahyllyjä.
Kömpelöissä maljakoissa, jotka hän omin käsin oli muovaillut savesta,
oli ihania tropiikin kukkia. Heinä- ja bamburuokoverhot riippuivat
ikkunoissa, ja kaikkein vaivaloisin saavutus oli se, että hän
vaivaisilla työkaluillaan oli sievästi laudoittanut seinät ja katon
ja tasoittanut lattian sileäksi.

Että hän ollenkaan

Last Page Next Page

Text Comparison with Pellucidar

Page 4
The.
Page 6
Her very savagery appealed to me, for it is the savagery of unspoiled Nature.
Page 29
She rested safely now upon an even keel; nor did she leak, for she was well calked with fiber and tarry pitch.
Page 39
She was at a considerable distance from me.
Page 47
They also made it perfectly plain that they considered me a dangerous creature, and that having wiped the slate clean in so far as they were under obligations to me, they now considered me fair prey.
Page 48
Swords of hammered iron--another of my innovations--menaced me, as with lusty shouts the horde charged down.
Page 51
typical cave man-squat muscular, and hairy, and of a type I had not seen before.
Page 53
I left a letter for him as well, in which among other things I advanced the theory that the Sojar Az, or Great Sea, which Kolk mentioned as stretching eastward from Thuria, might indeed be the same mighty ocean as that which, swinging around the southern end of a continent ran northward along the shore opposite Phutra, mingling its waters with the huge gulf upon which lay Sari, Amoz, and Greenwich.
Page 65
In the foreground I saw the youth who had discovered us, and I could tell from the way he carried himself that he was quite overcome by his own importance.
Page 70
In other words, it is my belief that the first man was a freak of nature--nor would one have to draw overstrongly upon his credulity to be.
Page 79
Shortly after I came upon the broad ocean which breaks at this point at the very foot of the great hill where Hooja had found safe refuge for himself and his villains.
Page 80
But when I turned to the accomplishment of the task I found it easier than I had imagined it would be, since I immediately discovered that shallow hand and foot-holds had been scooped in the cliff's rocky face, forming a crude ladder from the base to the summit.
Page 81
To have met suddenly with discovery and had a score or more of armed warriors upon me might have been very grand and heroic; but it would have immediately put an end to all my earthly activities, nor have accomplished aught in the service of Dian.
Page 86
He rather neglected his knife for the moment in his greater desire to get his hands on me.
Page 98
There I saw the huge imprints of a lidi's feet.
Page 100
The effect of this was to turn the lidi toward the right, and the longer I watched the procedure the more convinced I became that Raja and his mate were working together with some end in view, for the she-dog merely galloped steadily at the lidi's right about op-posite his rump.
Page 105
There was nothing for us to do but try to keep the canoe right side up and straight before the wind.
Page 116
I could see that Perry had lost no time after the completion of the boats in setting out upon this cruise.
Page 129
Before I left he had made great progress, and as soon as he is qualified he is going to teach others to read.
Page 134
Some of his students are working on a locomotive now.