Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 112

pystyisi yhtäkään vuotta elämään yksin ja
alastonna tässä troopillisessa viidakossa. Mutta se mies, josta nyt
puhumme, on voimakkaampi ja reippaampi kuin tavallinen valkoihoinen.
Hän voittaisi minkä tahansa atleetin niinkuin pikku lapsen, ja
taistelussa hän on niin rohkea ja väkevä kuin villipeto."

"Epäilemättä hän on saanut ainakin yhden lämpimän puolustajan, neiti
Porter", sanoi kapteeni Dufranne nauraen. "Olen varma siitä, ettei
joukossamme ole ketään, joka ei mielellään kuolisi vaikka sata kertaa
saadakseen niin paljon ylistystä nuorelta naiselta, joka olisi edes
puoleksi niin innokas ja -- kaunis."

"Te ette niin ihmettelisi, että puolustan häntä", vastasi tyttö,
"jos olisitte niinkuin minä nähnyt hänen taistelevan hirveän ison,
karvaisen pedon kanssa minua suojellakseen. Jos olisitte nähnyt
hänen hyökkäävän hirviön kimppuun ilman mitään epäröimistä, niin
olisitte luullut, että hän on jotakin muuta kuin pelkkä ihminen. Jos
olisitte nähnyt hänen tavattomien lihastensa paisuvan ruskean ihon
alla -- nähnyt hänet torjumassa pedon kauheita kynsiä ja hampaita,
niin olisitte tekin uskonut, että hän on voittamaton. Ja jos olisitte
nähnyt, kuinka ritarillisesti hän kohteli tuntematonta tyttöä, joka
kuuluu vieraaseen kansaan, niin luottaisitte häneen samoin kuin
minäkin."

"Te olette selvästi voittanut tässä jutussa, kaunis asianajaja",
huudahti kapteeni. "Oikeus havaitsee asianomaisen syyttömäksi, ja
risteilijä odottaa vielä muutamia päiviä siltä varalta, että hän
ilmestyisi kiittämään ylevää puolustajatartaan."

"Herranen aika, kultaseni!" tokaisi nyt Esmeralda, "ette kai
tarkoita, että olisimme täällä ihmissyöjien saaressa päivääkään
kauemmin kuin on pakko?"

"Sinun pitäisi hävetä, Esmeralda", vastasi Jane Porter. "Näinkö
sinä osoitat kiitollisuuttasi sille miehelle, joka kahdesti pelasti
henkesi?"

"Onhan se niinkin, Jane neiti, mutta ei meidän silti tarvitse
ikipäiviksi tänne jäädä, ja vaikka hän pelastikin, saamme me täältä
kerran lähteä. Hän ei voi olla niin tyhmä, että suuttuisi, jos me nyt
korjaamme täältä luumme, kun hän toimitti asiat niin, että pääsemme
tiehemme. Niin, minä soisin, ettei yhtään yötä enää tarvitsisi nukkua
tämmöisessä tiaatteritarhassa ja kuulla yksinäisyyden ääniä metsästä,
kun on tullut pimeä."

"Minä en moiti sinua vähääkään, Esmeralda", sanoi Clayton, "ja siinä
on todellakin perää, mitä sanoit noista yksinäisyyden äänistä. Se
kuvaa niitä ihan sattuvasti, ne herättävät juuri yksinäisyyden
tunteita."

"Te ja Esmeralda tekisitte parhaiten, kun siirtyisitte risteilijään",
sanoi Jane Porter ivallisesti. "Kuinkahan teidän kävisikään, jos
olisi pakko elää koko ikänne viidakossa, kuten metsäläisemme on
elänyt?"

"Pelkään, että minusta sukeutuisi kovin kehno villi", vastasi
Clayton tekeytyen alakuloiseksi. "Nuo yölliset äänet saavat hiukseni
nousemaan pystyyn päässäni. Minun kai pitäisi hävetä, kun myönnän
sen, mutta totta se on".

"Minä en oikein tiedä, kuinka sen laita on", sanoi luutnantti
Charpentier. "Tuskin olen koskaan ajatellut pelkoa tai sen tapaisia,
asioita, enkä ole koskaan koettanut määritellä, olenko pelkuri vai
urhoollinen; mutta kun makasimme yöllä viidakossa D'Arnot paran
katoamisen jälkeen ja lukemattomia ääniä nousi ja laski ympärillämme,
silloin aloin todella tuntea, että sittenkin olen aika pelkuri.
Minua ei oikeastaan peloittanut isojen petojen karjuminen ja murina,
vaan ne merkit, odottamattomat äänet, joita kuulin

Last Page Next Page

Text Comparison with The Outlaw of Torn

Page 5
He saw that when the Lady Maud accompanied him, they were wont to repair to the farthermost extremities of the palace grounds.
Page 19
"Thou hast a toothache, and so thy face must be wrapped in many rags.
Page 32
Behind him pushed another giant with red hair and a bristling mustache; while the third was marked by a terrible scar across his left cheek and forehead and from a blow which had evidently put out his left eye, for that socket was empty, and the sunken eyelid but partly covered the inflamed red of the hollow where his eye had been.
Page 35
"We be your men, indeed.
Page 43
No woman graced the castle of Torn nor had the boy, within his memory, ever known a mother.
Page 57
" Still Peter of Colfax hesitated, he feared this might be a ruse of Leicester's to catch him in some trap.
Page 61
I will await thee in the great hall, or, if thou prefer, wilt come to thee here.
Page 63
word of what hath transpired shall ever pass my lips.
Page 77
Although.
Page 91
" "Who be ye?" he said, turning toward Joan who was kneeling beside De Conde, and as she raised her head, "My God! The daughter of De Tany! a noble prize indeed my men.
Page 93
What was that which clicked against his breastplate? He felt, and found a metal bauble linked to a mesh of his steel armor by a strand of silken hair.
Page 98
"We must go carefully now," she said at last, "for there be stairs near.
Page 101
" "Yes, My Lord.
Page 104
One by one the band of cut-throats passed through the little window, until all stood within the castle beside their chief; Shandy coming last with the servant.
Page 107
" Without another word he wheeled and galloped back to his little army.
Page 120
Receiving no reply, he pushed it open and stepped into the dim light of the interior.
Page 130
Always taciturn, the old fellow rode in his usual silence.
Page 134
Directly he heard a low challenge from one of his sentries, who presently appeared escorting a lackey.
Page 135
Bertrade de Montfort.
Page 141
One of them must have gone mad.