Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 100

rannikolle.

Eteneminen oli hidasta, sillä heidän täytyi kantaa kuuden kaatuneen
ruumiita; entisten lisäksi oli kaksi kuollut yöllä. Sitäpaitsi
tarvitsivat useat haavoittuneetkin apua, päästäkseen edes hitaasti
liikkumaan.

Charpentier oli päättänyt palata leirille saamaan lisäväkeä, minkä
jälkeen uudestaan lähtisi etsimään mustia ja pelastamaan D'Arnotia.

Oli jo myöhä iltapäivä, kun uupuneet miehet vihdoin pääsivät
ranta-aukealle, mutta kahdelle heistä toi paluu niin suuren ilon,
että samassa hetkessä kaikki heidän kärsimyksensä ja huolensa
unohtuivat. Kun pieni retkikunta tuli esiin viidakosta, oli Jane
Porter ensimmäinen olento, jonka professori Porter ja Cecil Clayton
näkivät majan ovella.

Riemusta huudahtaen hän juoksi heitä tervehtimään, kietaisi kätensä
isänsä kaulaan ja purskahti itkuun ensi kerran siitä asti, kun heidät
jätettiin tälle kauhealle ja seikkailuista rikkaalle rannalle.

Professori Porter taisteli miehekkäästi pitääkseen tunteitaan
kurissa, mutta hermoja ja voimia oli koeteltu liiaksi, eikä hän
voinut muuta kuin painaa vanhat kasvonsa tytön olkaa vasten, ja hän
alkoi hiljaa nyyhkiä kuin väsynyt lapsi.

Jane Porter talutti hänet majaan, ja ranskalaiset jatkoivat matkaansa
rannalle, missä useita heidän tovereitaan tuli heitä vastaan.

Haluten jättää isän ja tyttären kahden kesken, Clayton seurasi
matruuseja ja jäi puhelemaan upseerien kanssa, kunnes näiden vene
työnnettiin vesille, sillä luutnantti Charpentierin piti lähteä
risteilijälle ilmoittamaan, kuinka onnettomasti heidän retkensä oli
päättynyt.

Sitten Clayton hitaasti palasi majalle. Hänen sydämensä oli
tulvillaan onnea. Se nainen, jota hän rakasti, oli pelastunut.

Hän kummasteli, minkä ihmeen kautta Jane oli säästynyt. Melkein
uskomatonta oli nähdä hänet vielä elossa.

Lähestyessään majaa hän näki Jane Porterin tulevan ulos ovesta ja
hänet nähtyään rientävän hänen luokseen.

"Jane!" huudahti nuori mies. "Jumala on todella ollut meille
armollinen. Kertokaa nyt, kuinka te pääsitte sieltä -- millä tavalla
kaitselmus teidät pelasti -- meille."

Clayton ei ollut milloinkaan ennen puhutellut häntä ristimänimeltä.
Kahta päivää aikaisemmin Jane Porter olisi tuntenut mielihyvää
kuullessaan sen Claytonin huulilta -- nyt se häntä peloitti.

"Herra Clayton", sanoi hän rauhallisesti ja ojensi hänelle kätensä,
"sallikaa minun ensiksi kiittää teitä siitä avusta, jota annoitte
rakkaalle isälleni. Hän on kertonut minulle, kuinka jalo ja uhrautuva
te olette ollut. Kuinka voimme koskaan sitä teille palkita!"

Clayton huomasi, ettei tyttö vastannut yhtä tuttavallisesti hänen
tervehdykseensä, mutta hän ei siitä pahastunut. Olihan Jane saanut
kärsiä niin paljon. Hän älysi, ettei nyt ollut aika tyrkyttää tytölle
rakkaudentunnustuksia.

"Olen jo saanut siitä palkintoni", vastasi hän, "kun näen teidät ja
professori Porterin jälleen turvassa ja terveinä. Enpä usko, että
olisin kauan sietänyt katsella hänen hiljaista sanatonta tuskaansa.
Se oli elämäni katkerin kokemus, neiti Porter. Ja lisäksi tuli oma
tuskani -- suurin, mitä olen tuntenut. Mutta hänen murheensa oli niin
epätoivoinen, ettei mikään rakkaus, ei edes miehen rakkaus vaimoonsa,
voi olla niin syvä, liikuttava ja uhrautuva kuin isän rakkaus
tyttäreen."

Tyttö taivutti päätänsä. Hänen teki mieli kysyä jotakin, mutta se
tuntui melkein herjaavalta, kun hän ajatteli näiden kahden miehen
rakkautta ja niitä hirveitä kärsimyksiä, joita heidän oli

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan and the Jewels of Opar

Page 9
3 The Call of the Jungle Moved by these vague yet all-powerful urgings the ape-man lay awake one night in the little thorn boma that protected, in a way, his party from the depredations of the great carnivora of the jungle.
Page 12
Their sensitive nostrils had told them this much and Tarzan's had told him that the scent spoor was that of a stranger--old and a male, for race and sex and age each has its own distinctive scent.
Page 17
In the meantime he would carry as much of the precious metal to the summit of the kopje as he could.
Page 27
Upon the veranda Lady Greystoke stood, rifle in hand.
Page 36
Had his eyes been closed he could not have known but that two giant apes were bridling for combat.
Page 40
"It was a black who killed Kala.
Page 60
The march of La and her priests was not without its adventures.
Page 63
She glared and muttered but she did not strike.
Page 91
The Arab rode slowly onward, unconscious of the danger hovering in the trees behind him.
Page 95
carry.
Page 98
Tarzan of the Apes in all his savage life had never been accustomed to pause in argument with an antagonist.
Page 101
In a moment the victim flashed beneath the limb and at the same instant the ape-man above sprang out and down upon its back.
Page 102
He wondered where their village might be.
Page 105
For a half hour the raiders awaited Achmet Zek's return, their fear of the earlier return of the ghost of Tarzan constantly undermining their loyalty to and fear of their chief.
Page 107
" The Arab thought in silence for a moment.
Page 119
We must reach the camp before the returning raiders.
Page 126
And then a sudden resolution possessed him.
Page 133
satisfied.
Page 140
The officer turned and beckoned to the soldiers standing in the trail behind him.
Page 145
Amidst the cracking of the rifles and the growls of the carnivora rose the death screams of stricken men and horses as they were dragged down by the blood-mad cats.