Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 1

uuteen toimeen
brittiläiseen Länsi-Afrikkaan, antaen hänelle salaiset ohjeet
perinpohjaisen tutkimuksen toimittamiseksi siitä väkivaltaisesta
kohtelusta, jonka alaisiksi ystävällisen eurooppalaisen vallan
upseerit olivat saattaneet Englannin mustia alamaisia. Vähän
kuitenkin merkitsee tässä kertomuksessa se syy, miksi hänet
lähetettiin, sillä hän ei koskaan suorittanut mitään tutkimusta eikä
edes saapunut määräpaikkaansa.

Clayton oli juuri sitä lajia englantilaisia, joka lähinnä panee
muistelemaan historiallisia urotöitä tuhansilla voittoisilla
tappotanterilla -- voimakas, miehekäs mies -- älyllisesti,
siveellisesti ja ruumiillisesti.

Hän oli keskikokoa isompi. Hänen silmänsä olivat harmaat, piirteet
säännölliset ja voimakkaat, ja hänen koko olemuksessaan ja
ryhdissään, johon oli lyönyt leimansa vuosikausia kestänyt harjoitus
sotaväessä, ilmeni täydellinen, vankka terveys.

Poliittinen kunnianhimo oli saanut hänet pyytämään siirtoa armeijasta
siirtomaaministeriöön, ja siksi tapaamme hänet vielä nuorena
miehenä, kun hänelle jo uskotaan arkaluontoinen ja tärkeä tehtävä
kuningattaren palveluksessa.

Tämä toimi herätti hänen mielessään sekä ylpeyttä että levottomuutta.
Se oli ylennystä, ja hän piti sitä hyvinansaittuna palkintona
huolellisesta ja älykkäästä palveluksesta ja portaana tärkeämpiin
ja vastuunalaisempiin toimiin, mutta toisaalta hän oli nainut
aatelisneito Alice Rutherfordin tuskin kolme kuukautta sitten, ja se
ajatus, että pitäisi ottaa kaunis nuori nainen mukaansa troopillisen
Afrikan vaaroihin ja yksinäisyyteen, teki hänet alakuloiseksi.

Nuoren vaimonsa vuoksi hän olisi kieltäytynyt toimesta, mutta Alice
ei sitä sallinut. Päinvastoin hän kiihkeästi vaati, että Clayton
ottaisi toimen vastaan ja veisi hänet matkalleen.

Äidit, veljet, sisaret, tädit ja serkut toivat tietysti asiasta
kuuluville eri mielipiteitään, mutta historia ei tiedä kertoa, mitä
neuvoja he kukin antoivat.

Tiedämme vain, että eräänä kirkkaana toukokuun aamuna 1888 loordi
Greystoke ja lady Alice lähtivät Doverista matkalle Afrikkaan.

Kuukautta myöhemmin he saapuivat Freetowniin; siellä he vuokrasivat
pienen purjealuksen Fuwaldan, jonka oli määrä viedä heidät
lopulliseen määräpaikkaansa. Ja silloin loordi Greystoke ja lady
Alice, hänen puolisonsa, katosivat ihmisten näkyviltä ja kuuluvilta.

Kaksi kuukautta sen jälkeen kun he olivat nostaneet ankkurin ja
lähteneet Freetownin satamasta, pantiin puoli tusinaa Englannin
sotalaivoja risteilemään pitkin eteläistä Atlanttia etsiäkseen heitä
tai heidän pientä alustaan, ja melkein heti löydettiin St. Helenan
rannikolta haaksirikkoutunut pursi, mikä sai maailman uskomaan, että
Fuwalda oli kaikkineen tuhoutunut, ja siksi etsintä loppuikin jo
alkuunsa. Mutta toivo säilyi kaipaavien sydämissä monta vuotta.

Fuwalda, sadan tonnin kuunariparkki, kuului siihen laivatyyppiin,
jota usein tavataan eteläisen Atlantin rannikolla ja jonka miehistö
on kokoonhaalittu merielämän hylkiöistä -- kaikkien rotujen ja
kansallisuuksien hirtehisistä ja roistoista. Eikä tämä alus ollut
mikään poikkeus säännöstä. Sen päällystö oli mustapintaisia
räyhääjiä, jotka vihasivat miehiään, mutta nämä puolestaan vihasivat
heitä. Kapteeni, joka kyllä oli pätevä merimies, kohteli alaisiaan
eläimellisen raa'asti. Hän ei tuntenut tai ainakaan käyttänyt muita
kuin kahta välikappaletta saadakseen pontta käskyihinsä -- naakelia
ja revolveria -- eikä hänen kirjava joukkonsa todennäköisesti
olisikaan toista puhetapaa ymmärtänyt.

Niinpä jo toisena päivänä Freetownista lähdettyä John Clayton ja
hänen nuori vaimonsa joutuivat omin silmin näkemään Fuwaldalla
kohtauksia, joita eivät ikinä olisi luulleet mahdollisiksi muualla
kuin painettujen merikertomusten kansien välissä.

Toisen päivän aamuna taottiin ensimmäinen rengas siihen

Last Page Next Page

Text Comparison with The Mucker

Page 9
It was that blow that saved the mate's life, for when Billy came to he found himself in a dark and smelly hole, chained and padlocked to a heavy stanchion.
Page 52
diatribe.
Page 56
They saw now what Skipper Simms had failed to see--the little cove beyond, and the chance for safety that the bold stroke offered if it proved successful.
Page 90
"But I guess it's lucky youse butted in when you did, old pot," he added, turning toward Theriere; "dey jest about had me down fer de long count.
Page 102
"I dunno as dis place looks as good to me as it did," he remarked.
Page 114
"Remember who and what I am," he cautioned, fearful lest this great happiness be stolen away from him because she had forgotten for the moment.
Page 126
Billy waded out to the end of the short shelving beach and waited.
Page 136
You've taught me.
Page 138
Now there is not much upon either side or down the center of long and tortuous Grand Avenue to arouse enthusiasm, nor was Billy particularly enthusiastic about that more or less squalid thoroughfare.
Page 151
If a guy has no money to buy it with, he has to manufacture it.
Page 165
That was the last Sergeant Flannagan had seen either of Billy Byrne or his companion.
Page 172
" "Tie 'em up and give me the shotgun," she said.
Page 210
When he heard what had happened.
Page 211
"Which way did he go?" asked the captain.
Page 212
If I was just plain crackin' a safe on my own hook why then I'm a crook again an' I can't be that--no, not with that face of yours standin' out there so plain right in front of me, just as though you were there yourself, askin' me to remember an' be decent.
Page 238
The man could see that she suffered, and yet he felt his own anguish, too.
Page 250
His finger, however, never closed upon the trigger, for there came the sound of a shot from beyond Billy Byrne and the Mexican staggered forward, pitching over the edge of the porch to the ground.
Page 254
Barbara stolen! Mr Harding practically alone upon the ranch! And Pesita in possession of this information! Bridge rose to his feet.
Page 265
Then Mr.
Page 273
"I guess," said Billy, "that we'd better open up on 'em.