Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 115

kiljahtaen D'Arnot riensi apinamiehen luo, polvistui ja
nosti mustatukkaisen pään käsiinsä, huutaen Tarzania nimeltä.

Mitään vastausta ei kuulunut, ja D'Arnot laski korvansa miehen
sydämelle. Ilokseen hän kuuli sen sykkivän.

Varovasti hän nosti Tarzanin makuulavalle, lukitsi sitten oven ja
alkoi sytyttämänsä lampun valossa tutkia haavaa. Luoti oli hipaissut
päätä ja viiltänyt pahan ihovamman, mutta hän ei nähnyt mitään
luunmurtumaa.

D'Arnot huokasi helpotuksesta ja alkoi pestä verta Tarzanin
kasvoilta. Kylmä vesi palautti Tarzanin pian tajuihinsa, ja hän avasi
silmänsä katsellen kummastuneena D'Arnotia. Tämä oli nyt sitonut
haavan kangaspalasilla, ja nähdessään Tarzanin vironneen hän astui
pöydän luo ja kirjoitti kirjelipun, jonka ojensi apinamiehelle,
selittäen siinä kauhean erehdyksensä ja lausuen ilonsa siitä, ettei
haava ollut vaarallisempi.

Kun Tarzan oli lukenut paperin, nousi hän istumaan vuoteen laidalle
ja nauroi.

"Se ei tee mitään", sanoi hän ranskaksi, ja kun hänen sanavarastonsa
loppui siihen, kirjoitti hän:

"Olisittepa nähnyt, kuinka Bolgani tai Kertshak tai Terkoz piteli
minua, ennenkuin tapoin ne, silloin vain nauraisitte tällaiselle
pikku naarmulle."

D'Arnot antoi Tarzanille ne molemmat kirjeet, jotka oli häntä varten
jätetty majaan.

Tarzan luki ensin toisen, ja hänen kasvoilleen tuli surullinen ilme.
Toista kirjettä hän käänteli ja hypisteli hyvän aikaa, ilmeisesti
ymmärtämättä, kuinka sen avaisi, sillä hän ei ollut koskaan
ennen nähnyt kiinniliimattua kirjekuorta. Vihdoin hän ojensi sen
D'Arnotille.

Ranskalainen oli katsellut häntä ja ymmärsi, että kirjekuori
tuotti Tarzanille päänvaivaa. Kuinka omituiselta tuntuikaan,
että täysikasvuiselle valkoiselle miehelle voi kirjekuori olla
salaperäinen laitos. D'Arnot avasi sen ja antoi sen takaisin
Tarzanille.

Istuen kangastuolilla apinamies levitti eteensä paperin ja luki:

Apinain Tarzanille.

Ennenkuin matkustan pois, sallikaa minun yhtyä herra Claytonin
lausumiin kiitoksiin siitä, että olette antanut majanne
käytettäväksemme. Meille oli suuri pettymys, ettette koskaan
tahtonut tutustua meihin. Olisimme niin mielellämme halunneet
nähdä ja kiittää isäntäämme.

Erästä toistakin haluaisin kiittää, mutta hän ei tullut takaisin,
vaikka en voi uskoa, että hän on kuollut. En tiedä hänen nimeään.
Tarkoitan valkoista jättiläistä, jolla oli timanttimedaljonki
rinnassa.

Jos tunnette hänet ja osaatte puhua hänen kieltään, niin
kiittäkää häntä puolestani ja sanokaa, että odotin seitsemän
päivää hänen paluutaan.

Sanokaa hänelle myös, että hän on aina tervetullut kotiini
Amerikkaan, Baltimoren kaupunkiin, jos hän vain haluaa tulla.

Löysin minulle tarkoittamanne kirjeen lehtien seasta puun alta
lähellä majaa. En ymmärrä, kuinka te rakastatte minua, vaikka
ette ole minua nähnyt, ja olen hyvin pahoillani, jos se on totta,
sillä minä

Last Page Next Page

Text Comparison with The Outlaw of Torn

Page 5
force of knights and men-at-arms to wage a relentless war upon his own barons that he might effectively put a stop to all future interference by them with the royal prerogative of the Plantagenets to misrule England.
Page 10
gate which she quickly unlocked, admitting her lover, who had been waiting without.
Page 15
the tomb, while those above stood listening for a repetition of the sound.
Page 34
"Man or devil! By the Pope's hind leg, who and what be ye?" he said, turning to Norman of Torn.
Page 44
" "Right you are, sir," exclaimed the girl.
Page 48
a swordsman," spoke up a son of De Stutevill.
Page 57
When do we ride?" "At once.
Page 74
"Will you see him in peace, My Lord?" "Let him enter," said De Montfort, "but no knavery, now, we are a thousand men here, well armed and ready fighters.
Page 77
"He has done me a great service, and I be under monstrous obligations to him, but he be, nathless, the Outlaw of Torn and I the daughter of an earl and a king's sister.
Page 81
Again, farewell.
Page 82
will not.
Page 89
The fellow made a most vicious return assault upon De Conde, attempting to ride him down in one mad rush, but his thrust passed harmlessly from the tip of the outlaw's sword, and as the officer wheeled back to renew the battle, they settled down to fierce combat, their horses wheeling and turning shoulder to shoulder.
Page 90
" The old fellow had been wont to obey the imperious little Lady Joan from her earliest childhood, and the habit was so strong upon him that he wheeled his horse and galloped after the flying palfrey of the Lady Mary de Stutevill.
Page 99
"Dead men wield not swords, nor do they move, or moan.
Page 107
And so the Outlaw of Torn and his mother met and parted after a period of twenty years.
Page 124
Whom might they be? To which side owned they allegiance? And, then, as the black falcon wing on the banners of the advancing horsemen became distinguishable, they saw that it was the Outlaw of Torn.
Page 131
"They have told me of how you saved the daughter of De Montfort, and, ever since, I have been of a great desire to meet you, and to thank you.
Page 139
If the footsteps I hear approach this door," and she indicated the door by which he had entered the little room, "thou canst step through this other doorway into the adjoining apartment, and conceal thyself there until the danger passes.
Page 141
He had never expected love from this hard old man, but treachery and harm from him? No, he could not believe it.
Page 144
Tearing the steel headgear from him, she caressed his face, kissing the white forehead and the still lips.