Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 101

täytynyt
kestää sillä aikaa, kun hän itse oli nauraen ja onnellisena istunut
metsänhaltian vieressä, syönyt herkullisia hedelmiä ja heltyneenä
katsellut silmiin, joista samoin säteili hänelle rakkautta.

Mutta rakkaus on merkillinen valtias, ja ihmisluonto vielä
merkillisempi, ja siksi hän kuitenkin teki kysymyksensä, mutta
tunnusti samalla sydämessään menettelevänsä väärin. Hän tunsi
halveksivansa itseään, mutta kysyi sittenkin:

"Missä on se metsäläinen, joka lähti teitä pelastamaan? Miksi hän ei
ole palannut mukananne?"

"En ymmärrä", vastasi Clayton. "Ketä tarkoitatte?"

"Samaa, joka on meidät kaikki pelastanut -- joka minutkin pelasti
gorillan kynsistä!"

"Oho!" huudahti Clayton hämmästyen. "Hänkö siis teidät pelasti?
Ettehän vielä ole kertonut mitään omista seikkailuistanne. Kertokaa
nyt vihdoinkin!"

"Mutta ettekö todellakaan ole häntä nähnyt?" jatkoi tyttö
kysymyksiään. "Kun kuulimme viidakosta laukauksia, hyvin heikosti ja
kaukaa, lähti hän luotani. Olimme juuri päässeet tänne likelle majaa,
ja hän riensi taistelupaikalle. Tiedän varmasti, että hän tahtoi
teitä auttaa."

Hänen äänensä oli melkein rukoileva, ja näennäisesti tyynen pinnan
alla oli tukahdutettua liikutusta. Clayton ei voinut olla panematta
sitä merkille ja ihmetteli, miksi Jane oli niin kuohuksissa -- miksi
hän niin kiihkeästi halusi tietää, missä tuo outo olento nyt viipyi.
Kuinka hän olisikaan voinut aavistaa totuutta!

Kuitenkin heräsi hänessä jokin epämääräinen kuvitelma lähestyvästä
surusta, ja hänen rinnassaan orasti hänen itsensäkään sitä tietämättä
mustasukkaisuus ja epäilys apinamiestä kohtaan, jolle hän oli
hengestään kiitollisuudenvelassa.

"Emme ole nähneet häntä", vastasi hän tyynesti. "Hän ei tullut
luoksemme." Sitten hän lisäsi hetken mietittyään: "Ehkä hän liittyi
omaan heimoonsa -- siihen joukkoon, joka hyökkäsi kimppuumme." Hän ei
tiennyt, miksi näin sanoi, sillä hän ei uskonut sitä itsekään, mutta
rakkaus on oikullinen.

Tyttö katsoi häneen vähän aikaa silmät suurina.

"Ei!" huudahti hän sitten kiivaasti -- liiankin kiivaasti Claytonin
mielestä. "Se on mahdotonta. Ne olivat neekereitä, mutta hän on
valkoinen -- ja lisäksi kelpo mies."

Clayton näytti hämmästyvän. Mustasukkaisuuden vihreäsilmäinen
paholainen kiusasi häntä.

"Hän on merkillinen, puolivilli viidakon asukas, neiti Porter.
Me emme tiedä hänestä mitään. Hän ei puhu eikä ymmärrä mitään
Euroopan kieltä -- ja hänen koristuksensa ja aseensa ovat samat kuin
länsirannikon villeillä."

Clayton puhui nopeasti.

"Täällä ei ole monien satojen kilometrien alalla muita ihmisolentoja
kuin villejä, neiti Porter. Hänen täytyy kuulua niihin heimoihin,
jotka ahdistavat meitä, tai joihinkin muihin samankaltaisiin -- voipa
hän olla ihmissyöjäkin."

Jane Porter kalpeni.

"Sitä en tahdo uskoa", väitti hän puoleksi kuiskaten. "Se ei ole
totta. Saattepa vielä nähdä", jatkoi hän kääntyen Claytoniin päin,
"että hän tulee takaisin ja näyttää teidän erehtyneen. Te ette häntä
tunne niinkuin minä. Minä tiedän, että hän on kelpo mies."

Clayton oli hyväsydäminen ja ritarillinen mies, mutta nuoren tytön
kiihkeys metsäläisen puolustamisessa yllytti hänet päättömän
mustasukkaiseksi, niin että hän hetkeksi unohti kaikki, mistä heidän
tuli kiittää tätä villiä, ja vastasi tytölle pilkallisesti hymyillen:

"Ehkäpä olette oikeassa, neiti Porter, mutta en sittenkään
luule, että kummankaan meistä tarvitsee huolehtia ystävästämme
raadonsyöjästä. Onhan mahdollista, että hän on jokin raaistunut,
hunningolle

Last Page Next Page

Text Comparison with At the Earth's Core

Page 5
"We have shattered one theory at least," was his only comment, and then he returned to his self-assumed occupation of fluently cursing the steering wheel.
Page 6
I shook my head sadly, and motioned to the starting lever.
Page 20
A short distance before us rose a few low, rocky hills.
Page 22
They were a noble-appearing race with well-formed heads and perfect physiques.
Page 24
Three feet of chain linked us together in a forced companionship which I, at least, soon rejoiced in.
Page 26
About all I gleaned of them was that they were quite hideous, had wings, and webbed feet; lived in cities built beneath the ground; could swim under water for great distances, and were very, very wise.
Page 33
At intervals tubes pierce the roof of this underground city, and by means of lenses and reflectors transmit the sunlight, softened and diffused, to dispel what would otherwise be Cimmerian darkness.
Page 38
It is in the city of Phutra, and unless I am greatly in error I judge from your description of the vaults through which you passed today that it lies hidden in the cellar of this building.
Page 46
It was this last habit that gave me the opportunity I craved to capture one of these herbivorous cetaceans--that is what Perry calls them--and make as good a meal as one can on raw, warm-blooded fish; but I had become rather used, by this time, to the eating of food in its natural state, though I still balked.
Page 49
Blood from the wounded reptile was now crimsoning the waters about us and soon from the weakening struggles it became evident that I had inflicted a death wound upon it.
Page 57
On and on came the girl until she stood in water that reached barely to her knees, and though she had been beneath the surface sufficient time to have drowned her thrice over there was no indication, other than her dripping hair and glistening body, that she had been submerged at all.
Page 71
Though they brandished their long spears and yelled like wild Comanches I paid not the slightest attention to them, walking quietly toward them as though unaware of their existence.
Page 72
The latter turned, and motioning me to follow him, left the presence of the reptile.
Page 76
As a matter of fact, David, I am rapidly coming to the conviction that there is no such thing as time--surely there can be no time here within Pellucidar, where there are no means for measuring or recording time.
Page 77
At a low level we came upon a number of lighted chambers in which we saw many Mahars engaged in various occupations.
Page 93
Here the ledge inclined rapidly upward toward the top of the cliffs--the stratum which formed it evidently having been forced up at this steep angle when the mountains behind it were born.
Page 107
Since the sun neither rises nor sets there is no method of indicating direction beyond visible objects such as high mountains, forests, lakes, and seas.
Page 110
The first intimation they had was when three of their great slave caravans were annihilated in rapid succession.
Page 115
Among the other things which I sent to Innes was over five hundred miles of double, insulated wire of a very fine gauge.
Page 116
Did the Arabs murder him, after all, just on the eve of his departure? Or, did he again turn the nose of his iron monster toward the inner world? Did he reach it, or lies he somewhere buried in the heart of the great crust? And if he did come again to Pellucidar was it to break through into the bottom of one of her great island seas, or among some savage race far, far from the land of his heart's desire? Does the answer lie somewhere upon the bosom of the broad Sahara, at the end of two tiny wires, hidden beneath a lost cairn? I wonder.