Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 127

"Haluaisin vain sanoa sinulle, isä,
että Tabey tulee huomenna sullomaan kirjoja. Valitse kaikkein
tarpeellisimmat niteet äläkä tahdo koko kirjastoasi Wisconsiniin,
niinkuin aioit viedä ne Afrikkaan."

"Kävikö Tabey täällä?" kysyi professori Porter.

"Kävi, hän lähti juuri. Hän ja Esmeralda istuvat paraikaa keittiön
portailla ja vaihtavat keskenään ajatuksia."

"No no, minun täytyy heti tavata hänet!" huudahti professori.
"Hetkinen vain, lapset..." ja hän kiirehti huoneesta.

Kun hän oli poissa kuuluvilta, kääntyi Canler Jane Porterin puoleen.

"Kuulkaahan nyt Jane", sanoi hän jyrkästi, "kuinka kauan tällaista
jatkuu? Tosin ette ole kieltäytynyt tulemasta vaimokseni, mutta
ette ole suostunutkaan. Minun tekee mieleni hankkia lupatodistus
jo huomenna, niin että voimme mennä naimisiin ennen Wisconsiniin
lähtöänne. Minä en välitä mistään juhlamenoista, ja samalla kannalla
lienette tekin."

Nuori tyttö tunsi kylmän väristyksen, mutta pysyi uljaana.

"Tiedättehän, että isänne haluaa sitä", lisäsi Canler.

"Tiedän."

Tämä vastaus tuli niin hiljaa kuin kuiskaus.

"Ettekö käsitä, herra Canler, että te ostatte minut?" jatkoi hän
sitten kylmästi ja tyynesti. "Ostatte minut muutamilla vaivaisilla
dollareilla. Niin juuri te teette, Robert Canler, ja se oli
mielessänne jo silloin, kun lainasitte isälle rahat uhkarohkeata
seikkailua varten, joka olisi saattanut onnistua ihmeellisen hyvin,
ellei olisi sattunut eräitä salaperäisiä tapauksia. Teille, herra
Canler, se olisi ollut suuri yllätys. Te ette vähääkään uskonut,
että yritys onnistuisi. Olette liian taitava liikemies sellaista
otaksuessanne. Samoin olette liiaksi liikemies lainataksenne rahaa
aarteiden etsimistä varten tai yleensä ilman vakuutta, paitsi
kun teillä on mielessä jokin erikoinen tarkoitus. Te tiesitte,
että jollette vaatisi takuita, voisitte paremmin vedota Porterien
kunniantuntoon, ja että sillä keinoin parhaiten voisitte suostuttaa
minut tulemaan vaimoksenne, vaikkei menettelynne näyttäisi
pakotukselta. Te ette ole ottanut puheeksi niitä rahoja, jotka
lainasitte isälle. Jos asia koskisi ketä tahansa muuta, pitäisin
sitä ylevän ja jalon luonteen merkkinä, mutta te, herra Canler,
tähtäätte kauas. Tunnen teidät paremmin kuin luulettekaan. Tietysti
tulen vaimoksenne ellei muuta keinoa ole, mutta olkaamme myös kerta
kaikkiaan selvillä toisistamme."

Hänen puhuessaan oli Robert Canler vuoroin punastunut ja kalvennut
ja kun Jane Porter lopetti, nousi Canler ja sanoi kyynillisesti
hymyillen:

"Te hämmästytätte minua, Jane. Luulin teillä olevan enemmän
itsehillintää -- enemmän ylpeyttä. Tietysti olette oikeassa. Minä
ostan teidät ja tiesin teidän sen tietävän, mutta otaksuin teidän
mieluummin teeskentelevän, että asian laita olisi toisin. Olisin
luullut, että kunnioituksesta itseänne kohtaan ja Porter-suvun
ylpeydestä olisitte tuntenut kylmiä väristyksiä, jos olisitte edes
itsellenne myöntänyt, että te olette ostettava nainen. Mutta tehkää,
kuten haluatte, arvoisa neiti", lisäsi hän kevyesti. "Minä ostan
teidät enkä muusta välitä."

Sanaa sanomatta tyttö kääntyi ja lähti huoneesta.

Jane Porter ei ollut vielä naimisissa, kun hän isänsä ja Esmeraldan
kanssa matkusti pienelle maatilalleen Wisconsiniin, ja kun hän junan
lähtiessä kylmästi hyvästeli Robert Canleria, lupasi tämä viikon tai
parin kuluttua saapua heidän luokseen.

Pääteasemalla olivat Clayton ja herra Philander heitä vastassa,
ja edellisen valtava matka-auto lähti kiidättämään heitä tiheiden
metsien halki pientä maataloa kohti, jossa

Last Page Next Page

Text Comparison with The Chessmen of Mars

Page 6
" "Tell me of Gathol," urged the girl.
Page 17
Tara of Helium's first sensation was one of surprise--that she had failed to have her own way.
Page 21
But the Vanator did not fall to the ground, within sight of the city at least, though as long as the watchers could see her never for an instant did she rest upon an even keel.
Page 28
have sworn that she saw something move in the shadows beneath a tree not far away.
Page 30
The others had left, but their roars, and growls, and moans thundered or rumbled, or floated back to her from near and far.
Page 35
"Come!" said one of her captors, both of whom had retained a hold upon her.
Page 41
Look at their wonderful trappings, their gold, their jewels.
Page 54
She guessed why he had sent for her and she knew that she must find the means for self-destruction before the night was over; but still she clung to hope and to life.
Page 56
What brain you have is too weak and ill-developed to deserve the name of brain.
Page 81
"Your services are accepted," she said; "and if ever we reach Helium I promise that your reward shall be all that your heart could desire.
Page 95
When the commander of the guard recognized U-Dor the guardsmen fell back to either side leaving a broad avenue through which the party passed.
Page 96
"The Hall of Chiefs," whispered one of her guard, evidently noting her interest.
Page 108
He could hear their arms clank against the rocky walls and he knew that they came at a rapid pace; but just before they reached the entrance to his prison they paused and advanced more slowly.
Page 111
For the honor of the humblest of them would the great jeddak himself unsheathe his sword.
Page 139
In a cabinet he found them--pots of paint that the old taxidermist had used to place the war-paint in its wide bands across the cold faces of dead warriors.
Page 180
" * About 8:30 P.
Page 181
"They say that you are afraid to enter the apartments of O-Mai in search of the slave Turan--oh, do not be angry with me, Jeddak; it is but what they say that I repeat.
Page 183
The others shuddered.
Page 195
"It is not a lie and I can prove it," retorted I-Gos.
Page 200
We took him back to Helium with us, where he still lives, with his single rykor which we found all but starved to death in the pits of Manator.