Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 126

Yhtäläisyyttä kyllä on, mutta parasta on
jättää asia herra Desquercin ratkaistavaksi."




SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU

Sankari esiintyy jälleen


Baltimoren laitaosassa ajoi auto vanhanaikaisen talon eteen. Noin
neljänkymmenen ikäinen, soreavartaloinen mies, jolla oli terävät,
säännölliset piirteet, hyppäsi maahan autosta, maksoi ohjaajalle ja
astui ripeästi talon kirjastohuoneeseen. "Ah, herra Canler!" huudahti
eräs vanha herra ja nousi tervehtimään vierasta.

"Hyvää iltaa, hyvä professori", vastasi tulija ja ojensi
sydämellisesti kätensä.

"Kuka teidät laski sisään?" kysyi professori.

"Esmeralda."

"Silloin hän on varmaankin sanonut myös Janelle, että te olette
täällä?"

"Ei, herra professori", selitti Canler, "sillä minä tulin ennen
kaikkea juuri teitä tapaamaan".

"Sepä hauskaa", vastasi professori Porter.

"Kuulkaahan, herra professori", lausui Robert Canler pontevasti,
ikäänkuin tahtoisi painostaa joka sanaa, "nyt olen tullut
puhumaan kanssanne Janesta. Tiedättehän, minä toivon, että olette
suosiollisesti hyväksynyt kosintani."

Professori Archimedes Q. Porter vaipui hermostuneen näköisenä
nojatuoliinsa. Tämä asia sai hänet aina rauhattomaksi, vaikkei hän
ymmärtänyt sen syytä. Olisihan Canler ollut kelpo vävy.

"Mutta minä en ymmärrä", jatkoi Canler, "mitä Jane oikein tarkoittaa.
Hän välttelee minua milloin milläkin tekosyyllä. Minusta tuntuu
aina, että hän ikäänkuin huokaisee helpotuksesta, kun sanon hänelle
hyvästi."

"No no", huomautti professori Porter. "Jane on hyvin kuuliainen
tytär. Hän tekee aina niinkuin minä määrään."

"Saan siis yhä luottaa apuunne?" kysyi Canler iloisemmalla äänellä.

"Varmasti, aivan varmasti", vakuutti professori Porter.

"Kuinka saatoitte sitä epäillä?"

"Ajattelin lähinnä nuorta Claytonia", vastasi Canler. "Hän on täällä
liehitellyt Janea jo kuukausia. En tiedä välittääkö Jane hänestä,
mutta onhan hänellä komea arvonimi, ja sitäpaitsi hänen sanotaan
isältään perineen melko suuren omaisuuden. Niin ollen ei olisi kumma,
jos hän lopulta voittaisi Janen, jollei..." ja Canler vaikeni.

"Jollei teidän sovi heti päättää, että Jane ja minä menemme
naimisiin", sanoi hän sitten hitaasti ja pontevasti.

"Minä olen jo sanonut Janelle, että se olisi toivottavaa", selitti
professori Porter alakuloisesti, "sillä me emme voi kauemmin pitää
tätä taloa ja elää siten kuin hänen asemansa vaatii".

"Mitä hän vastasi?" kysyi Canler.

"Hän sanoi, ettei hän vielä haluaisi mennä kenenkään kanssa
naimisiin, ja että voisimme asettua Wisconsiniin maatilalle, jonka
hän oli perinyt äidiltään. Se on pieni talo, jonka turvissa voisi
kutakuinkin elää. Vuokraajat ovat jaksaneet sitä pitää, vaikka ovat
lähettäneet Janellekin vuosittain pienen summan. Hänen suunnitelmansa
on, että jo ensi viikon alussa muutamme sinne. Philander ja herra
Clayton ovat jo matkustaneet sinne asioita järjestämään."

"Claytonko matkustanut sinne?" huudahti Canler ilmeisesti
närkästyneenä. "Miksi ei minulle mitään sanottu? Minä olisin
mielelläni käynyt siellä ja pitänyt huolta, ettei mitään olisi
puuttunut."

"Janen mielestä me olemme teille jo liian paljon velkaa, herra
Canler", vastasi professori Porter.

Canler aikoi juuri sanoa jotakin, kun eteisestä kuului askeleita, ja
Jane Porter astui huoneeseen.

"Oh, anteeksi!" huudahti hän pysähtyen kynnykselle. "Luulin sinun
olevan yksin, isä."

"Minä se vain olen, Jane", sanoi Canler, joka oli noussut; "ettekö
halua tulla istumaan seuraamme? Puhuimme juuri teistä."

"Kiitos", vastasi Jane Porter astuen sisään ja istuutuen tuolille,
jonka Canler hänelle tarjosi.

Last Page Next Page

Text Comparison with The Gods of Mars

Page 5
I had been fortunate enough to make my entry into Mars on this second occasion through the domain of a civilized people and that when I should find them I would be accorded the courtesy and protection that my rank as a Prince of the house of Tardos Mors entitled me to.
Page 25
" I could not help but laugh at his grim humour, and he joined in with me in one of those rare laughs of real enjoyment which was one of the attributes of this fierce Tharkian chief which marked him from the others of his kind.
Page 32
He was a more adroit swordsman, if possible, than my previous foe, and I must admit that he led me a pretty chase and in the end came near to making a sorry fool of me--and a dead one into the bargain.
Page 42
Instantly I rose to the occasion.
Page 70
Once we passed far above what seemed to be a deep canyon-like rift stretching from the ice wall on the north across the valley as far as the eye could reach.
Page 72
This proved to be our destination, and the great ship was soon made fast against the steep shore.
Page 75
two worlds that I had known and admired during my long life she alone had I loved.
Page 87
He was about to reply when the outer door of our prison opened and a burly guard entered and ordered him to his own quarters for the night, locking the door after him as he passed through into the further chamber.
Page 98
Only the youth and I fought now.
Page 103
Come with what men you have and those that you can gather on the way.
Page 118
Lower and lower sagged the bow until it became necessary to stop the engine to prevent our flight terminating in a swift dive to the ground.
Page 123
The hall was broad and led straight through to the front of the building.
Page 133
This double burden soon proved too much for my already overtaxed beast, and thus our speed was terribly diminished, for the others would proceed no faster than the slowest of us could go.
Page 141
I could not blame them, for I knew how strong a hold a creed, however ridiculous it may be, may gain upon an otherwise intelligent people.
Page 156
"Should you go free in Helium for a year, in accordance with the conditions of your reprieve, there is little fear that the people would ever insist upon the execution of the sentence imposed upon you.
Page 165
Yet, to the best of my knowledge, no word of our real plans has reached the villain's ear.
Page 172
In the wild lust of hand-to-hand combat my old dauntless hopefulness returned.
Page 178
CHAPTER XXI THROUGH FLOOD AND FLAME Yersted's information convinced me that there was no time to be lost.
Page 190
I shall reach my Princess yet.
Page 191
In a short time now it would be too small even to permit the slender form of my Princess to pass.