Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 128

tyttö ei ollut käynyt
lapsuutensa päivistä asti.

Päärakennuksessa, joka sijaitsi noin sadan metrin päässä vuokraajan
asunnosta, oli tehty suuria muutoksia niinä kolmena viikkona, joina
Clayton ja herra Philander olivat siellä oleskelleet. Edellinen oli
lähimmästä kaupungista tuottanut kokonaisen armeijan kirvesmiehiä,
muurareita, putkityömiehiä ja maalareita, niin että entinen
ränsistynyt maja oli muuttunut sieväksi kaksikerroksiseksi taloksi,
jossa oli kaikki nykyaikaiset mukavuudet.

"Mutta, herra Clayton, mitä te olette tehnyt?" huudahti Jane Porter
sydän kurkussa, sillä hän näki heti, että tällainen korjaustyö oli
vaatinut suunnattomia kuluja.

"Hiljaa!" varoitti Clayton. "Älkää antako isänne mitään huomata.
Ellette puhu hänelle siitä, ei hän näe muutoksia. Minä en sietänyt
sitä ajatusta, että te joutuisitte asumaan niin kurjassa talossa kuin
tämä oli herra Philanderin ja minun tullessamme tänne. Oikeastaan
haluaisin tehdä paljon enemmän, Jane... Älkää siis hänen vuoksensa
puhuko asiasta mitään."

"Mutta tiedättehän, ettemme voi tätä korvata", väitti tyttö. "Miksi
haluatte saattaa minut niin hirveään kiitollisuudenvelkaan?"

"Älkää niin sanoko, Jane", vastasi Clayton alakuloisesti. "Jos asia
olisi koskenut vain teitä, niin en olisi tähän ryhtynyt, sillä alusta
saakka tiesin, että se vain loukkaisi teitä; mutta minusta oli
niin kiusallista kuvitella, että vanhan professorin täytyisi asua
sellaisessa pesässä... Voittehan uskoa minua ja suoda minulle tämän
pikku ilon..."

"Uskon teitä, herra Clayton", sanoi tyttö, "sillä minä tiedän, että
te olette kyllin ylväsmielinen tehdäksenne tämän vain isäni vuoksi...
Voi, Cecil, tahtoisin palkita sen teille sillä tavalla kuin te
ansaitsette ja ehkä haluatte."

"Miksi ette siis tee niin, Jane?"

"Minä rakastan toista."

"Canleria?"

"En."

"Mutta tehän menette hänen kanssaan naimisiin. Niin hän ainakin sanoi
ennen lähtöäni Baltimoresta."

Tyttö vavahti tuskaisesti.

"Minä en rakasta häntä."

"Rahojenko vuoksi te siis, Jane..."

Jane Porter nyökkäsi.

"Olenko minä Canleria niin paljon huonompi? Minulla on rahaa
kylliksi, paljon enemmänkin kuin koskaan tarvitsen", sanoi Clayton
katkerasti.

"Minä en rakasta teitä, Cecil", selitti tyttö, "mutta kunnioitan
teitä. Jos minun on pakko tehdä naimakauppa ilman rakkautta, teen
sen mieluummin sellaisen miehen kanssa, jota jo nyt halveksin. Sillä
minun täytyy inhota sitä miestä, jolle myyn itseni ilman rakkautta,
olkoon hän kuka tahansa... Teistä tulee paljon onnellisempi ilman
minua, kun saatte pitää kunnioitukseni ja ystävyyteni, kuin minun
kanssani, ellei ole rakkautta."

Clayton ei enää kajonnut tähän arkaan asiaan, mutta jos nuori mies
on koskaan hautonut murha-aikeita sydämessään, niin varmasti niitä
oli William Cecil Claytonilla, loordi Greystokella, kun Robert Canler
viikkoa myöhemmin kuusisylinterisellä autollaan saapui sinne.

Kului viikko, tapauksista köyhä, mutta synkkä viikko, joka vaivasi
kaikkia pienen maatilan asukkaita. Canler pysyi vaatimuksessaan, että
Janen piti heti tulla hänen vaimokseen. Vihdoin Jane suostui vain
päästäkseen kuulemasta hänen jatkuvaa ilkeätä nalkutustaan samasta
asiasta. Sovittiin, että Canler seuraavana päivänä ajaisi kaupunkiin
noutamaan aviolupatodistusta ja pappia.

Clayton olisi halunnut lähteä heti, kun tämä uutinen hänelle
kerrottiin, mutta Janen toivoton katse pidätti häntä. Jotakin voisi
vielä sattua, koetti hän lohdutella itseään. Ja sydämessään hän
tiesi, että tarvittiin vain rahtunen lisää, jolloin hänen vihansa
Canleriin voisi

Last Page Next Page

Text Comparison with At the Earth's Core

Page 7
it," I answered; "but what difference will it make when our air supply is exhausted whether the temperature is 153 degrees or 153,000? We'll be just as dead, and no one will know the difference, anyhow.
Page 12
I had never guessed what latent speed possibilities the old gentleman possessed.
Page 19
Presently there was only a small super-heated core of gaseous matter remaining within a huge vacant interior left by the contraction of the cooling gases.
Page 23
How far we marched I have no conception, nor has Perry.
Page 31
Dian is the daughter of kings, though her father is no longer king since the sadok tossed him and Jubal the Ugly One wrested his kingship from him.
Page 35
Perry and I sought him out and put the question straight to him.
Page 41
I leaned forward in my seat to scrutinize the female--hoping against hope that she might prove to be another than Dian the Beautiful.
Page 48
As I looked at that hopeless struggle my eyes met those of the doomed man, and I could have sworn that in his I saw an expression of hopeless appeal.
Page 51
"Even the Sagoths of the Mahars fear us.
Page 62
But my troubles came when I entered the canyon beyond the summit, for here I found that several of them centered at the point where I crossed the divide, and which one I had traversed to reach the pass I could not for the life of me remember.
Page 70
With his.
Page 73
The Sagoths have a well-developed sense of humor.
Page 84
No sign of pursuit had developed, and yet we were sure that somewhere behind us relentless Sagoths were dogging our tracks.
Page 88
My shaft was drawn back its full length--my eye had centered its sharp point upon the left breast of my adversary; and then he launched his hatchet and I released my arrow.
Page 91
The opening was comparatively small, so that after considerable effort I was able to lug up a bowlder from the valley below which entirely blocked it.
Page 96
"I do not believe you," she said, "for if you meant it you would have done this when the others were present to witness it--then I should truly have been your mate; now there is no one to see you do it, for you know that without witnesses your act does not bind you to me," and she withdrew her hand from mine and turned away.
Page 97
I knew that she would be quite safely hidden away from pursuit once she gained the shelter of my lair, and the valley would afford her ample means of sustenance.
Page 102
ate quite as daintily as the most civilized woman of my acquaintance, and finally I found myself gazing in foolish rapture at the beauties of her strong, white teeth.
Page 112
We pursued them for some time, taking many prisoners and recovering nearly a hundred slaves, among whom was Hooja the Sly One.
Page 116
.