Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 0

...TARZAN, APINAIN KUNINGAS

Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Kirj.

EDGAR RICE BURROUGHS

16. englantilaisesta painoksesta suomentanut Lauri Karila

Alkuperäinen nimi: Tarzan Of...

Page 1

...uuteen toimeen
brittiläiseen Länsi-Afrikkaan, antaen hänelle salaiset ohjeet
perinpohjaisen tutkimuksen toimittamiseksi siitä väkivaltaisesta
kohtelusta, jonka alaisiksi ystävällisen eurooppalaisen...

Page 2

...asianhaarain
ketjuun, jonka vihdoin oli määrä päättyä silloin vielä syntymättömän
ihmisen merkilliseen kohtaloon, -- niin ihmeelliseen, ettei...

Page 3

...hienostuneen ylimyksen ja hänen rouvansa
kanssa, joten Claytonit saivat enimmäkseen olla kahden kesken.

Itse asiassa tämä olikin...

Page 4

...ei sitten muuta,
muistakaa vain olla hiljaa, tai saatte pillerin kylkiluittenne
väliin, siitä saa herra olla, varma."

Sen...

Page 5

...toisella
nyrkillään pöytään ja häristellen toisella Claytonin kasvojen edessä.

Greystoke ei hievahtanutkaan, vaan silmäili kiihtynyttä miestä
rauhallisin katsein.

"Kapteeni...

Page 6

...heitä ilmoittamasta,
että revolverit olivat kadonneet, ja kertomasta, mitä vanha merimies
oli heille sanonut, mikäli henki oli...

Page 7

...astunut viittäkään askelta.

Mustan Mikon kova huudahdus kiinnitti toisten huomion häneen.
Osoittaen loordi ja lady Greystokea hän...

Page 8

...eivät tehonneet matruusiin.

"Minä olen laivalla ainoa mies, joka ei halua teidän kuolemaanne,
ja vaikka tiedän, että...

Page 9

...uhkaavan onnettomuuden tunne ja äärimmäinen
toivottomuus.

Ja heidän takanaan, matalan harjanteen reunan yli, katselivat heitä
toiset silmät --...

Page 10

...Muista puista hän hakkasi pitkiä oksia ja teki
valitsemiensa puiden ympärille niistä kehän, joka oli runsaasti
kolme...

Page 11

...kuulla tämän ison pedon olevan suoraan allaan. Tunnin
tai enemmän he kuulivat sen haistelevan ja kynsivän...

Page 12

...milloinkaan ennen
nähneet inhimillisiä olentoja, ja kun siis ensi pelko oli haihtunut,
tulivat ne yhä lähemmäksi sen...

Page 13

...tarttui
siihen hirveillä kourillaan, riisti sen Claytonilta ja heitti kauas
syrjään. Kamalasti muristen se nyt ryntäsi suojattoman...

Page 14

...oli kyennyt tällaiseen outoon työhön, se
kummastutti häntä itseäänkin. Mutta hän rakasti työtä, sillä hän
ahersi vaimonsa...

Page 15

...ja takoi häntä
kaikin voimin päähän ja hartioihin paksulla kalikalla, kunnes kallo
oli ihan mäsänä.

Sitten hän sai...

Page 16

...ruohikon pehmoisella matolla, toiset
kääntelivät puista pudonneita oksia ja multakokkareita, etsien pikku
hyönteisiä ja matelijoita, jotka olivat...

Page 17

...puun oksien seassa hän puristi itkevää lapsukaista
hellästi kuin oma äiti rintaansa vasten ja sai sen...

Page 18

...apinan jälkeen.

Kun Kertshak vähän matkan päässä majasta pysähtyi ja huomasi vielä
pitelevänsä pyssyä, pudotti hän sen...

Page 19

...hyötyä hänestä on heimolle? Ei
niin mitään; taakaksi hän vain on. Jätetään hänet rauhassa nukkumaan
ruohikkoon, jotta...

Page 20

...molempien kasvot näkyviin, villi ja peloittava apina
ja ihan vieressä vanhan ylhäisen englantilaisen suvun viimeinen
jälkeläinen.

Tarzan kauhistui....

Page 21

...janoansa.
Hänen mielestään vesi oli yhteydessä kylmien ja koleiden
rankkasateiden kanssa, ja hän pelkäsi sitä jylähdysten, salamain...

Page 22

...missä pimeys oli heidät
yllättänyt. He nukkuivat maassa, peittäen toisinaan päänsä, harvemmin
ruumiinsa, norsunkorvan suurilla lehdillä. Kaksi...

Page 23

...kymmenen vuotta kerrottu, ja
siksi oli valkoisen apinan autiolla majalla kammottava maine apinain
kesken.

Hänen omaa osuuttaan tähän...

Page 24

...joiksikin oudoiksi metsäluteiksi, sillä monilla oli
jalat, mutta ainoallakaan ei ollut silmiä eikä suuta. Tällaista oli
kymmenvuotiaan...

Page 25

...iskuja kämmenellään ja
repi valtavilla torahampaillaan lihaa pojan kaulasta ja rinnasta.

Hetkisen he pyörivät tanterella vimmatusti kamppaillen....

Page 26

...omisti orvolle
löytölapselle, jonka kohtalo oli heittänyt hänen hoivaansa.

Vihdoin kuume hellitti, ja poika alkoi toipua. Ei...

Page 27

...vertauskuvan siitä, kuinka tietämättömyyden pimeästä
yöstä hapuillaan tiedon valoa kohti.

Hänen pienet kasvonsa olivat tutkimisesta jännittyneet, sillä...

Page 28

...hän
lukemattomia kertoja tarkastanut hauskaa kuva-aapista kannesta
kanteen.

Hän edistyi yhä pitemmälle. Parhaat lisät hän sai ison kuvallisen
tietosanakirjan...

Page 29

...aukeaa paikkaa ympäröivät joka puolelta
koskemattoman metsän mahtavat jättiläiset, joiden juurella pensasto
oli niin tiheä, että ainoa...

Page 30

...hiljaisuudessa.
Sitten hän kyykistyi ja kiersi hiipivin askelin pitkin avointa
ympyrää, pysyen kaukana rumpualttarin vieressä lojuvasta
apinaruumiista, mutta...

Page 31

...alaoksasta, tarttui saaliiseensa hampaillaan
ja kiipesi kiireesti ylöspäin -- Tublat yhä perässä.

Yhä ylemmäs hän kapusi metsän...

Page 32

...heidät kiireimmiten
kapuamaan korkeille oksille, sillä jos hän kunnioittikin heidän
lukuaan ja teräviä hampaitaan, niin hekin puolestaan...

Page 33

...troopillisen
aarniometsän sekasortoa. Pyörremyrskyn käsissä sinkoili oksia,
suuria ja pieniä, rajusti liikehtivän vihannuuden halki, kuolemaksi
ja tuhoksi tiheästi...

Page 34

...enää menettänyt toista köyttä eikä
saalistaan samoin kuin edellisellä kerralla. Kokemuksesta hän oli
saanut oppia ja ajoissa...

Page 35

...hänen omia
heimolaisiaan, joista useat olivat hänen ystäviään.

Monta näiden vuosien päivistä hän vietti isänsä majassa, jossa...

Page 36

...alueen, pystyttäneet majoja ja paaluaitauksia,
istuttaneet jamsia ja maissia, ja niin heidän vanha elämänsä
jatkui uudessa kodissa....

Page 37

...ei ollut ennen nähnyt muuta ihmistä kuin Tarzanin,
ja niinpä he kummastelivat, mikä ihmeellinen olento oli...

Page 38

...jännitettynä, ei Tarzanin huomio
kiintynyt niin paljon siihen, että hän oli _neekeri_, vaan hän näki
kuvakirjassa esitetyn...

Page 39

...ja puhkottuja, kun tappelivat
naapuriensa kanssa, mutta kuitenkin aina taas tointuivat. Ei, jotakin
salaperäistä liittyi noihin tikkuihin,...

Page 40

...lupa syödä.

Kuka voisikaan häntä siitä tuomita, tätä apinaihmistä, jonka sydän,
pää ja ruumis olivat englantilaisen ylimyksen,...

Page 41

...toivat kuoleman.

Viimein hän pääsi puuhun, jolla oli raskas lehvistö ja josta riippui
joukottain jättiläismäisiä köynnöskasveja. Tästä...

Page 42

...kuulunut mitään, ja hän
livahti majan puolihämärään.

Seinillä riippui aseita -- pitkiä keihäitä, oudonmuotoisia puukkoja
ja pari kapeaa...

Page 43

...taikausko oli
hänelle vieras, ja pelosta hänellä oli vain hämärät käsitykset.

Aurinko oli jo noussut korkealle. Tarzan...

Page 44

...täytyi siis käydä mustain
miesten kylässä sitä uusimassa.

Varhain seuraavana aamuna hän lähti matkalle ja nopeasti kulkien
saapui...

Page 45

...yhä jatkuvaan hurjisteluun.

Hiljaa laskeutui notkea nuorukainen kylän raitin päähän ja kahmaisi
haltuunsa nuolet -- tällä kertaa...

Page 46

...siemen oli syvälle kylvetty, ja apinain Tarzan oli
tietämättään tehnyt kepposen, josta oli tulossa paljon huolta...

Page 47

...tuskin
kymmentä askelta, kun se tuupertui kuolleena maahan. Taas sai Tarzan
oikein juhla-aterian, mutta tällä kertaa hän...

Page 48

...kerran, sai kätensä vapaaksi Tarzanin otteesta ja puristi
vastustajansa tiukkaan syleilyyn. Suuret leuat lähenivät jo Tarzanin
kurkkua,...

Page 49

...naapurit pakenivat
vain jonkun matkan päähän ja palasivat taas, kun vaara oli ohi.

Mutta toisin on ihmisen...

Page 50

...olisi jätetty selittämättä, olisi niistä vihdoin paisunut
suuria puolueriitoja, hajoittaen koko heimon.

Mutta Tarzania ei viehättänyt hänen...

Page 51

...ehdoin tahdoin osoittaa röyhkeyttä
vihaamalleen päällikölle.

Tarzan ei toistanut varoitusmerkkiään, vaan ryntäsi heti Terkozin
kimppuun.

Milloinkaan ei apinamies ollut...

Page 52

...hänestä hyvä esikuva muille apinoille.

"Ka-go-da?" puuskutti Tarzan Terkozin korvaan. Apinainkielestä
vapaasti käännettynä se merkitsee: Tunnustatko itsesi...

Page 53

...hänen itsensä raa'asta vuodasta leikkaama ja
muovailema vyö, josta riippui hänen isänsä metsästyspuukkoa suojaava
omatekoinen tuppi. Vasemmalle...

Page 54

...joka oli ollut jonkun matkaa heidän edellään,
oli äkkiä huutaen juossut heidän luokseen ja kertonut, että...

Page 55

...ja puhuivat kovaa ja vihaisesti,
viittoillen ja huitoen nyrkeillään.

Äkkiä eräs heistä, pieni laihakasvoinen, mustapartainen olento, jonka
kasvot...

Page 56

...vanhapuoleinen mies, jolla oli valkoinen tukka ja
suuret ympyriäiset silmät. Hänen vähän kumaroita hartioitaan verhosi
huonosti sopiva,...

Page 57

...lähti
hiljalleen astelemaan viidakkoa kohti.

"Mutta, isä", huusi tyttö, "ethän sinä ole siitä vielä mitään
sanonut".

"No, no, lapsi,...

Page 58

...seisoivat
pelokkaina ryhmissä paljastetuin asein ja tähystelivät viidakkoon.
Haavoitettu mies väänteli ja ulvoi maassa.

Kenenkään huomaamatta Clayton otti...

Page 59

...Afrikan länsirannikolle, niin etteivät he lähteneet
marssimaan Zanzibariin, mustien maanosan vastakkaiselle puolelle.

Kun he sitten pääsivät rannalle...

Page 60

...Se seikka, että vain he koko seurueesta olivat ainoat,
jotka eivät olleet ketään tappaneet, sai selityksensä...

Page 61

...Jane Porteria.

Hänestä tuntui kuitenkin vastenmieliseltä palata ilman Janen isää;
mutta toisaalta häntä värisytti pelkkä ajatuskin jättää...

Page 62

...takajaloilleen ja rimpuili turhaan tässä luonnottomassa
asennossa. Jos ottelu olisi kestänyt muutamia sekunteja kauemmin,
olisi tulos voinut...

Page 63

...viidakossa. Sieltä hän oli kuullut
miltei lakkaamatonta petoeläinten karjumista, haukuntaa ja ulvontaa,
kun ne etsivät saalistaan.

Äkkiä kuului...

Page 64

...ollut pystyssä
käydessäänkään mikään gaselli, mutta suorastaan kuvaamattoman
vaikutelman hän nyt herätti kontatessaan ja raahatessaan suunnattoman
lihavaa ruumistaan.

Hetken...

Page 65

...etenemisen
hitaudesta.

Notkea olento heittäytyi Claytonia kantaen toiselta huimaavan
korkealta oksalta toiselle tai juoksi varmoin askelin monen
kymmenenkin metrin...

Page 66

...tuimasti
jotakin, minkä hän käsitti käskyksi, vaikkei voinutkaan sitä ymmärtää.

Heidän molempien ponnistellessa alkoi iso ruho vähitellen...

Page 67

...Jane Porter. "Minua värisyttää, kun sitä
vain ajattelenkin. Älkää uskotelko, että niin kauhistava karjunta
lähti ihmiskurkusta."

"Mutta niin...

Page 68

...keskustelussanne. Mutta, kuten sanottu..."

"Anteeksi, herra professori!" keskeytti taas herra Philander.
"Sallikaa minun huomauttaa, että viidennellätoista vuosisadalla
voitetut...

Page 69

...suojaan, karjuvan Numan juuri loikatessa
saadakseen kynsiinsä saaliin, joka oli siltä niin odottamatta
siepattu.

Hetken aikaa molemmat miehet...

Page 70

...vapisivat epävakaisella oksallaan. He näkivät
leijonan lopettavan väsymättömän tepastelunsa, kun se kuuli tämän
vertahyytävän huudon, ja sitten...

Page 71

...muutamia
metallikoristeita.

"Hyvää iltaa, herra!" sanoi professori kohauttaen hattuaan.

Vastaukseksi jättiläinen viittasi heitä seuraamaan ja lähti sitten
pitkin rantaa...

Page 72

...äänessään ei myöskään ollut mitään taivaallista", virkkoi Jane
Porter hiukan väristen, kun muisti leijonan tappamista seurannutta
hirveää...

Page 73

...tätä juhlallista
toimitusta, mutta erityisesti kiintyi hänen huomionsa Jane Porterin
suloisiin kasvoihin ja siroon vartaloon.

Hänen yksinkertaisessa, kesyttömässä...

Page 74

...mitä kaikkea saan kestää..."

"Tiedänpä kylläkin, herra Philander, mutta vaikka me kaikki
häntä rakastamme, te yksin kykenette...

Page 75

...on, että alamme keskenämme kinastella?"

"Oikein", vastasi eräs merimies, joka oli ruvennut vastustamaan
Snipesin itsevaltaista käytöstä, "mutta...

Page 76

...pitää, ajatteli hän. Kätkivät sen tänne
ja aikovat myöhemmin tulla sitä noutamaan.

Tarzan liukui alas maahan ja...

Page 77

...istui vilkkaasti
keskustelemassa, kun taas nuorin nojasi selkäänsä vasten häthätää
kyhätyllä tuolilla ja luki erästä Tarzanin kirjaa.

Mutta...

Page 78

...sinulle kirjettä, jota et milloinkaan
saane lukea, mutta minun täytyy kuitenkin jollekulle...

Page 79

...lopulta vain yksi mies oli
jäljellä -- kirjeen kirjoittaja.

...

Page 80

...Philander ja Clayton -- tämä liittyi meihin Lontoossa
vain seikkailun halusta --...

Page 81

...perin merkillisiä seikkailuja siitä asti
kun astuimme täällä maihin. Isä ja herra...

Page 82

...niin paljon uusia ihmeellisiä asioita, että hänen oli
vaikea päästä niistä selville.

He eivät siis tietäneet, että...

Page 83

...oli sittenkin
niin lähellä oman jumalaolentonsa palvontaa kuin kuolevainen ihminen
konsaan joutuu tämän ylevän tunteen valtaan.

Odottaessaan hän...

Page 84

...vetää, kun hän lausui ilmi tämän kauhean
ajatuksen.

"Minä luulin, että se oli itse pahahenki, mutta kai...

Page 85

...jonka
jäseneksi hänet oli otettu, olivat sitä vaivanneet alinomaiset
riitaisuudet. Terkoz oli esiintynyt julmana ja oikullisena
kuninkaana, niin...

Page 86

...häntä kannettiin yhä kauemmaksi
läpitunkemattomaan aarniometsään.

Se parahdus, joka oli saanut Claytonin ja molemmat vanhukset
rientämään pensaston puhki,...

Page 87

...luonto oli pannut kuntoon tätä
alkuaikojen mukaista kaksintaistelua varten.

Nähdessään, että takaa-ajaja oli Tarzan, tuli Terkoz ajatelleeksi,
että...

Page 88

...syliinsä ja kantoi hänet viidakkoon.

Varhain seuraavana aamuna heräsivät kaikki neljä pienessä majassa
nukkuvaa henkilöä kanuunanlaukaukseen. Clayton...

Page 89

...olivat sitten useita viikkoja risteilleet lähellä rannikkoa
edestakaisin ja jo melkein unohtaneet koko jutun, kun varhain...

Page 90

...oli
kuollut kolme miestä. Seuraavana aamuna nähtiin, että erään ruumista
oli syöty.

Koko sen päivän miehet tarkkailivat kiiluvin...

Page 91

...silmät todistivat
ritarillisuutta.

Yhä edelleen he samosivat vihannoivaan tiheikköön, joka Jane
Porterista näytti mahdottomalta puhkaista, mutta jonka läpi...

Page 92

...kuuli kahinaa takaansa. Kirkaisten hän hypähti pystyyn ja
kääntyi katsomaan kohtaloaan.

Siinä seisoi Tarzan kädet täynnä kypsiä,...

Page 93

...käteensä.

Jane Porter näki, että se oli taidokasta tekoa ja että timantit
olivat erinomaisen loistavia ja puhtaita,...

Page 94

...sallinut, vaan piteli kiinni hänen
käsiään, kun hän oli itsepäinen.

Vihdoin hän mukautui, naurahti hiukan ja nosti...

Page 95

...se oli hänestä yhdentekevää!

Hän alkoi käsittää olevansa täysin tyytyväinen, kun vain saisi istua
tämän hymyilevän jättiläisen...

Page 96

...ei pysähtynyt tarkistamaan, oliko herra Philander oikeassa.
Vanhan herran äänensävy oli hänelle tarpeeksi. Neekeritär ehti
majaansa ja...

Page 97

...päässyt hänestä noin satakunta metriä
edelle, kun hänet äkkiä piiritti puolitusinaa mustaa soturia.

D'Arnot antoi varoitushuudon joukoilleen,...

Page 98

...kuin metsän pedot. Jokainen vaatepala
revittiin hänen yltään, ja armottomia iskuja sattui hänen paljaaseen,
suojattomaan ruumiiseensa. Mutta...

Page 99

...kahden valkoisen miehen leirirovio, jonka he olivat
sytyttäneet, ennen kuin heidän kimppuunsa käytiin, sillä hän ei
tiennyt,...

Page 100

...rannikolle.

Eteneminen oli hidasta, sillä heidän täytyi kantaa kuuden kaatuneen
ruumiita; entisten lisäksi oli kaksi kuollut yöllä....

Page 101

...täytynyt
kestää sillä aikaa, kun hän itse oli nauraen ja onnellisena istunut
metsänhaltian vieressä, syönyt herkullisia hedelmiä...

Page 102

...joutunut haaksirikkoinen, joka unohtaa meidät nopeammin
kuin me hänet. Hän on vain viidakon elukka, neiti Porter."

Tyttö...

Page 103

...ennenkuin olivat edes
ehtineet sovittaa nuolia paikoilleen.

Pian kehittyi taistelu villiksi riehunnaksi ja sitten armottomaksi
verilöylyksi, sillä ranskalaiset...

Page 104

...siis se seura, joka odotti heidän tuloaan, ja vain
muutamia sanoja vaihdettiin, ennenkuin kuolleet ja haavoittuneet
varovasti...

Page 105

...Olkaa hyvä ja koettakaa ajatella, etten ole sitä sanonutkaan.
Olen hyvin pahoillani....

Page 106

...elonmerkkejä ympärillään. Viidakon
lakkaamaton pauhu -- miljoonien lehtien suhina -- lintujen ja
marakattien äänet tuntuivat sulautuvan ihmeelliseksi,...

Page 107

...mitä tästä piti ajatella. Tuntui uskomattomalta,
että maan päällä oli täysikasvuinen mies, joka ei ollut milloinkaan
puhunut...

Page 108

...homme, jonka oli
painokirjaimin kirjoittanut kaarnanpalaselle, ja neuvoi hänelle,
kuinka se äännettiin, selittäen sen merkitsevän ihminen, ja...

Page 109

...mietteissään oli D'Arnot astunut
sisään. Sinne oli jätetty yhtä ja toista. Hän tunsi monta kapinetta
risteilijältä --...

Page 110

...suotu tilaisuutta suullisesti esittää kiitoksiamme.

Emme ole hävittäneet täällä mitään, vaan päinvastoin...

Page 111

...kyllä, kapteeni, mutta he eivät sanoneet, että hän oli
kuollut, ja mitä taas tulee siihen, että...

Page 112

...pystyisi yhtäkään vuotta elämään yksin ja
alastonna tässä troopillisessa viidakossa. Mutta se mies, josta nyt
puhumme, on...

Page 113

...aivan likeltä
ja joihin sain turhaan odottaa jatkoa. Tuntui siltä kuin jokin iso
ruumis lähenisi äänettömästi, ja...

Page 114

...liikuteltu paikaltaan, olisi siitä jäänyt joitakin
merkkejä."

"Ryöstäjiä on täytynyt olla useampia", huomautti Jane Porter, joka
nyt liittyi...

Page 115

...kiljahtaen D'Arnot riensi apinamiehen luo, polvistui ja
nosti mustatukkaisen pään käsiinsä, huutaen Tarzania nimeltä.

Mitään vastausta ei...

Page 116

...olen jo antanut sydämeni toiselle.

Mutta olkaa varma siitä, että aina olen...

Page 117

...lähdette, niin minä myös."

"Se on siis päätetty", vahvisti Tarzan. "Huomenna minä lähden
Amerikkaan."

"Kuinka te luulette pääsevänne...

Page 118

...hyvässä tallessa, milloin
tahansa sen noudamme. Vaikka voisinkin mennä sitä hakemaan, niin
minusta tuntuu paremmalta, ettei teidän...

Page 119

...mutta apinamies istui
kyyristyneenä ja jäykkänä kuin kivikuva maahan tuijottaen.

Ainoastaan silloin, kun pikku poikaa mainittiin, haihtui...

Page 120

...ei täällä. Ajatelkaapa, että Numa-leijona äkkiä hyökkäisi
vastaamme... Minun pitäisi kai silloinkin sanoa vain: 'Hyvää
huomenta, monsieur...

Page 121

...Hän oli myös
sähköttänyt pankille ja pyytänyt rahaa, eikä heillä sitten ollut
muuta tekemistä kuin odottaa vielä...

Page 122

...tuntuisi, ettei leijonalla
ole suuriakaan toiveita ja silloin metsästysiloni vähenisi samassa
suhteessa kuin tietäisin oman turvallisuuteni varmemmaksi."

"No...

Page 123

...nytkin köyden pään vahvaan oksaan. Silläaikaa kun peto tempoili
ja kynsi päästäkseen vapaaksi, liukui hän ääneti...

Page 124

...oli monen muun hyvän asian mukana oppinut, että ihmiset
halveksivat niitä, jotka ottivat rahaa toisilta, antamatta...

Page 125

...ihmisen jälkeläisen sormet kai osoittaisivat
kummallekin kuuluvia tunnusmerkkejä?" jatkoi Tarzan.

"Niinpä luulisin", myönsi virkamies; "mutta tämä tiede...

Page 126

...Yhtäläisyyttä kyllä on, mutta parasta on
jättää asia herra Desquercin ratkaistavaksi."




SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU

Sankari esiintyy jälleen


Baltimoren laitaosassa ajoi...

Page 127

..."Haluaisin vain sanoa sinulle, isä,
että Tabey tulee huomenna sullomaan kirjoja. Valitse kaikkein
tarpeellisimmat niteet äläkä tahdo...

Page 128

...tyttö ei ollut käynyt
lapsuutensa päivistä asti.

Päärakennuksessa, joka sijaitsi noin sadan metrin päässä vuokraajan
asunnosta, oli tehty...

Page 129

...kiihtyä verenhimoksi.

Varhain seuraavana aamuna Canler lähti kaupunkiin.

Idässä saattoi metsän yllä nähdä savupilven, sillä jo viikkokauden
oli...

Page 130

...kuka hän on, mutta sittenkin tunnen Janen olevan turvassa,
kun tämä vieras on lähtenyt häntä etsimään."

"Ihmeellistä...

Page 131

...en karannut", kuiskasi Jane. "Mutta täytyihän minun lähteä
toisten mukana, kun teitä oli odotettu kokonainen viikko."

Nyt...

Page 132

...olivat hetkisen vaiti.

"Jane Porter", sanoi mies vihdoin, "jos olisitte vapaa, niin
suostuisitteko kanssani avioliittoon?"

Jane yritti koota...

Page 133

...kiitos!" huudahti hän. "Pelkäsin pahinta, kunnes näin
autonne, Clayton. Minun oli pakko kääntyä eteläisellä tiellä ja
palata...

Page 134

...odottamaan eikä kuullut
senjälkeen seuraavaa keskustelua.

"Odottakaahan", huudahti professori Porter, kun Tarzan oli
astumaisillaan perässä. Professorin olivat äskeisten...

Page 135

...sanoi Tarzan. "Vastauksenne voi
luoda valoa salaisuuteen. Eikä se ainakaan voi tehdä pahempaa kuin
jättää sen edelleenkin...

Page 136

...tuon miehen rakkaus oli --
käsitti, mitä tämä niin lyhyessä ajassa oli vain rakkautensa tähden
saanut aikaan....

Page 137

...sinne villiin viidakkoon?"

"Minä synnyin siellä", virkkoi Tarzan tyynesti. "Äitini oli apina
eikä hän tietenkään voinut minulle...