Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 11

kuulla tämän ison pedon olevan suoraan allaan. Tunnin
tai enemmän he kuulivat sen haistelevan ja kynsivän puita, jotka
kannattivat heidän majaansa, mutta vihdoin se lähti tiehensä yli
ranta-aukeaman, jolloin Clayton selvästi näki sen kirkkaassa
kuutamossa -- iso, kaunis eläin se oli, suurin, mitä hän oli
milloinkaan nähnyt.

Pimeyden pitkinä hetkinä he nukahtivat vain silloin tällöin, sillä
öinen aarniometsä, jossa vilisi tuhansia eläimiä, piti heidän
hermojaan jännityksessä, -- läpitunkevat kirkaisut tai valtavien
ruhojen hiipivät liikkeet heidän allaan saivat heidät tavantakaa
hätkähtäen heräämään.




KOLMAS LUKU

Hengen kaupalla


Aamulla he olivat vain vähän, tuskin ollenkaan virkistyneitä, mutta
tavaton oli kuitenkin helpotuksen tunne, kun he näkivät päivän
valkenevan.

Heti kun he olivat nauttineet laihan suuruksensa, johon kuului
suolaista sianlihaa, kahvia ja laivakorppuja, alkoi Clayton kyhätä
heille majaa, sillä hän ymmärsi, että he eivät voineet toivoa mitään
turvaa ja mielenrauhaa öisin, ennenkuin neljä vahvaa seinää suojelisi
heitä aarniometsän eläimiltä.

Tämä tehtävä oli vaikea ja vei suurimman osan kuukautta, vaikka hän
rakensikin vain yhden pienen huoneen. Sen hirsiksi hän käytti kuuden
tuuman vahvuisia pölkkyjä ja täytti raot savella, jota löysi maasta
noin metrin syvyydestä.

Huoneen toiseen päähän hän sijoitti rannan pikkukivistä valmistetun
tulisijan, liittäen kivet savilaastilla toisiinsa, ja kun maja oli
valmis, laastitsi hän sen paksulti savella.

Ikkuna-aukkoon hän sovitti tuuman vahvuisia puikkoja kohti- ja
vaakasuoraan ja yhdisti ne toisiinsa niin tukevasti ristikoksi, että
se saattoi kestää voimakkaankin eläimen ryntäyksen. Näin he saivat
valoa ja ilmanvaihtoa eikä heidän silti tarvinnut pelätä, että
majassa olisi vähemmän turvallista. Kattona oli tiheä kerros oksia,
jotka päällystettiin ruohoilla ja palmunlehvillä ja viimeksi savella.

Oven hän teki pakkauslaatikoiden laudoista, jotka naulattiin kerros
kerroksen päälle ristiin, niin että hänellä vihdoin oli noin kolmen
tuuman vahvuinen ovi, jonka erinomainen tukevuus pani heidät molemmat
nauramaan.

Tässä kohtasi Claytonia suurin vaikeus, sillä hän ei tiennyt mistä
saisi saranat. Kaksi päivää aherrettuaan hän kuitenkin sai kyhätyksi
kovasta puusta kaksi vankkaa hakaa, joiden varassa ovi avautui ja
sulkeutui helposti.

Laastitus- ja muut lopputyöt suoritettiin vasta sitten kun he jo
olivat muuttaneet majaan. He alkoivat näet asua siinä heti kun katto
oli valmis. Yöksi he aina laittoivat matkakirstut oven eteen, joten
he jo silloin tunsivat olonsa melko turvalliseksi ja nukkuivat
mukavasti.

Vuoteen, tuolien, pöytien ja hyllyjen tekeminen oli verrattain
helppoa hommaa, ja siten heillä jo toisen kuukauden lopulla oli
asunto aika hyvässä kunnossa, eikä elämä olisi ollut heistä
vastenmielistä ja onnetonta, ellei olisi ollut ainaista yksinäisyyden
tunnetta ja pelkoa, että villieläimet hyökkäisivät heidän kimppuunsa.

Öisin murisivat ja ärjyivät isot pedot heidän pienoisen majansa
ympärillä, mutta ihminen voi niin tottua usein kuulemiinsa ääniin,
että pian he eivät paljoakaan niistä välittäneet, vaan nukkuivat
rauhallisesti.

Kolmasti he olivat nähneet nopeasti katoavia suuria ihmisenkaltaisia
olentoja, mutta eivät milloinkaan kyllin läheltä voidakseen varmasti
tietää, olivatko ne ihmisiä vai eläimiä.

Loistavanväriset linnut ja pikku apinat olivat piankin tottuneet
uusiin naapureihinsa. Ilmeisesti ne eivät olleet

Last Page Next Page

Text Comparison with At the Earth's Core

Page 7
Our hopes had received such a deathblow that the gradually increasing heat seemed to our distorted imaginations much greater than it really was.
Page 10
The upper half was above the surface of the ground.
Page 24
Above the snowcapped heights hung masses of heavy clouds.
Page 30
Of the twelve prisoners who had been chained ahead of me each alternate one had been freed commencing with Dian.
Page 31
She will never forgive you.
Page 32
I glanced at.
Page 33
When it passed on, he turned to me.
Page 42
With the advent of the Bos--they call the thing a thag within Pellucidar--two spears were tossed into the arena at the feet of the prisoners.
Page 44
As it was I hastened on toward the right searching for an exit toward which no Sagoths were fleeing, and at last I found it--a low, narrow aperture leading into a dark corridor.
Page 45
Perry says that the force of gravity is less upon the surface of the inner world than upon that of the outer.
Page 47
The rude shock of awakening to what doubtless might prove some new form of danger was still upon me when I heard a rattling of loose stones from the direction of the bluff, and turning my eyes in that direction I beheld the author of the disturbance, a great copper-colored man, running rapidly toward me.
Page 48
There was but a single alternative--the rude skiff--and with a celerity which equaled his, I pushed the thing into the sea and as it floated gave a final shove and clambered in over the end.
Page 57
The slaves were motionless in terror.
Page 61
My experience with Ja had taught me that if I were to steal another canoe I must be quick about it and get far beyond the owner's reach as soon as possible.
Page 68
have reported and handed down to me, is a great wall that prevents the earth and waters from escaping over into the burning sea whereon Pellucidar floats; but I never have been so far from Anoroc as to have seen this wall with my own eyes.
Page 73
" "They gained their liberty? And how?" "It is the custom of the Mahars to liberate those who remain alive within the arena after the beasts depart or.
Page 75
Is that any way to treat a friend? I'm surprised at you, Perry, and if I'd thought for a moment that you cared no more for me than this I should not have returned to chance death at the hands of the Mahars for your sake.
Page 78
My only thought was to place as much distance as possible.
Page 80
The lower the tiers of chambers, the darker.
Page 85
The old man was exhausted.