Pellucidar

By Edgar Rice Burroughs

Page 42

explained. "You
might easily have killed her or abandoned her in a strange world--but
you did neither. You did not harm her, and you brought her back with
you to Pellucidar and set her free to return to Phutra. This is your
reward."

Now I understood. The Mahar who had been my involuntary companion upon
my return to the outer world was Tu-al-sa. This was the first time
that I had learned the lady's name. I thanked fate that I had not left
her upon the sands of the Sahara--or put a bullet in her, as I had been
tempted to do. I was surprised to discover that gratitude was a
characteristic of the dominant race of Pellucidar. I could never think
of them as aught but cold-blooded, brainless reptiles, though Perry had
devoted much time in explaining to me that owing to a strange freak of
evolution among all the genera of the inner world, this species of the
reptilia had advanced to a position quite analogous to that which man
holds upon the outer crust.

He had often told me that there was every reason to believe from their
writings, which he had learned to read while we were incarcerated in
Phutra, that they were a just race, and that in certain branches of
science and arts they were quite well advanced, especially in genetics
and metaphysics, engineering and architecture.

While it had always been difficult for me to look upon these things as
other than slimy, winged crocodiles--which, by the way, they do not at
all resemble--I was now forced to a realization of the fact that I was
in the hands of enlightened creatures--for justice and gratitude are
certain hallmarks of rationality and culture.

But what they purposed for us further was of most imminent interest to
me. They might save us from the tarag and yet not free us. They
looked upon us yet, to some extent, I knew, as creatures of a lower
order, and so as we are unable to place ourselves in the position of
the brutes we enslave--thinking that they are happier in bondage than
in the free fulfilment of the purposes for which nature intended
them--the Mahars, too, might consider our welfare better conserved in
captivity than among the dangers of the savage freedom we craved.
Naturally, I was next impelled to inquire their further intent.

To my question, put through the Sagoth interpreter, I received the
reply that having spared my life they considered that Tu-al-sa's debt
of gratitude was canceled. They still had against

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 11
Tässä kohtasi Claytonia suurin vaikeus, sillä hän ei tiennyt mistä saisi saranat.
Page 14
Alkuaikoina hän ampui paljon riistaa majan ikkunoista, mutta lopulta eläimet oppivat pelkäämään tätä merkillistä pesää, josta kuului hänen pyssynsä julma pauke.
Page 22
Nämä koettivat matkia Tarzania, mutta hän yksin keksi aina uutta ja kehittyi taitavaksi.
Page 26
Muiden kirjain joukossa oli aapinen, eräitä lasten lukukirjoja, lukuisia kuvakirjoja ja iso sanakirja.
Page 46
siemen oli syvälle kylvetty, ja apinain Tarzan oli tietämättään tehnyt kepposen, josta oli tulossa paljon huolta hänelle ja hänen heimolleen.
Page 53
Nyt hänellä vihdoin oli puku niinkuin miehellä pitää olla! Kukaan ei olisi voinut epäillä hänen alkuperäänsä.
Page 56
Puhuteltu vanha mies tuli hitaasti merimiesten luo ja hänen perässään muut seurueen jäsenet.
Page 59
Niin paljon ihmeellistä oli Tarzan tänään nähnyt, että häntä oikein huimasi.
Page 66
Heidän molempien ponnistellessa alkoi iso ruho vähitellen liikkua yhä pitemmälle takaisin ikkunasta, ja silloin Claytonille valkeni, minkä ripeän urotyön hänen toverinsa oli tehnyt.
Page 82
Hän alkoi käydä maltittomaksi, kun ei ketään kuulunut.
Page 83
Silloin Tarzan pudotti ensimmäisen rakkauskirjeensä maahan ja syöksyi kuin pantteri metsään.
Page 87
Tarzan oli hämmästynyt, kun tyttö, jota hän oli salaa rakastanut ja ihaillut, oli vastustelematta tullut hänen syliinsä, ja nyt hän hämmästyi yhtä paljon, kun tyttö tahtoi päästä hänestä eroon.
Page 93
Tyttö osoitti ensin valokuvaa, sitten pienoiskuvaa ja vihdoin häntä itseään, saadakseen hänet käsittämään, että nämä kolme olivat saman näköisiä, mutta Tarzan pudisti vain päätään.
Page 94
Sitten hän nousi seisaalleen ja niiasi.
Page 95
.
Page 99
Tosin hänestä näytti, ettei tuo ilme voinut kuulua julmalle ihmiselle.
Page 103
Teljetylle portille pantiin vartijoita, ja sitten kylä vaipui uneen ja hiljaisuuteen, jota ei häirinnyt muu kuin mustien naisten ruikutus heidän surressaan kuolleitansa.
Page 109
Hän huusi kovaa, mutta vastausta ei kuulunut.
Page 113
Professori Porter ei seuraavana päivänä mennyt aarteenetsijäin mukana, mutta nähdessään heidän iltapuolella palaavan tyhjin käsin, kiirehti hän heitä vastaan, unohtaen tavallisen piittaamattomuutensa ja ilmaisten hermostunutta kiihkeyttä.
Page 135
Hän ymmärsi, miksi Tarzan oli pyytänyt häntä hiukan puhutella, ja hän tiesi, että hänen täytyi lähimmässä tulevaisuudessa antaa hänelle ratkaiseva vastauksensa.