Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 12

milloinkaan ennen
nähneet inhimillisiä olentoja, ja kun siis ensi pelko oli haihtunut,
tulivat ne yhä lähemmäksi sen merkillisen uteliaisuuden pakoittamina,
joka on omiaan viidakon ja tasangon villeille asujamille. Jo ensi
kuukauden kuluessa olivat useat linnut tulleet niin hyviksi ystäviksi
Claytonien kanssa, että nokkivat murusia heidän käsistään.

Kun Clayton eräänä iltapäivänä valmisteli lisärakennusta -- hän
suunnitteli näet useampien huoneiden rakentamista -- tuli joukko
heidän rumia pikku ystäviään kirkuen ja sättien puiden lomitse
harjanteelta päin. Paetessaan ne loivat pelokkaita katseita taakseen
ja vihdoin pysähtyessään Claytonin lähelle räkättivät hänelle
kiihtyneinä, ikäänkuin varoittaakseen häntä lähenevästä vaarasta.

Lopulta hän sai itse nähdä sen olennon, jota pikku apinat niin
pelkäsivät -- ihmismäisen pedon, jonka Claytonit olivat silloin
tällöin nähneet vilaukselta.

Se lähestyi viidakon halki puolipystyssä asennossa, välistä tukien
itseään nyrkeillään -- iso ihmisenkaltainen apina, joka päästeli
syviä kurkkukorahduksia ja toisinaan matalaa haukuntaa.

Clayton oli jonkun matkan päässä majasta kaatamassa erikoisen sopivaa
puuta rakennustyötään varten. Hän oli käynyt huolettomaksi, kun
kuukausimääriin ei ollut nähnyt päivällä mitään vaarallisia eläimiä,
ja niinpä hän nytkin oli jättänyt pyssynsä ja revolverinsa pieneen
majaansa. Nähdessään nyt ison apinan hyökkäävän pensaikon halki
suoraan kohti, vieläpä suunnalta, joka teki paon mahdottomaksi, hän
tunsi väristyksen selkäpiissään.

Hän käsitti heti, että kun hänellä oli aseena vain kirves, ei juuri
ollut paljon toiveita kunnollisesti selvitä tuosta hirviöstä; mutta
kuinka kävisi silloin Alicen? Voi, hyvä Jumala, mikä tulisi Alicen
kohtaloksi?

Vielä oli pieni mahdollisuus ehtiä majaan. Hän kääntyi siis äkkiä ja
lähti juoksemaan sitä kohden, huutaen samalla vaimolleen, että tämä
rientäisi sisään ja sulkisi oven, jos peto saisi hänet kiinni.

Lady Greystoke oli istunut vähän matkan päässä majasta ja kuullessaan
miehensä huudon katsahti sinne päin. Hän näki apinan rientävän
katkaisemaan Claytonilta pakotietä niin nopeasti, että sellainen
vauhti suorastaan hämmästytti noin isossa ja kömpelössä elukassa.

Päästäen huudon Alice juoksi majaa kohti ja kynnykseltä loi taakseen
silmäyksen, joka sai hänet kauhusta jäykistymään, sillä peto oli nyt
ehtinyt hänen miehensä luo, joka seisoi pitäen kirvestä molemmin
käsin koholla.

"Sulje ja telkeä ovi, Alice", huusi Clayton. "Kyllä minä selviän
tästä kirveelläni."

Mutta hän tiesi, että nyt oli tulossa kauhea kuolema, ja sen käsitti
lady Alicekin.

Apina oli suuri otus, luultavasti noin puolentoista sadan kilon
painoinen. Sen ilkeät likekkäiset silmät hehkuivat vihaa tuuheiden
kulmakarvojen alta, ja valtavat torahampaat paljastuivat sen
karmeasti muristessa, kun se hetkeksi pysähtyi saaliinsa eteen.

Pedon olan yli Clayton saattoi nähdä majansa oviaukon tuskin
kahdenkymmenen askeleen päässä ja kauhu valtasi hänen mielensä, kun
hän näki nuoren vaimonsa tulevan majasta ulos aseenaan pyssy.

Lady Alice oli aina pelännyt ampuma-aseita eikä milloinkaan halunnut
niihin koskea, mutta nyt hän ryntäsi apinaa kohden pelottomana kuin
poikastaan suojeleva naarasleijona.

"Takaisin, Alice", huusi Clayton, "Jumalan tähden käänny takaisin!"

Mutta Alice ei tahtonut totella, ja juuri samassa apina hyökkäsi,
niin ettei Clayton ehtinyt sanoa mitään muuta.

Mies huitaisi kirveellään olan takaa, mutta väkevä peto

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 13
Seuraavassa silmänräpäyksessä hän oli hämärästi valaistun huoneen keskellä.
Page 23
Vihdoin heidän vaivansa tuli palkituksi.
Page 26
Ainoa äiti, minkä milloinkaan olen tuntenut, oli hurja naarasapina.
Page 28
" "Sitä en epäile", vastasi Tarzan.
Page 48
Vihdoin peittyi laakso varjoon.
Page 50
Mitkään muut ihmiskorvat kuin apinamiehen eivät olisi sitä keksineet.
Page 64
" Paulvitsh hymyili.
Page 67
Se olisi saattanut olla, kuten arvelinkin, joku rojukimppu.
Page 69
Unohtakaa, että olette pyytänyt minua vaimoksenne.
Page 74
Apinamies noitui hiljaa ja päästi takkinsa ja paitansa uppoamaan Atlanttiin.
Page 84
Hänellä oli vielä keihäs kädessään, ja kun Tantor oli enää vain kuuden tai kahdeksan jalan päässä saaliistaan, tipahti jäntevä valkoinen soturi kuin taivaasta melkein suoraan sen reitille.
Page 86
Toinen yhteislaukaus niitti vielä puolitusinaa.
Page 90
Iso käsi puristi hänen henkitorveansa ja hänet painettiin maahan.
Page 99
" Clayton ja merimies tarkastivat jokaisen rahan.
Page 111
"Jos hän elää ja tämä sade toivuttaa hänet.
Page 124
Kun hänet oli tarkastettu rakennuksessa olijain täydeksi tyydytykseksi, vietiin hänet pimeän kammion alla oleviin holveihin, mihin hänet jätettiin paljaalle lattialle, ja hänen viereensä laskettiin metallinen vesikulho ja toinen ruualla täytetty.
Page 131
Tulenpalvojain eriskummaisen tanssin aikana, joka senjälkeen seurasi, hän lepäsi kauhusta jähmettyneenä, eikä hänen tarvinnut nähdä ylipapittaren kädessä verkalleen kohoavaa terää, käsittääkseen jo, mihin kohtaloon hänet oli tuomittu.
Page 136
"Olenko minä todellakin elossa vai olenko minä vain uni?" kysyi apinamies.
Page 137
Ja päivät tuntuivat aivan liian lyhyiltä, sillä he olivat hyvin onnelliset.
Page 139
hökkeliin.