Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 116

olen jo antanut sydämeni toiselle.

Mutta olkaa varma siitä, että aina olen ystävänne.

_Jane Porter_.

Lähes tunnin ajan Tarzan istui paikallaan ja tuijotti lattiaan.
Kirjeistä kävi selvästi ilmi, ettei tiedetty Tarzanin ja hänen olevan
sama henkilö.

"Sillä minä olen jo antanut sydämeni toiselle", toisti hän itsekseen
yhä uudestaan.

Tyttö ei siis rakastanut häntä! Mutta miksi tarvitsi viidakossa
teeskennellä rakkautta ja kohottaa hänet toivon huimaavaan
korkeuteen, syöstäkseen hänet sitten tähän epätoivon kuiluun!

Kenties olivat tytön suudelmat olleet vain ystävyyden osoituksia.
Mitä hän tiesi ihmisten tavoista?

Äkkiä hän nousi, sanoi D'Arnotille hyvää yötä, kuten oli oppinut, ja
heittäytyi saniaisvuoteelle, jolla Jane Porter oli ennen nukkunut.
D'Arnot sammutti lampun ja laskeutui myös makuulle. --

Kokonaiseen viikkoon he tuskin tekivät muuta kuin lepäilivät,
D'Arnotin opettaessa Tarzanille ranskaa, niin että he sitten
saattoivat välttävästi keskustella.

Kun he eräänä iltana istuivat majassa ennen maatamenoa, kääntyi
Tarzan D'Arnotin puoleen ja kysyi: "Missä on Amerikka?"

D'Arnot osoitti luoteeseen. "Monta tuhatta kilometriä valtameren
takana", vastasi hän. "Mutta miksi sitä kysytte?" "Aion lähteä
sinne." D'Arnot pudisti päätänsä.

"Se on mahdotonta, ystäväiseni", sanoi hän.

Tarzan nousi, astui erään kaapin luo ja palasi kädessään vanha,
kulunut kartasto. Hän levitti esiin maailmankartan ja sanoi:

"Tätä en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Olkaa niin hyvä ja selittäkää
minulle!"

Kun D'Arnot oli näyttänyt hänelle, että sininen tarkoitti vettä
ja muunväriset paikat mantereita ja saaria, pyysi Tarzan häntä
osoittamaan sen paikan, missä he nyt olivat.

D'Arnot täytti hänen pyyntönsä.

"Näyttäkää sitten Amerikka", sanoi Tarzan.

Kun D'Arnot pisti sormensa Pohjois-Amerikan kohdalle, nauroi Tarzan
ja pani kämmenensä suurelle valtamerelle kahden mantereen väliin.

"Kuten näette, ei se ole kaukana", sanoi hän, "tuskin kämmenen
leveyden päässä".

D'Arnot nauroi. Kuinka tämän asian selittäisi Tarzanille?

Hän otti lyijykynän ja merkitsi sillä pienen pisteen Afrikan
rannikolla.

"Tämä piste", sanoi hän, "on kartalla monta kertaa isompi kuin
majanne on todellisuudessa. Huomaatteko nyt, kuinka kaukana se on?"

Tarzan istui hetken aikaa ääneti ja mietti.

"Asuuko Afrikassa valkoisia ihmisiä?" kysyi hän.

"Kyllä."

"Missä niitä on lähinnä?"

D'Arnot osoitti erästä paikkaa rannikolla pohjoiseen päin.

"Niinkö lähellä?" ihmetteli Tarzan.

"Niin", vastasi D'Arnot, "mutta se paikka ei ole lähellä".

"Onko heillä isoja laivoja, joilla voi mennä valtameren yli?"

"On kyllä."

"Me lähdemme heidän luoksensa huomenna", päätti Tarzan.

Taas D'Arnot hymyili ja pudisti päätänsä.

"Se on liian kaukana. Me kuolisimme jo aikoja ennenkuin sinne
pääsisimme."

"Haluatteko siis ainiaaksi jäädä tänne?" kysyi Tarzan.

"En", vastasi D'Arnot.

"No sitten lähdemme huomenna. Minä en enää viihdy täällä. Mieluummin
kuolisin kuin jäisin tänne."

"Hyvä on", sanoi D'Arnot kohauttaen olkapäitänsä. "Minä olen samalla
kannalla. Jos te

Last Page Next Page

Text Comparison with The Beasts of Tarzan

Page 0
He had run across the Channel for a brief visit with his old friend, but the news of the Russian's escape had already cast a shadow upon his outing, so that though he had but just arrived he was already contemplating an immediate return to London.
Page 2
The woman had paid but passing attention to the vehicle, merely noting that it discharged no passenger, but stood at the kerb with the motor running as though waiting for a fare from the residence before which it had stopped.
Page 4
She glanced at the great clock ticking the minutes in the corner of the library.
Page 9
Ostensibly it was but an implement of his calling; but the girl could never free herself of the conviction that it would require less provocation to witness it put to other and less harmless uses.
Page 14
The two years that had elapsed since Tarzan had come out of the savage forest with his rescued mate had witnessed slight diminution of the mighty powers that had made him the invincible lord of the jungle.
Page 25
He skipped nimbly out of reach of each threatening female--for such is the way of apes, if they be not in one of their occasional fits of bestial rage--and he growled back at the truculent young bulls, baring his canine teeth even as they.
Page 27
Having decided, he acted promptly.
Page 29
At sight of the panther the great apes took to flight, but after a time Tarzan succeeded in recalling them.
Page 37
It was far too dark to distinguish whether they had approached close to the mouth of the Ugambi or not, so Tarzan ran in through the surf at the closest point to await the dawn.
Page 43
"They do not seem anxious to accompany us," he said; "but just remain quietly here, Kaviri, and presently you shall see your people flocking to your side.
Page 44
"Tell them," suggested Tarzan, "that if they do not come I shall send my people in after them.
Page 46
"Let me in, my friends!" he cried.
Page 51
His son! And now he--the mighty Lord of the Jungle--he,.
Page 53
High-pitched, fear-filled voices, and deep, low tones of authority, as the chief spoke.
Page 55
" The chief gave orders that Tarzan should be lifted and carried to the stake; but it was several minutes before he could prevail upon any of his men to touch the prisoner.
Page 85
"Again I thank you for bringing him here for me, and now I must ask you to surrender him to me, that I may turn him over to his foster parents.
Page 87
Come!" He reached out for the child.
Page 95
Upon the bank the girl saw a great dugout drawn half-way from the water and tied securely to a near-by tree.
Page 127
Every condition seemed ideal for the commencement of the return voyage to Jungle Island, where the beasts were to be left.
Page 135
I'll take half an' they can divide the other half--you an' whoever the other bloke is.