Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 111

kyllä, kapteeni, mutta he eivät sanoneet, että hän oli
kuollut, ja mitä taas tulee siihen, että heillä oli hänen vaatteitaan
ja varustuksiaan, niin ei ainoastaan villeillä, vaan paljon
sivistyneemmilläkin on tapana ryöstää vankinsa putipuhtaaksi,
vaikkeivät aikoisikaan heitä tappaa. Mutta omatkin sotilaamme ottavat
eläviltä ja kuolleilta mitä suinkin saavat. Myönnän kyllä, että asia
tuntuu hyvin epäilyttävältä, mutta varmoja todisteita meillä ei ole."

"Ehkä teidän metsäläisenne on itse joutunut villien vangiksi tai
surmattu", arveli kapteeni Dufranne.

Tyttö nauroi.

"Te ette tunne häntä", vastasi hän, ja hänen äänensä värähti hiukan,
ikäänkuin olisi loukattu hänen omaa arvoaan.

"Tuota yli-ihmistänne sietäisi kyllä odottaa", myönsi kapteeni
nauraen. "Minunkin tekisi mieleni nähdä hänet."

"Odottakaa siis, hyvä kapteeni", pyysi tyttö, "sillä minä ainakin
aion jäädä tänne".

Ranskalainen olisi varmaankin suuresti hämmästynyt, jos olisi
ymmärtänyt, mitä tyttö oikeastaan tarkoitti.

Puhellessaan he olivat kävelleet rannalta majalle päin ja yhtyivät
nyt pieneen ryhmään, joka istui leirituoleilla korkean puun varjossa.

Siellä oli professori Porter, herra Philander ja Clayton ynnä
luutnantti Charpentier ja kaksi muuta upseeria, Esmeraldan häärätessä
vähän taaempana, mistä hän tavantakaa toi julki arvelunsa niin
vapaasti kuin vanhalle ja hemmoitetulle perhepalvelijalle soveltuu.

Upseerit nousivat ja tekivät kunniaa päällikölleen ja Clayton
luovutti tuolinsa Jane Porterille.

"Puhelimme juuri Paul-paran kohtalosta", sanoi kapteeni Dufranne.
"Neiti Porter väittää, ettei ole ehdottoman varmoja todistuksia
hänen kuolemastaan -- eikä oikeastaan olekaan. Sitäpaitsi hän uskoo
kaikkivoivan viidakkoystävämme poissaolon merkitsevän, että D'Arnot
yhä tarvitsee hänen apuaan, ollen joko haavoittunut tai vankina
jossakin kaukaisessa alkuasukaskylässä."

"On arveltu sitäkin", huomautti luutnantti Charpentier, "että tuo
villi on voinut kuulua samaan joukkoon kuin mustat, jotka ahdistivat
meitä, ja että hän on kiirehtinyt auttamaan heitä".

Jane Porter katsahti nopeasti Claytoniin.

"Se tuntuu hyvinkin otaksuttavalta", sanoi professori Porter.

"Siihen mielipiteeseen en voi yhtyä", sanoi herra Philander. "Hänellä
on ollut monta tilaisuutta itse vahingoittaa meitä tai johtaa mustia
hätyyttämään meitä, mutta sen sijaan hän onkin koko täällä olomme
aikana ollut suojelijamme."

"Se on kyllä totta", sanoi Clayton, "mutta emme kuitenkaan saa
unohtaa, että häntä itseään lukuunottamatta täällä ei ole satojen
kilometrien alalla muita kuin villejä ja ihmissyöjiä. Hänellä oli
ihan samanlaiset aseet kuin heillä, ja sehän todistaa selvästi hänen
ainakin olleen heidän kanssaan suhteissa. Kun hän on yksin kenties
tuhansia vastassa, osoittaa se, että nämä suhteet tuskin ovat voineet
olla muuta kuin ystävälliset."

"Tosiaankin olisi uskomatonta, ellei hän olisi ollut tekemisissä
mustien kanssa", huomautti kapteeni, "eikä myöskään ole mahdotonta,
että hän on liittynyt heihin".

"Ja kuinka hän muuten olisikaan voinut elää niin kauan viidakon
petojen ja villien parissa, ellei hänestä olisi tullut niiden
kaltainen. Minä ajattelen nyt lähinnä hänen raakaa voimaansa ja
afrikkalaisia aseitaan."

"Te arvostelette häntä omalta kannaltanne, hyvät herrat", sanoi Jane
Porter. "Tavallinen valkoinen mies, esimerkiksi joku teistä -- pyydän
anteeksi, en tarkoita mitään loukkaavaa, -- aion vain sanoa, että
jos miehellä on ainoastaan tavallinen määrä ruumiillista ja henkistä
voimaa, ei hän mitenkään

Last Page Next Page

Text Comparison with The People That Time Forgot

Page 2
Tyler, Jr.
Page 4
plenty of waterproof cable to reach from the ship's dynamos to the cliff-top when the _Toreador_ is anchored at a safe distance from shore, and there is sufficient half-inch iron rod to build a ladder from the base to the top of the cliff.
Page 8
Almost instantaneously a huge bulk swooped down upon me, and as I looked up, I realized that there were flying.
Page 15
They were not pretty to look upon with their close-set eyes, flat noses, long upper lips and protruding yellow fangs.
Page 17
I had managed to progress a little in the acquisition of a knowledge of her tongue, so that I knew many of the animals and reptiles by their Caspakian names, and trees and ferns and grasses.
Page 26
With a cry that sounded not unlike the bleat of a sheep, the colossal creature shuffled into the water and was soon submerged.
Page 29
It took but a few minutes' exploration to discover one particular cavern high up the face of the cliff which seemed ideal for our purpose.
Page 37
We stumbled and fell; we sank through pure physical inability to retain our feet; but always we managed to rise at last and go on.
Page 38
I don't know what force urged me on and kept me going in the face of an absolute conviction that my efforts were utterly futile.
Page 41
"Who are you?" he asked; and he recognized me and I him, for he had been one of those who had led me back into the cave and bound me the night that I had been captured.
Page 47
However, I was learning from Ajor, who was more or less of a fatalist, a philosophy which was as necessary in Caspak to peace of mind as is faith to the devout Christian of the outer world.
Page 56
The Kro-lu stood watching us with stolid indifference.
Page 67
"Would you steal him?" "He is not yours nor mine," I replied, "and I am not stealing him.
Page 69
I never saw any creature so quick upon its feet as was that great Airedale, nor such frightful ferocity as he manifested in his attacks.
Page 70
How could I, Thomas Billings, the right-hand man of the late Bowen J.
Page 73
" I saw the wisdom of his suggestion, and as my clothes were by now so ragged as to but half conceal my nakedness, I had no regrets in laying them aside.
Page 80
Yes, I had it beautifully worked out, and I waited until he should.
Page 81
How I wished for the collies from the ranch! At a word they would have circled this little bunch and driven it straight down to me; and then it flashed into my mind that Nobs had run with those collies all one summer, that he had gone down to the pasture with them after the cows every evening and done his part in driving them back to the milking-barn, and had done it intelligently; but Nobs had never done the thing alone, and it had been a year since he had done it at all.
Page 85
He had run into one of those numerous springs which cover Caspak.
Page 88
They had been so long lost now that any hopes for them must be definitely abandoned.