Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 108

homme, jonka oli
painokirjaimin kirjoittanut kaarnanpalaselle, ja neuvoi hänelle,
kuinka se äännettiin, selittäen sen merkitsevän ihminen, ja samoin
opetettiin singe, apina, ja arbe, puu.

Tarzan oli hyvin innokas oppilas, ja parin päivän perästä hän jo
osasi sen verran ranskaa, että saattoi sommitella pikku lauseita,
kuten: "Tuo on puu", "Tämä on ruoho", "Minun on nälkä", ynnä
muuta sen tapaista; mutta D'Arnot huomasi pian, että hänelle oli
vaikeata opettaa ranskankielen lauserakennusta, kun hän oli saanut
alkutietonsa englanninkielestä. Ranskalainen kirjoitti hänelle
englanninkielellä pieniä lauseita ja pyysi häntä kääntämään ne
ranskaksi, mutta kun sananmukainen käännös tavallisesti oli hyvin
heikko, tunsi Tarzan peräti sekaantuvansa.

D'Arnot käsitti nyt tehneensä virheen, mutta liian myöhäistä oli
perääntyä, ryhtyä opetukseen alusta ja saada Tarzan unohtamaan kaikki
oppimansa, etenkin kun oli pian tulossa se aika, jolloin he voisivat
sujuvasti puhella keskenään.

Kolme päivää kuumeen hellittämisen jälkeen Tarzan kirjoitti ja kysyi
D'Arnotilta, tuntisiko tämä itsensä kyllin vahvaksi, jotta hänet
voisi kantaa takaisin majalle. Tarzan oli yhtä innokas lähtemään
täältä kuin D'Arnotkin, sillä hän kaipasi Jane Porteria.

Juuri tästä syystä hänen oli ollut hyvin vaikeata pysytellä
ranskalaisen luona kaikki nämä päivät, ja että hän sittenkin oli
näin uhrautunut, se oli vielä selvempi todistus hänen luonteensa
jaloudesta kuin hänen urotyönsä ranskalaisen upseerin pelastamisesta
Mbongan kynsistä.

D'Arnot oli hyvin innokas yrittämään retkeä ja kirjoitti:

"Mutta ettehän voi kantaa minua koko matkaa vaikeakulkuisen metsän
läpi."

Tarzan nauroi.

_"Mais oui"_, vastasi hän, ja D'Arnot nauroi ääneensä kuullessaan
Tarzanin huulilta nämä sanat, joita hän itse niin usein käytti.

Niin he lähtivät, ja nyt sai D'Arnot, kuten ennen häntä Clayton ja
Jane Porter, ihmetellä apinamiehen merkillistä voimaa ja nopeutta.

Iltapäivällä he saapuivat aukealle alalle, ja kun Tarzan viimeisen
puun oksilta laskeutui maahan, sykki hänen sydämensä rajusti
ajatuksesta, että hän kohta saisi taas nähdä Jane Porterin.

Majan ulkopuolella ei näkynyt ketään, ja D'Arnot hämmästyi
nähdessään, etteivät risteilijä ja _Arrow_ enää olleet ankkurissa
lahdella.

Yksinäisyyden tunne alkoi painostaa molempia miehiä heidän
lähestyessään majaa. Kumpikaan ei puhunut, mutta he aavistivat jo
ennen oven avaamista, mikä heitä sen takana odotti.

Tarzan nosti salvan ja työnsi ison oven auki. Asian laita oli,
niinkuin he olivat pelänneet. Maja oli autio.

Miehet silmäsivät toisiaan. D'Arnot totesi, että hänen kansalaisensa
luulivat häntä kuolleeksi, mutta Tarzan ajatteli vain sitä naista,
joka rakkaudesta oli suudellut häntä ja nyt oli lähtenyt hänen
luotansa sillä välin kun hän hoiti D'Arnotia.

Suuri katkeruus tulvahti hänen sydämeensä. Hänen teki mieli lähteä
tiehensä kauas viidakkoon ja taas liittyä heimoonsa. Koskaan hän ei
enää tahtonut nähdä oman rotunsa jäseniä eikä myöskään enää käydä
tässä majassa. Iäksi hän jättäisi hautomansa toiveet löytää oma
rotunsa ja päästä ihmiseksi ihmisten joukkoon.

Entä ranskalainen? D'Arnot? Kuinka hänen kävisi? Hän saisi tulla
toimeen, niinkuin Tarzaninkin oli täytynyt? Tarzan ei tahtonut häntä
enää nähdä. Hän tahtoi vain päästä irti kaikesta, mikä muistutti
hänelle Jane Porterista.

Tarzanin seisoessa kynnyksellä

Last Page Next Page

Text Comparison with Pellucidar

Page 4
The.
Page 12
Then he lunged forward upon his face.
Page 19
And when in the comparative safety of our hut we lay down to sleep the great beasts roared and fought without the walls, clawed and battered at the door, or rushed their colossal frames headlong against the hut's sides until it rocked and trembled to the impact.
Page 21
Experience has since taught me that these great beasts are as terror-stricken by this phenomenon as a landsman by a fog at sea, and that no sooner does a fog envelop them than they make the best of their way to lower levels and a clear atmosphere.
Page 23
Perry says that inasmuch as there is no means of measuring time within Pellucidar, there can be no such thing as time here,.
Page 30
CHAPTER IV FRIENDSHIP AND TREACHERY The Sari proved a most erratic craft.
Page 31
they would get the worst of it if they didn't leave us alone, but they only shouted in derision and paddled swiftly toward us.
Page 38
Finally one of the Sagoths addressed me.
Page 56
He leaped and closed his massive jaws upon my shoulder.
Page 64
Ladders that could be removed by night led over the palisade.
Page 86
Here I reconnoitered for a moment, and seeing the coast clear, ran swiftly forth with Dian at my side.
Page 87
When I saw that the two of them were rushing him, I called out to attract their attention to the fact that they had more than a single man to cope with.
Page 100
The lidi, with the hounds running close on either side, had almost disappeared in the darkness that enveloped the surrounding landscape, when I noted that it was bearing toward the right.
Page 101
And this is just what happened.
Page 108
"If we let them come close enough to discover their identity, and can then sail faster than they can paddle, we can get away from them anyway, so we might as well wait.
Page 113
Hope was low in my breast.
Page 120
Shortly before discovering us they had come into a great group of islands, from between the largest two of which they were sailing when they saw Hooja's fleet pursuing our dugout.
Page 131
I noticed that they always fled toward the north.
Page 133
Each has several large ship-yards.
Page 134
I am content here.