Pellucidar

By Edgar Rice Burroughs

Page 49

hands above my head. He examined my puttees and my strong tan
shoes--a little the worse for wear now. Then he glanced up once more
to my face. As his gaze rested there quite steadily for some moments I
saw recognition tinged with awe creep across his countenance.

Presently without a word he took one of my hands in his and dropping to
one knee raised my fingers to his lips. Perry had taught them this
trick, nor ever did the most polished courtier of all the grand courts
of Europe perform the little act of homage with greater grace and
dignity.

Quickly I raised Ghak to his feet, clasping both his hands in mine. I
think there must have been tears in my eyes then--I know I felt too
full for words. The king of Sari turned toward his warriors.

"Our emperor has come back," he announced. "Come hither and--"

But he got no further, for the shouts that broke from those savage
throats would have drowned the voice of heaven itself. I had never
guessed how much they thought of me. As they clustered around, almost
fighting for the chance to kiss my hand, I saw again the vision of
empire which I had thought faded forever.

With such as these I could conquer a world. With such as these I WOULD
conquer one! If the Sarians had remained loyal, so too would the
Amozites be loyal still, and the Kalians, and the Suvians, and all the
great tribes who had formed the federation that was to emancipate the
human race of Pellucidar.

Perry was safe with the Mezops; I was safe with the Sarians; now if
Dian were but safe with me the future would look bright indeed.

It did not take long to outline to Ghak all that had befallen me since
I had departed from Pellucidar, and to get down to the business of
finding Dian, which to me at that moment was of even greater importance
than the very empire itself.

When I told him that Hooja had stolen her, he stamped his foot in rage.

"It is always the Sly One!" he cried. "It was Hooja who caused the
first trouble between you and the Beautiful One.

"It was Hooja who betrayed our trust, and all but caused our recapture
by the Sagoths that time we escaped from Phutra.

"It was Hooja who tricked you and substituted a Mahar for Dian when you
started upon your return journey to your own world.

"It was Hooja who schemed and

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 11
" "Oh", nauroi Tarzan, "älkäämme riidelkö rahoista.
Page 18
Käsi ojennettuna hän astui heitä kohti.
Page 25
Verkalleen haihtui punainen sumu Tarzanin silmistä.
Page 29
D'Arnot oli tuskin ollenkaan nukkunut koko yönä.
Page 47
Se kohosi yhtenään vuoristoa kohti, johon he puolipäivän lähestyessä ratsastivat perätysten kapeaa, syvää, veden uurtamaa rotkoa pitkin.
Page 55
Viidenkymmenen miehen kera hän oli jo noussut satulaan lähteäkseen häntä etsimään, kun molemmat ratsastivat duariin.
Page 70
"Jumaliste!" huudahti loordi Tennington hetkistä myöhemmin.
Page 71
.
Page 74
Jos hänen täytyi kuolla, kuoli hän mieluummin ponnistellessaan edes näön vuoksi itsensä pelastamiseksi.
Page 81
Sen läksyn Tarzan oli hyvin oppinut lyhyen kokemuksensa aikana sivistyneiden ihmisten parissa.
Page 85
"Niitä on yhtä paljon kuin lehtiä metsässä", huusi yksi naisista koettaessaan selittää vihollisen lukumäärää.
Page 94
"Te voitte luottaa minuun", sanoi Tarzan.
Page 102
Mihin tarkoitukseen hän käyttäisi kulta-aarteitaan villin Afrikan sydämessä, sitä hän ei ollut tullut miettineeksi, -- hänelle riitti omistaa ihmeitätekevä voima, vaikkei koskaan saisikaan tilaisuutta sitä käyttää.
Page 104
"Ne väijyvät meitä, oi kuningas", kuiskasi Busuli.
Page 110
Me nimitämme niitä alkuihmisiksi -- ja puhumme niiden kieltä aivan yhtä paljon kuin omaamme.
Page 111
Rankka, troopillinen sadekuuro huuhteli heitä.
Page 119
Huoneen äärimmäisessä päässä hän keksi toisen salvatun oven ja sisäpuolella olevat teljet elvyttivät taas hänen toivoaan, että hän oli menossa vanhaa ja unohdettua käytävää pitkin vapauteen.
Page 121
Äännähtämättä se kierähti aiottujen uhriensa eteen -- hengetönnä.
Page 140
Puolta tuntia myöhemmin tulivat Rokoff ja Tennington ulos viidakosta.
Page 142
Tarzanin vihamiehet ryöstävät pois hänen vaimonsa ja poikansa.