Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 110

suotu tilaisuutta suullisesti esittää kiitoksiamme.

Emme ole hävittäneet täällä mitään, vaan päinvastoin jättäneet
tänne muutamia esineitä, jotka voivat lisätä mukavuuttanne ja
turvallisuuttanne yksinäisyydessä.

Jos tunnette sen merkillisen valkoisen miehen, joka niin
monta kertaa pelasti henkemme ja toi meille ruokaa, ja jos
osaatte puhua hänen kanssaan, niin kiittäkää häntäkin kaikesta
ystävyydestä.

Lähdemme täältä tunnin kuluessa emmekä milloinkaan enää
tule takaisin, mutta sitä ennen tahdomme lausua teille ja
viidakkotovereillenne jäähyväiset ja sanoa, että aina muistamme
kiitollisina mitä teitte rannallenne joutuneille muukalaisille,
ja että olisimme paljon paremmin kiittäneet teitä, jos olisimme
saaneet siihen tilaisuuden.

Kunnioittaen

W:m Cecil Clayton.

-- 'Emmekä milloinkaan tule takaisin!' -- mutisi D'Arnot ja
heittäytyi kasvoilleen vuoteelle.

Tuntia myöhemmin hän nousi ja kuunteli. Jokin koetti päästä ovesta
sisään.

D'Arnot tarttui pyssyyn ja nosti sen olkaansa vasten.

Hämärä oli tulossa, ja majassa oli hyvin pimeä, mutta D'Arnot saattoi
sentään nähdä, että salpa liikahti. Hän tunsi hiustensa nousevan
pystyyn.

Ovi avautui hiljaa ja raosta näkyi, että jokin hahmo seisoi sen
takana...

D'Arnot tähtäsi sinertävään ovenrakoon ja -- vetäisi liipaisinta.




NELJÄSKOLMATTA LUKU

Kadonnut aarre


Kun retkikunta oli palannut, turhaan koetettuaan päästä D'Arnotin
avuksi, alkoi kapteeni Dufranne innokkaasti vaatia, että kaikki
lähtisivät täältä niin pian kuin suinkin, ja muut, paitsi Jane
Porter, olivat samaa mieltä.

"Ei", sanoi hän päättävästi, "minä en lähde, eikä teidänkään pitäisi
lähteä, sillä viidakossa on kaksi ystävää, jotka lähipäivinä
varmaankin tulevat meitä tapaamaan siinä toivossa, että me olemme
heitä odottaneet. Toinen on teidän oma upseerinne, kapteeni
Dufranne, ja toinen on se metsäläinen, joka on pelastanut isäni koko
retkikunnan. Kaksi päivää sitten hän jätti minut viidakon reunaan
kiiruhtaakseen auttamaan isääni ja herra Claytonia, kuten hän luuli,
ja hän viipyy nyt vain pelastaakseen luutnantti D'Arnotin, siitä
saatte olla varmat. Jos hän olisi tullut liian myöhään voidakseen
auttaa luutnanttia, olisi hän jo aikoja ollut täällä. Kun hän ei
vielä ole palannut, todistaa se minun mielestäni aivan selvästi, että
hän on viipynyt auttaessaan luutnantti D'Arnotia, ja että hänen on
täytynyt ajaa neekereitä takaa kauemmaksi kuin siihen kylään asti,
jonka matruusinne valloittivat."

"Mutta D'Arnot-paran univormu ja muita hänellä olleita kapineita
löydettiin kylästä, neiti Porter", väitti kapteeni, "ja alkuasukkaat
osoittivat tavatonta kiihtymystä, kun heiltä kysyttiin valkoisen
miehen kohtaloa."

"Totta

Last Page Next Page

Text Comparison with The Gods of Mars

Page 12
A glance in the direction toward which he was looking was sufficient to apprise me of his aims and at the same time to fill me with the dread of dire apprehension, for, streaming in from all directions across the meadow, from out of the forest, and from the far distance of the flat land across the river, I could see converging upon us a hundred different lines of wildly leaping creatures such as we were now engaged with, and with them some strange new monsters which ran with great swiftness, now erect and now upon all fours.
Page 18
But scarce had I fallen ere I felt powerful hands grip my ankles, and in another second I was being drawn within the shelter of the tree's interior.
Page 25
It was, perhaps, two hundred feet in length and half as broad, with what.
Page 30
A single bound carried me completely through into the adjoining room and brought me face to face with the fellow whose cruel face I had seen before.
Page 54
I had just disarmed a huge fellow who had given me a desperate struggle, and for a moment the blacks stood back for a breathing spell.
Page 55
The ship was floating slowly above us, not more than fifty feet over our heads.
Page 70
"It was thus that one did escape the therns in bygone times; but none has ever escaped the First Born," said Xodar, with a touch of pride in his voice.
Page 90
I scrambled up the iron grating of the window until I could catch a good footing on the sill with one foot; then I let go my hold and sprang for the partition top.
Page 114
If one cannot pass over it, or below it, or around it, why then there is but a single alternative left, and that is to pass through it.
Page 116
"No one else could have accomplished it but John Carter.
Page 117
They loved you also, and fairly worship your memory as the saviour of Barsoom.
Page 124
There, through an open door, I saw them removing the chains that secured the great Thark, Tars Tarkas, to the wall.
Page 146
Will you listen?" "Speak, John Carter, Prince of Helium," cried a great noble from the audience, and the multitude echoed his permission, until the building rocked with the noise of their demonstration.
Page 147
I, Zat Arrras, Jed of Zodanga, appreciating the royal connections of the.
Page 150
The green girl slid from her mighty mount and ran toward me.
Page 151
Later she was bound and placed in the compartment with Dejah Thoris and myself.
Page 156
"John Carter," he said, "by the edict of custom, by the law of our religion, and by the verdict of an impartial court, you are condemned to die.
Page 159
The chances were that that matter, too, was well known to him.
Page 169
The battleships passed through to take an advanced position, and the combined fleets moved slowly over the ice cap, hugging the surface closely to prevent detection by the therns whose land we were approaching.
Page 170
It was as unexpected as lightning from a clear sky.