Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 124

oli monen muun hyvän asian mukana oppinut, että ihmiset
halveksivat niitä, jotka ottivat rahaa toisilta, antamatta mitään
vastaavaa sijaan. --

Vähän aikaa leijonaseikkailun jälkeen D'Arnotin onnistui hankkia
vanhanaikainen alus, jolla pääsivät lähtemään pitkin rannikkoa
Tarzanin viidakkosatamaan. Onnelliselta tuntui heistä molemmista se
hetki, jolloin pieni laiva nosti ankkurin ja kääntyi merelle päin.

Matka sujui kaikin puolin hyvin, ja ilman mitään seikkailuja he
ankkuroitsivat majan edustalle. Tarzan pukeutui vielä kerran
viidakkovarustuksiinsa, otti mukaansa lapion ja lähti yksinään
apinain kokouspaikalle, missä aarre oli kätkössä.

Myöhään seuraavana päivänä hän palasi kantaen arkkua olkapäillään,
ja auringon noustessa pikku alus luovi taas sataman suusta ulos,
suunnaten kulkunsa pohjoiseen.

Kolme viikkoa myöhemmin Tarzan ja D'Arnot olivat matkustajina
ranskalaisella höyrylaivalla, jonka määräpaikkana oli Lyon.
Viivyttyään siellä pari päivää D'Arnot vei Tarzanin Pariisiin.
Apinamies halusi lähteä heti Amerikkaan, mutta D'Arnot oli hartaasti
pyytämällä saanut hänet ensin mukaansa Pariisiin, vaikkei ilmaissut
hänelle, miksi tämä oli niin tärkeätä.

D'Arnotin ensi toimi kotiin tulonsa jälkeen oli käynti erään hänen
ystävänsä luona, joka oli virkamiehenä poliisivirastossa. Tarzanin
hän otti myös mukaansa.

Taitavasti D'Arnot johti keskustelua kohta kohdalta, kunnes
poliisivirkamies oli selittänyt Tarzanille, jota asia huvitti, eri
keinoja rikollisten henkilöllisyyden selvittämiseksi.

Tarzanin mieltä kiinnitti varsinkin se merkitys, joka sormenjäljillä
oli tässä ihmeellisessä tieteessä. "Mutta mitä hyötyä on sellaisista
merkeistä", kysyi Tarzan, "jos muutaman vuoden kuluttua sormien
viivat muuttuvat vanhan ihon kuluessa?"

"Ne viivat eivät koskaan muutu", vastasi virkamies. "Lapsuudesta
vanhuuteen asti ne pysyvät samanlaisina, paitsi jos jokin ulkonainen
vamma tärvelee ihon. Mutta jos jäljet on otettu kummankin käden
kaikista sormista, niin silloin vain molempien käsien täydellinen
ruhjominen voisi tehdä mahdottomaksi saada ihmisestä selkoa."

"Onpa se ihmeellistä", huudahti D'Arnot. "Mitähän ilmaisevat omien
sormieni viivat?"

"Kohta nähdään", vastasi poliisivirkamies, kutsui soittokellolla
apulaisensa ja antoi hänelle eräitä määräyksiä. Mies lähti huoneesta,
mutta palasi pian mukanaan pieni puurasia, jonka hän laski
esimiehensä pöydälle.

"Nyt otetaan muutamassa sekunnissa jäljennös sormiesi viivoista",
sanoi virkamies.

Hän otti laatikosta nelikulmaisen lasinpalan, pienen pullon
painomustetta, kumilieriön ja muutamia valkoisia kortteja. Sitten
hän kaatoi vähän mustetta lasille ja tasoitti sitä lieriöllä, kunnes
lasin koko pinnalla oli ohut kerros painomustetta.

"Levitä nyt oikean kätesi neljä sormea lasille näin", selitti hän
D'Arnotille. "Ja sitten peukalo. Hyvä on. Paina ne ihan samassa
asennossa tähän kortille -- ei niin, vaan vähän enemmän oikealle.
Täytyy jättää tilaa myös peukalolle ja vasemman käden sormille. Jaha,
nyt sama temppu vasemmalla kädellä."

"Kuulkaapas Tarzan", sanoi D'Arnot, "nyt on teidän vuoronne.
Katsotaanpa, miltä teidän sormienne viivat näyttävät."

Tarzan oli heti valmis ja teki virkamiehelle paljon kysymyksiä tämän
toimituksen kestäessä.

"Näkyykö sormien jäljistä myös, mitä rotua ihminen on?" tiedusteli
hän. "Voisitteko esimerkiksi yksinomaan tällaisista viivoista
päättää, ovatko ne valkoihoisen tai neekerin painamia?"

"Enpä luule", vastasi virkamies, "vaikka jotkut väittävät, että
neekerin sormenjäljet eivät ole niin monimutkaisia".

"Voisiko tällä keinoin erottaa apinan ihmisestä?"

"Luultavasti, sillä apinan käpälien merkit ovat tietysti paljon
yksinkertaisemmat kuin korkeammalle kehittyneen olennon."

"Mutta apinan ja

Last Page Next Page

Text Comparison with Warlord of Mars

Page 0
For six long Martian months I had haunted the vicinity of the hateful Temple of the Sun, within whose slow-revolving shaft, far beneath the surface of Mars, my princess lay entombed--but whether alive or dead I knew not.
Page 1
In their rage they had torn her to pieces.
Page 4
Thurid was hugging the shore, and as he passed out of sight round a near-by promontory I shoved one of the boats into the water and, calling Woola into it, pushed out from shore.
Page 5
He continued up the river for perhaps a mile; and then, crossing over to the left bank, drew his craft up on a low ledge that lay almost on a level with the water.
Page 8
" Matai Shang spoke to the paddlers.
Page 14
" "I believe you, Lakor," replied the other, "there can never be aught else than deadly hatred between thern and First Born.
Page 15
I had no reason to harbor any considerable love for this race of self-deified demons, yet I would have passed them by were it possible without molesting them.
Page 21
But how to reach them, now that I had found the only vulnerable spot in their mighty prison,.
Page 23
Could I but find a slender bit of steel I might yet fashion a key that would give me ingress to the temple prison.
Page 26
Far in the distance, dimly through the many thicknesses of intervening crystal, as in a haze that made them seem unreal and ghostly, I discerned the figures of eight people--three females and five men.
Page 27
Afterward I learned that thern spies had been aware of my coming for hours before I reached the hidden fortress.
Page 28
And Thurid's bearing toward the ancient hekkador savored not at all of liking or respect.
Page 36
of the propellers of a flier, and as each moment the sound grew fainter I realized that the party had proceeded toward the south without assuring themselves as to my fate.
Page 48
All day we fought, until the road was red with blood and clogged with corpses.
Page 53
Behold the result!" and Thurid pointed a rigid finger at my forehead.
Page 54
It but remains to determine the manner of your death.
Page 94
was mine.
Page 101
In this apartment a dozen red slaves were employed polishing or repairing the weapons of the yellow men.
Page 116
My first thought was to look beyond the draperies at the back of the throne, for there it was that I had seen Thurid.
Page 117
I had followed but a short distance when I came upon the room in which Solan formerly had held sway.