Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 117

lähdette, niin minä myös."

"Se on siis päätetty", vahvisti Tarzan. "Huomenna minä lähden
Amerikkaan."

"Kuinka te luulette pääsevänne Amerikkaan ilman rahaa?" kysyi D'Arnot.

"Mitä raha on?" kysyi Tarzan.

Kesti pitkän aikaa, ennenkuin hän edes vaillinaisesti voi sitä
käsittää.

"Mistä ihmiset saavat rahaa?" kysyi hän viimein.

"He tekevät työtä."

"Hyvä on. Minä alan myös tehdä työtä."

"Ei, hyvä ystävä", vastasi D'Arnot, "teidän ei tarvitse huolehtia
rahasta eikä myös tehdä työtä sitä saadaksenne. Minulla on tarpeeksi
kahdelle -- jopa kahdellekymmenellekin -- paljon enemmän kuin
yhdelle ihmiselle on hyödyllistä omistaa, ja te saatte siis kaikkea,
mitä tarvitsette, kun tästä vain päästään takaisin sivistyneeseen
maailmaan."

Seuraavana päivänä he siis lähtivät matkalle pohjoiseen, kumpikin
kantaen pyssyjä ja ammuksia ynnä lisäksi peitteitä, vähän ruokaa ja
keittoastioita.

Viimeksimainitut näyttivät Tarzanista niin tarpeettomilta, että hän
heitti omansa pois.

"Mutta teidän täytyy oppia syömään keitettyä ruokaa", väitti D'Arnot.
"Ei kukaan sivistynyt ihminen syö raakaa lihaa."

"Ehtiipä tuon sitten, kun ensin sivistyn", tuumi Tarzan. "En pidä
noista kapineista, ne vain pilaavat lihan hyvän maun."

Kokonaisen kuukauden he vaelsivat pohjoiseen, toisinaan löytäen yllin
kyllin ruokaa, toisinaan paastoten päiväkausia. He eivät nähneet
mitään jälkiä alkuasukkaista, eivätkä villit pedotkaan ahdistaneet
heitä. Vaeltaminen oli kerrassaan helppoa.

Tarzan kyseli paljon ja oppi nopeasti D'Arnot opetti hänelle monia
sivistyksen temppuja -- jopa veitsen ja haarukan käyttöäkin, mutta
toisinaan Tarzan kyllästyi niihin ja heitti ne käsistään, tarttuen
ruokaansa vahvoin ruskettunein käsin ja repien sitä hampaillaan kuin
villipeto.

Silloin oli D'Arnotin tapana moittia häntä sanoen: "Ei, te ette
saa syödä kuin eläin, Tarzan, kun minä niin koetan tehdä teistä
herrasmiestä. _Mon dieu!_ Herrasmies ei koskaan tee noin -- se on
kauheaa."

Tarzan irvisteli ja otti taas esille veitsensä ja haarukkansa, mutta
sydämessään hän inhosi niitä.

Matkalla hän kertoi D'Arnotille isosta arkusta, jonka oli nähnyt
matruusien kaivavan maahan, ja ilmoitti vieneensä sen apinain
kokouspaikalle ja kätkeneensä sinne.

"Se on tietysti professori Porterin aarrearkku", sanoi D'Arnot.
"Siinäpä kävi onnettomasti, mutta te ette tietenkään tuntenut asiaa."

Äkkiä Tarzan muisti sen kirjeen, jonka Jane Porter oli kirjoittanut
ystävättärelleen ja jonka hän oli siepannut haltuunsa, ja nyt hän
käsitti, mitä arkussa oli ja minkä arvoinen se oli Jane Porterille.

"Huomenna menemme takaisin sitä hakemaan", sanoi hän D'Arnotille.

"Hakemaanko?" huudahti D'Arnot. "Mutta rakas ystävä, mehän olemme
nyt olleet matkalla kolme viikkoa, ja yhtä kauan kestäisi ennenkuin
olisimme aarteen luona. Ajatelkaa sitten, kuinka painava se on.
Tarvittiinhan sitä kantamaan neljä miestä, emmekä me voisi päästä
tänne takaisin moneen kuukauteen."

"Mutta se täytyy sittenkin sieltä tuoda", väitti Tarzan. "Jatkakaa
te vain matkaa eteenpäin Silläaikaa, kun minä käyn noutamassa
aarrearkun. Yksin minä kuljenkin paljon nopeammin."

"Minulla on parempi suunnitelma", huomautti D'Arnot. "Mennään
yhdessä lähimpään siirtokuntaan, vuokrataan sieltä laiva ja palataan
rannikkoa pitkin noutamaan aarre; silloin voimme sen kuljettaa
helposti ja nopeammin. Tämä tapa on turvallisempi, eikä meidän
tarvitse erota. Mitä sanotte siitä?"

"No olkoon niin", vastasi Tarzan. "Aarre on

Last Page Next Page

Text Comparison with Out of Time's Abyss

Page 5
Didn't Hi see 'is heyes? Oh, Gord! Didn't Hi see 'em?" "It didn't look like any beast or reptile to me," spoke up Sinclair.
Page 8
"Can't waste ammunition.
Page 17
The hopefulness of his mood was tinged with sorrow by recollection of the two members of his party who lay back there in the savage wilderness and for whom there would never again be a homecoming.
Page 18
Past experience suggested that the great wings were a part of some ingenious mechanical device, for the limitations of the human mind, which.
Page 21
For a moment he stretched his great wings slowly, solemnly blinking his large round eyes.
Page 26
As these thoughts flashed through his mind, the Wieroo held out a pen of bone fixed to a wooden holder and at the same time made a sign that Bradley was to write upon the paper.
Page 29
When he was able, he rose, and leaned close over the Wieroo, lying silent and motionless, his wings drooping limply and his great, round eyes staring blankly toward the ceiling.
Page 34
At a word from the Wieroo of the yellow slashing who evidently was a person of authority, one left and presently returned with fiber ropes with which Bradley was tightly bound.
Page 35
He discovered himself to be in a bare room which was windowless, nor could he see any other opening than that through which he had been lowered.
Page 39
He discovered why he had seen no babes or children among the Caspakian tribes with which he had come in contact; why each more northerly tribe evinced a higher state of development than those south of them; why each tribe included individuals ranging in physical and mental characteristics from the highest of the next lower race to the lowest of the next higher, and why the women of each tribe immersed themselves each morning for an hour or more in the warm pools near which the habitations of their people always were located; and, too, he discovered why those pools were almost immune from the attacks of carnivorous animals and reptiles.
Page 43
Be quiet, and I'll go ahead.
Page 44
Other precautions there were none to take.
Page 45
Just ahead of him in the roof of the aqueduct was a round, black hole about thirty inches in diameter.
Page 47
If it turned away from him as it started to retrace its steps to the doorway, there was a small chance that it might not see him; but if it turned toward him there was none at all.
Page 50
Immediately the two commenced beating at each other's heads with the joints of their wings, kicking with their soft, puny feet and biting, each at the other's face.
Page 54
Many of the latter were mounted in precious metals and set with colored stones and priceless gems, while thick upon the hides that covered the walls were golden ornaments similar to those worn by the girl and those which had filled the chests he had examined in the storeroom of Fosh-bal-soj, leading the Englishman to the conviction that all such were spoils of war or theft, since each piece seemed made for personal adornment, while in so far as he had seen, no Wieroo wore ornaments of any sort.
Page 61
Slowly they commenced to develop certain attributes of the mind which, they considered, placed them upon a still higher level and which gave them many advantages over us, seeing which they thought only of mental development--their minds became like stars and the rivers, moving always in the same manner, never varying.
Page 62
Darkness was coming, and at Bradley's suggestion they decided to remain hidden here until after dark and then to ascend to the roof and reconnoiter.
Page 82
Billings--my jailer!" The Englishman laughed as he shook hands with the girl.
Page 84
the following changes to the text: PAGE LINE ORIGINAL CHANGED TO 10 12 of or 14 19 of animals life of animals 31 26 is arms his arms 37 14 above this above his 37 23 Bradley, Bradley 54 18 man man 57 14 and of Oo-oh of Oo-oh 62 18 spend spent 63 31 and mumbled the mumbled 64 9 things thing 80 30 east cast 104 16 proaching proached 106 30 cos-at-lu cos-ata-lu 126 17 not artistic not an artistic 126 25 close below hands close below 130 1 internals intervals 132 9 than .