Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 122

tuntuisi, ettei leijonalla
ole suuriakaan toiveita ja silloin metsästysiloni vähenisi samassa
suhteessa kuin tietäisin oman turvallisuuteni varmemmaksi."

"No sitten minun on kaiketi ajateltava, että te, herra Tarzan,
mieluimmin menette viidakkoon alasti ja aseenanne vain veitsi
eläinten kuningasta tappamaan", sanoi toinen leppeästi nauraen, mutta
hieman ivallisesti.

"Miksei, ja lisäksi mukana köydenpätkä", vastasi Tarzan. Juuri
silloin kuului kaukaa viidakosta leijonan karjuntaa, ikäänkuin se
olisi vaatinut kaksintaisteluun.

"Siinä teille heti tarjoutuu tilaisuus, herra Tarzan", huomautti
ranskalainen leikillä.

"Minun ei ole nyt nälkä", kuului Tarzanin lyhyt vastaus.

Kaikki nauroivat, paitsi D'Arnot. Hän yksin tiesi, että apinamiehen
suusta oli villi peto suoraan lausunut kantansa.

"Mutta te pelkäätte, kuten jokainen meistä, mennä viidakkoon
alastomana, mukana vain veitsi ja köydenpätkä", jatkoi leikinlaskija.
"Eikö totta?"

"Ei", vastasi Tarzan. "Mutta ainoastaan hupsu voi siihen ryhtyä ilman
pätevää syytä."

"Viisituhatta frangia on joltinenkin syy", sanoi toinen. "Sen summan
lyön vetoa, että te ette voi viidakosta tuoda leijonaa niillä
ehdoilla, jotka juuri mainittiin -- alasti ja aseena vain veitsi ja
köydenpätkä."

Tarzan katsahti D'Arnotiin ja nyökkäsi.

"Korottakaa summa kymmeneentuhanteen", sanoi D'Arnot.

"Sama se", vastasi vedonlyöjä.

Tarzan nousi.

"Minä jätän vaatteeni asutuksen ulkolaidalle, ettei minun tarvitsisi
kulkea alasti pitkin katuja, ellen palaisi ennen aamunkoittoa."

"Aiotteko todella mennä nyt? Tänä iltana?"

"Miksi ei?" kysyi Tarzan. "Numa on liikkeellä öisin. Siksi onkin
helpompi löytää se nyt."

"Ei", vastasi toinen. "Minä en tahdo olla syypää kuolemaanne. Sekin
olisi uhkarohkeata, jos lähdette päivällä."

"Nyt minä sittenkin lähden", väitti Tarzan ja meni huoneeseensa
veistä ja suopunkia hakemaan.

Miehet seurasivat häntä viidakon reunaan, jonne hän jätti vaatteensa
pieneen vajaan. Mutta kun hän oli lähtemäisillään metsän pimeyteen,
koettivat kaikki saada häntä luopumaan aikeestaan, ja vedonlyöjä oli
innokkain estämään tätä tavatonta yritystä.

"Myönnän, että olette voittanut", sanoi hän, "ja lupaamani
kymmenentuhatta frangia ovat teidän, jos vain luovutte tästä
hullutuksesta, joka ei voi päättyä muutoin kuin kuolemaanne".

Tarzan naurahti, ja seuraavassa tuokiossa oli jo viidakko hänet
niellyt. Miehet seisoivat vähän aikaa ääneti ja palasivat sitten
hitaasti hotellin verannalle.

Tuskin oli Tarzan päässyt viidakkoon, kun hän jo hyppäsi ylös puihin
ja tunsi hurjaa riemua, saadessaan taas kerran vapaasti matkata
oksalta oksalle. Tämäpä oli oikeata elämää. Ah, kuinka hän sitä
rakasti! Sivistyksen ahtaissa rajoissa ja kaavoissa ei voinut olla
mitään tämän vertaista. Vaatteetkin olivat vain haitaksi ja kiusaksi.

Vihdoinkin hän oli jälleen vapaa. Hän ei ollutkaan tähän asti
käsittänyt, kuinka tiukasti hän oli ollut kahleissa.

Kuinka ihanaa olisikaan kaartaa rannikolle päin ja sitten kiitää
etelään, omaa viidakkoa ja majaa kohti...

Nyt hän jo vainusi Numan, sillä hän kulki vasten tuulta. Ja pian
hänen herkät korvansa kuulivat pehmeiden käpälien tuttua tassutusta
ja valtavan turkispeitteisen ruumiin hiivintää pensaikon halki.

Tarzan siirtyi rauhallisesti pedon kohdalle, joka ei aavistanut
mitään pahaa, ja seurasi sitä ääneti, kunnes jouduttiin pienelle
kuutamon valaisemalle aukealle paikalle.

Silloin viuhahti suopunki ilmassa ja tiukkeni keltaisenruskean kaulan
ympäri, ja kuten Tarzan oli tehnyt satoja kertoja ennenkin, sitoi
hän

Last Page Next Page

Text Comparison with Ĉe la koro de la tero

Page 0
Sklavoj 6.
Page 2
Kiun jaron ni havas?" Kaj kiam mi respondis, li sxanceligxis kvazaux batite rekte sur la vizagxon, kaj li devis ekkapti la ledrimenon de mia piedingo por sin apogi.
Page 3
Tiam Perry interesis min pri sia inventajxo.
Page 5
La mondo almenaux nenion scius pri sia perdo, dum al mi la afero estis reala kaj terura.
Page 7
Proksimume tagmeze, alie dirite, dekdu horojn post la komenco de tiu bedauxrinda vojagxo, ni jam boris gxis profundeco de 84 mejloj, kie la hidrargo montris 153 gradojn.
Page 9
Tiam mi ekmemoris, ke gxi direktigxis supren, de kiam ni trapasis la glacian tavolon.
Page 10
"Kie sur la Tero ni estas?" mi demandis, turnante min al Perry.
Page 11
Gxi estis almenaux trioble pli granda ol la suno, kiun mi gxis tiam konis, kaj gxi sxajnis tiel proksima, ke vidante gxin, oni kredis sin kapabla tusxi gxin per etendo de la brako.
Page 17
Ni estas cxi tie jam de multaj horoj--kaj ankoraux estas tagmeze.
Page 18
Dufoje mispasxis miaj portantoj, kaj mia koro ekcxesis bati, kiam ni ekplongxis al tuja morto cxe la mortaj brancxamasoj malsupre.
Page 25
Tiutempe mi ne konis la kutimojn kaj sociajn morojn de Pelucidaro; sed tamen mi ecx ne bezonis la petan rigardon, kiun la virino pafis al mi el siaj belegaj okuloj, por ke gxi influu mian postan faron.
Page 33
Unu verkanto asertas, ke ni ecx ne kapablas rezoni, kaj ke cxiu nia ago estas mehxanisma aux instinkta.
Page 49
Kelkaj maharoj iris unuaj, postsekvite de almenaux dudek konsternaj pterodaktiloj--tipdaroj, kiel oni nomas ilin en Pelucidaro.
Page 54
Vidinte gxin, mi rapidis direkti mian vojon al gxi, cxar delonge mi estis rezoluta, ke mi reiros al Futra kaj refoje malliberigxos por esti denove kun Perry kaj Gak la Vila.
Page 60
" "Vi logxas sur la suba flanko de Pelucidaro kaj cxiam marsxas kun la kapo malsupre?", li rikanis.
Page 62
Kvaronan mejlon de la plej proksima enirejo, min ekvidis la sagota gardistaro, kaj kvar el la gorilohomoj fulmrapide sturmis al mi.
Page 69
Ilia arkitekturo estas pro absolute nenio rimarkinda.
Page 78
Samtempe, la besto eliris el la kaverno, tiel, ke li kaj la sagotoj alfrontigxis sur la mallargxa kornico.
Page 95
La maharoj deziris la Grandan Sekreton kaj ili sciis, ke nur ni povus havigi gxin al ili.
Page 98
Gxi diferencis tute malmulte de la antauxa, kiu portis nin de la ekstera al la interna mondo.