Pellucidar

By Edgar Rice Burroughs

Page 4

was ushered into his presence, to find myself
clasping hands with the sort of chap that the world holds only too few
of.

He was a tall, smooth-faced man of about thirty, clean-cut, straight,
and strong, and weather-tanned to the hue of a desert Arab. I liked
him immensely from the first, and I hope that after our three months
together in the desert country--three months not entirely lacking in
adventure--he found that a man may be a writer of "impossible trash"
and yet have some redeeming qualities.

The day following my arrival at Algiers we left for the south, Nestor
having made all arrangements in advance, guessing, as he naturally did,
that I could be coming to Africa for but a single purpose--to hasten at
once to the buried telegraph-instrument and wrest its secret from it.

In addition to our native servants, we took along an English
telegraph-operator named Frank Downes. Nothing of interest enlivened
our journey by rail and caravan till we came to the cluster of
date-palms about the ancient well upon the rim of the Sahara.

It was the very spot at which I first had seen David Innes. If he had
ever raised a cairn above the telegraph instrument no sign of it
remained now. Had it not been for the chance that caused Cogdon Nestor
to throw down his sleeping rug directly over the hidden instrument, it
might still be clicking there unheard--and this story still unwritten.

When we reached the spot and unearthed the little box the instrument
was quiet, nor did repeated attempts upon the part of our telegrapher
succeed in winning a response from the other end of the line. After
several days of futile endeavor to raise Pellucidar, we had begun to
despair. I was as positive that the other end of that little cable
protruded through the surface of the inner world as I am that I sit
here today in my study--when about midnight of the fourth day I was
awakened by the sound of the instrument.

Leaping to my feet I grasped Downes roughly by the neck and dragged him
out of his blankets. He didn't need to be told what caused my
excitement, for the instant he was awake he, too, heard the long-hoped
for click, and with a whoop of delight pounced upon the instrument.

Nestor was on his feet almost as soon as I. The three of us huddled
about that little box as if our lives depended upon the message it had
for us.

Downes interrupted the clicking with his sending-key. The

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 8
Rokoff lähti juoksemaan, mutta Tarzan tarttui hänen niskaansa ja laahasi hänet takaisin.
Page 9
hän seisoi siinä tuijottaen uhkaavin silmin.
Page 18
Tarzanin mielessä liikkui vielä synkkiä ajatuksia.
Page 23
Kaikki riippuu siitä, viipyykö se tolvana neljännestunnin senjälkeen kun havaitsee, että hänelle on tehty kepponen, mutta ellen erehdy, ei Olga mielellään päästä häntä niin pian.
Page 27
" Rokoff otti itselleen hurjan muodon koettaen uhmaamalla osoittaa, kuinka vähän hän pelkäsi Tarzanin uhkauksia.
Page 28
Herra Tarzan uskoisi asiansa mielihyvällä ja ehdottomasti ystävänsä, luutnantti D'Arnotin haltuun.
Page 36
Etumainen virui sekuntia myöhemmin pihan tallatussa loassa aseettomana ja voihkien, toinen ranne taitettuna.
Page 40
" "Sitten odottaa Abdul vieressäsi", vastasi nuori arabialainen, jota mitkään uhkaukset tai käskyt eivät saaneet luopumaan päätöksestään.
Page 42
Täällä oli hänen mielensä mukaista kansaa.
Page 44
Hän on lähtemässä yhdelle alituisista risteilyistään sillä huvipurrellaan ja kehoitteli hartaasti koko seuruetta tulemaan mukaan.
Page 45
Hänen sävynsä niissä harvoissa tilaisuuksissa, joissa he olivat joutuneet yhteen, oli ollut selvästi vihamielinen.
Page 49
Mutta loppu-ulahduksessa oli outo nuotti, joka.
Page 52
vuoristosta hän kuuli leijonan karjuntaa.
Page 73
Perä kohosi nopeasti heidän yläpuolellaan.
Page 84
Tarzan oli läheisen puun oksilta nähnyt koko toimituksen, ja kun hän nyt havaitsi ystävänsä vaaran, riensi hän äänekkäästi kirkuen raivostunutta eläintä kohti toivoen kääntävänsä sen huomion toisaalle.
Page 95
"Olemme aivan yksin.
Page 103
Himmeitä, varjomaisia hahmoja tuntui liikkuvan sisäosain puolihämärässä.
Page 128
Seuraavan viikon aikana monsieur Thuranin voimat palasivat nopeasti hänen levätessään suojassa, sillä välin kun Clayton pyydysti ruokaa kummallekin.
Page 134
Hän riensi eteenpäin käytävää pitkin ensimmäisen oven ohi ja aarreholvin läpi, toisen oven ohi ja sitten pitkään, supisuoraan tunneliin, joka johti korkealle, kätketylle pääsyaukolle kaupungin tuolle puolelle.
Page 139
hökkeliin.