Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 120

ei täällä. Ajatelkaapa, että Numa-leijona äkkiä hyökkäisi
vastaamme... Minun pitäisi kai silloinkin sanoa vain: 'Hyvää
huomenta, monsieur Numa, kuinka madame Numa jaksaa?' Niinkö?"

"Odottakaa ainakin, kunnes mustat meitä ahdistavat", vastasi D'Arnot.
"Ehdittehän sittenkin tappaa. Teidän täytyy myöntää, etteivät ihmiset
ole vihollisiamme, ennenkuin ovat sitä ilmaisseet."

"No mennään sitten", sanoi Tarzan, "ja esittäytykäämme
surmattaviksi!" Ja hän lähti suoraan yli kentän pää pystyssä,
troopillisen auringon paahtaessa hänen kiiltävää ruskeata ihoaan.
Hänen perässään tuli D'Arnot yllään joitakin vaatekappaleita, jotka
Clayton oli jättänyt majaan, kun ranskalaisen risteilijän upseerit
olivat hankkineet hänelle soveliaamman puvun.

Silloin eräs mustista kohotti katseensa, näki Tarzanin ja lähti
kiljuen juoksemaan paaluvarustukselle päin. Pian kajahteli
kauhunhuutoja yli koko kentän, mutta ennenkuin pakenevat neekerit
olivat ehtineet aitaukselle asti, ilmestyi sieltä valkoihoinen mies
pyssy kädessä ottamaan selvää hälinän syystä.

Se näky, joka häntä kohtasi, sai hänet nostamaan pyssyn
tähtäysasentoon, ja Apinain Tarzan olisi taas saanut luodin päähänsä,
ellei D'Arnot olisi huutanut niin kovaa kuin suinkin jaksoi:

"Älkää ampuko! Me olemme ystäviä!"

"Pysähtykää siis!" kuului vastaus.

"Seis, Tarzan!" huusi D'Arnot. "Hän luulee meitä vihamiehiksi."

Tarzan seisahtui ja meni sitten yhdessä D'Arnotin kanssa portilla
seisovaa valkoista miestä kohti. Tämä katseli heitä perin
hämmästyneenä.

"Mitä miehiä te olette?" kysyi hän ranskaksi.

"Valkoisia miehiä", vastasi D'Arnot. "Olemme jonkun aikaa eläneet
yksinämme viidakossa."

Mies laski pyssynsä ja läheni heitä, ojentaen kätensä.

"Minä olen isä Constantine, ranskalainen lähetyssaarnaaja
täällä", sanoi hän "ja minua ilahduttaa saadessani lausua teidät
tervetulleiksi".

"Tämä on monsieur Tarzan, isä Constantine", esitteli D'Arnot
osoittaen apinamiestä, ja kun pappi ojensi kätensä Tarzanille,
kiirehti D'Arnot lisäämään: "Ja itse olen Paul D'Arnot, Ranskan
laivaston luutnantti."

Isä Constantine tarttui Tarzanin ujosti ojentamaan käteen ja katsahti
nopeasti ja tutkivasti hänen voimakkaaseen ruumiiseensa ja kauniisiin
kasvoihinsa.

Näin tapasi Apinain Tarzan ensi kerran sivistyksen etuvartion.
He jäivät tänne viikoksi, ja tarkkaavainen apinamies oppi paljon
ihmisten tapoja. Mustat naiset ompelivat heille vahvat purjekankaiset
vaatteet, jotta he saattoivat jatkaa matkaansa paremmin puettuina.




KUUDESKOLMATTA LUKU

Sivistyksen huipulla


Toisen kuukauden kuluttua he saapuivat leveän joen suussa sijaitsevan
rakennusryhmän luo, ja siellä Tarzan sai nähdä suuren joukon laivoja
ja tunsi jälleen villille ominaista arkuutta, tavatessaan niin paljon
ihmisiä.

Mutta vähitellen hän tottui sivistyselämän outoon hälinään ja
kummallisiin tapoihin, eikä kukaan olisi aavistanut, että vain pari
kuukautta sitten tämä hienoihin valkoisiin vaatteisiin puettu kaunis
ranskalainen, joka nauroi ja puheli muita iloisempana, oli alastomana
heilautellut itseään aarniometsässä puusta puuhun, tavoittaakseen
jonkin yllätetyn otuksen, jonka hän sitten söi raakana suuhunsa.

Veistä ja haarukkaa, jotka hän kuukautta aikaisemmin oli halveksien
heittänyt luotaan, hän käytteli nyt yhtä tottuneesti kuin hienostunut
D'Arnot.

Niin opinhaluinen hän oli ollut, että nuori ranskalainen oli
päättänyt tehdä hänestä täydellisen herrasmiehen, ainakin mitä tuli
käytökseen ja puhetapaan.

"Jumala on suonut teille herrasmiehen sielun", oli D'Arnotin tapana
sanoa, "mutta hän tahtoo, että se näkyisi myös pinnalla".

Heti kun he olivat saapuneet pieneen satamakaupunkiin, oli D'Arnot
sähkösanomalla ilmoittanut hallitukselleen pelastuksestaan ja
pyytänyt kolmen kuukauden lomaa, joka myönnettiinkin.

Last Page Next Page

Text Comparison with A Princess of Mars

Page 0
Contents # Foreword - 00:07:47 Read by: Stephan Moebius # Chapter 01 - 00:16:45 Read by: Peter Yearsley # Chapter 02 - 00:09:42 Read by: Tony Hightower # Chapter 03 - 00:18:32 Read by: Steve Hartzog # Chapter 04 - 00:13:49 Read by: Steve Hartzog # Chapter 05 - 00:09:17 Read by: Kymm Zuckert # Chapter 06 - 00:11:11 Read by: Chris Peterson # Chapter 07 - 00:14:28 Read by: Kara Shallenberg # Chapter 08 - 00:11:36 Read by: Tony Hightower # Chapter 09 - 00:07:59 Read by: Tony Hightower # Chapter 10 - 00:19:11 Read by: Tony Hightower # Chapter 11 - 00:17:02 Read by: Chris Peterson # Chapter 12 - 00:13:49 Read by: Chris Peterson # Chapter 13 - 00:13:17 Read by: Stephan Moebius # Chapter 14 - 00:21:13 Read by: Chris Peterson # Chapter 15 - 00:20:57 Read by: Chris Peterson # Chapter 16 - 00:23:39 Read by: Chris Peterson # Chapter 17 - 00:19:03 Read by: Chris Peterson # Chapter 18 - 00:10:39 Read by: Chris Peterson # Chapter 19 - 00:14:28 Read by: Chris Vee # Chapter 20 - 00:16:33 Read by: Patrick McNeal # Chapter 21 - 00:21:45 Read by: Chris Peterson # Chapter 22 - 00:23:47 Read by: Sherry Crowther # Chapter 23 - 00:13:24 Read by: Stephan Moebius # Chapter 24 - 00:16:13 Read by: Chris Peterson # Chapter 25 - 00:11:59 Read by: Chris Peterson # Chapter 26 - 00:14:52 Read by: Chris Peterson # Chapter 27 - 00:11:41 Read by: Kymm Zuckert # Chapter 28 - 00:05:31 Read by: Stephan Moebius Librivox Audio Recording Public Domain Certification: The person or persons who have associated work with this document (the "Dedicator" or "Certifier") hereby either (a) certifies that, to the best of his knowledge, the work of authorship identified is in the public domain of the country from which the work is published, or (b) hereby dedicates whatever copyright the dedicators holds in the work of authorship identified below (the "Work") to the public domain.
Page 1
Dedicator recognizes that, once placed in the public domain, the Work may be freely reproduced, distributed, transmitted, used, modified, built upon, or otherwise exploited by anyone for any purpose, commercial or non-commercial, and in any way, including by methods that have not yet been invented or conceived.