Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 119

mutta apinamies istui
kyyristyneenä ja jäykkänä kuin kivikuva maahan tuijottaen.

Ainoastaan silloin, kun pikku poikaa mainittiin, haihtui päiväkirjan
epätoivoinen sävy, joka vähitellen oli siihen hiipinyt ensimmäisten
kahden kuukauden aikana heidän oleskellessaan autiolla rannikolla,
ja sijalle tuli hiljaisen, nöyrän onnen ilmauksia, jotka olivat
vielä liikuttavampia kuin kaikki muu. Toisin paikoin puhkesi esille
suorastaan toivoakin:

"Tänään täyttää pikku poikamme kuusi kuukautta. Hän istuu Alicen
sylissä pöydän ääressä, kun kirjoitan -- onnellinen, terve ja
kaunismuotoinen lapsi. Vaikkei minulla ole paljoakaan aihetta
kuvitella tulevaisuutta valoisaksi, olen sittenkin näkevinäni
hänet täysikasvuisena miehenä, joka ottaa isänsä paikan
yhteiskunnassa, ja silloin hän on toinen John Clayton, joka osaa
lisätä Greystoken suvun kunniaa. Ja ikäänkuin allekirjoittaen
ennustukseni hän ottaa nyt juuri kynäni ja painaa musteisilla
pikku sormillaan sinettinsä tämän sivun reunaan."

Siinä olivatkin todella neljän pienen sormen ja peukalon ulkosyrjän
jättämät, osittain jo vaalenneet jäljet.

Kun D'Arnot oli lopettanut päiväkirjan lukemisen, istuivat molemmat
miehet hetken aikaa ääneti.

"No, Apinain Tarzan, mitä arvelette?" kysyi D'Arnot. "Eikö tämä pikku
kirja selvitä salaperäistä syntyänne? Minusta näyttää, että te olette
loordi Greystoke." Tarzan pudisti päätänsä.

"Kirja puhuu vain yhdestä lapsesta", sanoi hän. "Sen pieni luuranko
oli kehdossa, jonne se oli hoidon puutteessa kuollut, siitä saakka
kun otin majan haltuuni, ja vasta professori Porterin seurue hautasi
sen yhdessä isän ja äidin kanssa majan viereen... Sillä pojalla,
josta päiväkirjassa puhutaan, ei voi olla mitään tekemistä minun
kanssani. Minun alkuperäni on siis paljon salaperäisempi, vaikka
viime aikoina olenkin ajatellut sitä mahdollisuutta, että se maja
voisi olla synnyinpaikkani... Pelkäänpä, että Kaala puhui totta",
lopetti hän alakuloisesti.

D'Arnot pudisti päätänsä. Hän ei voinut yhtyä Tarzanin
vastaväitteisiin, vaan päätti mielessään todistaa teoriansa oikeaksi,
sillä hän uskoi nyt löytäneensä välikappaleen, jonka avulla yksin
voitaisiin selvittää tämä salaisuus; mutta ellei sekään auttaisi,
jäisi se iäksi ratkaisematta. --

Viikkoa myöhemmin he äkkiä joutuivat metsässä raivatulle aukealle
paikalle. Toisella laidalla näkyi muutamia rakennuksia, joita ympäröi
vahva paaluaita. Tämän ja asuntojen välillä oli viljeltyjä peltoja,
joilla työskenteli joukko neekereitä.

D'Arnot ja Tarzan pysähtyivät viidakon reunaan. Tarzan sovitti
myrkytetyn nuolen jouseensa, mutta D'Arnot laski kätensä hänen
käsivarrelleen.

"Mitä aiotte tehdä, Tarzan?" kysyi hän.

"Nuo yrittävät tappaa meidät heti kun meidät näkevät", vastasi
Tarzan. "Mieluummin minä tapan itse."

"Ehkä he ovat ystäviä", arveli D'Arnot.

"Ne ovat mustanahkoja", oli Tarzanin ainoa vastaus.

Taas hän jännitti jousta.

"Ei, te ette saa, Tarzan!" huudahti D'Arnot. "Valkoiset ihmiset
eivät tapa umpimähkään. _Mon Dieu_, kuinka paljon teillä onkaan
oppimista! Oikein kauhistun ajatellessani, että joku haastaisi teidät
riitaan Pariisissa. Silloin minulle tulee kova työ estääkseni teitä
joutumasta giljotiinin alle."

Tarzan laski jousensa ja hymyili.

"En ymmärrä, miksi sain surmata mustanahkoja omassa viidakossani,
mutta

Last Page Next Page

Text Comparison with The Mucker

Page 24
It's makin' headway fast now, an'll reach the dynamite most any time.
Page 45
Billy was peeved with himself.
Page 66
BARBARA CAPTURED BY HEAD-HUNTERS WHEN Barbara Harding, with Miller before and Swenson behind her, had taken up the march behind the loot-laden party seven dusky, noiseless shadows had emerged from the forest to follow close behind.
Page 90
The natives all carried the long, sharp spears of the aboriginal head-hunters.
Page 114
"Forgive me that cruel laugh.
Page 124
He had reached the point near midnight, and hesitated to cross over and disturb the party at that hour.
Page 139
She sat there rather disconsolate for there was a dearth of beaux for Maggie, none having arisen to fill the aching void left by the sudden departure of "Coke" Sheehan since that worthy gentleman had sought a more salubrious clime--to the consternation of both Maggie Shane and Mr.
Page 140
If Billy Byrne felt any sorrow because of his mother's death he did not reveal it outwardly.
Page 142
The police had brought witnesses who did not hesitate to perjure themselves in their testimony--testimony which it seemed to Billy the densest of jurymen could plainly see had been framed up and learned by rote until it was letter-perfect.
Page 144
The first platform they crossed was tightly enclosed; but at the second Billy saw that a careless porter had left one of the doors open.
Page 152
I ain't got nothin'--they didn't leave me a sou markee.
Page 159
As he did so a man stepped from the shadow of a doorway upon the opposite side of the street.
Page 164
"Youse don't know dem guys at all.
Page 174
And so it was that Sergeant Flannagan landed in El Paso a few days later, drawn thither by various pieces of intelligence he had gathered en route, though with much delay and consequent vexation.
Page 199
At sight of the girl he raised his battered hat and swept it low to his pony's shoulder as he bent in a profound bow.
Page 217
"I overheard your dissertation on HERE AND THERE," said the girl.
Page 220
upon Bridge.
Page 243
The horse stood quietly while the girl wriggled herself to his back, and then at a word and a touch from her heels moved off at a walk in the direction of the ford.
Page 265
Harding shook his head sorrowfully.
Page 267
Next time they'll come from another direction.