Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 107

mitä tästä piti ajatella. Tuntui uskomattomalta,
että maan päällä oli täysikasvuinen mies, joka ei ollut milloinkaan
puhunut lähimmäisensä kanssa, ja vielä mahdottomampaa oli, että
sellainen mies osasi lukea ja kirjoittaa.

Hän katsahti taas Tarzanin kirjoitukseen... "Paitsi kerran
merkkikieltä Jane Porterin kanssa." Tämähän oli se amerikkalainen
tyttö, jonka gorilla oli vienyt viidakkoon.

Äkkiä alkoi asia selvitä D'Arnotille -- tämä mies oli siis tuo
"gorilla". Hän tarttui kynään ja kirjoitti:

"Missä on Jane Porter?"

Ja Tarzan kirjoitti sen alapuolelle:

"Seuralaistensa luona Apinain Tarzanin majassa."

"Hän ei siis ole kuollut? Missä hän kävi? Mitä hänelle tapahtui?"

"Hän ei ole kuollut. Terkoz vei hänet ottaakseen hänet vaimokseen,
mutta Apinain Tarzan otti hänet pois Terkozilta ja tappoi Terkozin,
ennenkuin hän ehti tehdä pahaa valkoiselle naiselle. Kukaan ei koko
viidakossa voi tapella Apinain Tarzanin kanssa ja jäädä eloon. Minä
olen Apinain Tarzan -- mahtava taistelija."

D'Arnot kirjoitti:

"Olen iloissani, että se tyttö on pelastunut. Tunnen kipua, kun
kirjoitan. Lepään vähän."

Tarzan taas:

"Niin, levätkää. Kun parannutte, vien teidät seuralaistenne luo."

Monta päivää D'Arnot makasi pehmeällä saniaisvuoteellaan. Toisena
päivänä tuli kuume; D'Arnot luuli, että se tiesi verenmyrkytystä,
josta olisi seurauksena kuolema.

Silloin hänen mieleensä juolahti muuan asia, ja häntä ihmetytti,
ettei hän aikaisemmin ollut tullut sitä ajatelleeksi.

Hän kutsui luokseen Tarzanin ja ilmoitti merkeillä haluavansa
kirjoittaa, ja kun Tarzan oli tuonut kaarnanpalan ja kynän, kirjoitti
D'Arnot:

"Voitteko mennä seuralaisteni luo ja tuoda heidät tänne? Panen
mukaanne kirjeen ja he seuraavat teitä tänne."

Tarzan pudisti päätään, otti kaarnan ja kirjoitti:

"Ajattelin sitä itsekin -- ensi päivinä, mutta en uskaltanut. Suuret
apinat tulevat usein tänne päin, ja jos ne löytäisivät teidät täältä
haavoittuneena ja yksin, tappaisivat ne teidät."

D'Arnot kääntyi kyljelleen ja sulki silmänsä. Hän ei tahtonut kuolla,
mutta hän tunsi, että näin kävisi, sillä kuume yhä nousi. Seuraavana
yönä hän menetti tajuntansa.

Kolme vuorokautta hän houraili, ja Tarzan istui hänen vierellään,
kostutti hänen päätänsä ja käsiään ja pesi hänen haavojaan.

Neljäntenä päivänä kuume taukosi yhtä äkkiä kuin oli tullutkin, mutta
D'Arnot oli nyt vain varjo entisestään ja hyvin heikko. Tarzanin
täytyi kohottaa häntä hänen juodessaan kurpitsasta.

Kuume ei ollut tullut verenmyrkytyksestä, kuten D'Arnot oli luullut,
vaan oli sitä laatua, joka tavallisesti ahdistaa Afrikan viidakkoon
joutuneita valkoisia, joko vieden hengen tai hellittäen yhtä nopeasti
kuin nyt D'Arnotin oli käynyt.

Pari päivää myöhemmin D'Arnot jaksoi jo hoippuen kävellä ulkona
Tarzanin väkevän käden tukiessa ja estäessä häntä kaatumasta.
He olivat istuutuneet korkean puun siimekseen ja Tarzan haki
kaarnanpalasia, että voisivat keskustella.

D'Arnot kirjoitti ensin:

"Kuinka voin palkita teille kaiken sen, mitä olette tehnyt hyväkseni?"

Ja Tarzan vastasi: "Opettakaa minulle ihmisten kieltä".

D'Arnot aloitti heti, osoittaen läheisiä esineitä ja sanoi niiden
nimet ranskaksi, sillä hän arveli olevan helpointa opettaa Tarzanille
tätä kieltä, jota hän parhaiten osasi.

Tarzanille se tietysti oli samantekevää, sillä hän ei osannut erottaa
toista kieltä toisesta. D'Arnot osoitti sanaa

Last Page Next Page

Text Comparison with The Return of Tarzan

Page 10
Then, as they fell, Tarzan saw a faint wave of crimson creep swiftly over the now half-averted face.
Page 25
"You are not through with the police yet, remember.
Page 40
Why does monsieur ask?" "They are known to me," replied Tarzan.
Page 46
I am disappointed that monsieur is not so wonderful a marksman as I had been led to believe.
Page 49
This Lieutenant Gernois, who was at present stationed at Sidi-bel-Abbes, had recently been attached to the general staff, where certain information of great military value had come into his possession in the ordinary routine of his duties.
Page 64
Then he turned his horse's head and rode slowly back to Bou Saada.
Page 79
A moment later he was free.
Page 80
He smiled at the thought.
Page 82
the same--it was inevitable; but she could not repress a thrill of admiration as her eyes rested upon the heroic figure before her.
Page 95
"I cannot say, monsieur," he replied.
Page 103
Forget that you have asked me to be your wife.
Page 120
"No, but some of our people were there years ago, when my father was yet a young man.
Page 125
"The village is being attacked.
Page 162
As Tarzan's heavy hand fell upon his shoulder the priest dropped his victim, and turned upon her would-be rescuer.
Page 164
During the rainy season there were but few of the inhabitants remained here, only those who superintended the working of the mines by the black slaves, and the merchants who had to stay to supply their wants, and the soldiers who guarded the cities and the mines.
Page 178
Feeling with his hands, the ape-man discovered that these latter were evidently hewed from rock, for there was no crack to indicate a joint.
Page 188
For several days the she-apes with young remained suspicious of him, and when he ventured too near rushed upon him with wide mouths and hideous roars.
Page 191
The Russian came to the entrance to Clayton's room, a dish of water in his hand.
Page 194
"They are all dead," replied Thuran.
Page 201
"You are regaining consciousness!" "Yes, Tarzan of the Apes," she replied, and for the first time in months a smile of peace and happiness lighted her face.