Pellucidar

By Edgar Rice Burroughs

Page 3

carefully
returning the box to its hole and covering it over with sand, I called
my servants about me, snatched a hurried breakfast, mounted my horse,
and started upon a forced march for Algiers.

I arrived here today. In writing you this letter I feel that I am
making a fool of myself.

There is no David Innes.

There is no Dian the Beautiful.

There is no world within a world.

Pellucidar is but a realm of your imagination--nothing more.

BUT--

The incident of the finding of that buried telegraph instrument upon
the lonely Sahara is little short of uncanny, in view of your story of
the adventures of David Innes.

I have called it one of the most remarkable coincidences in modern
fiction. I called it literature before, but--again pardon my
candor--your story is not.

And now--why am I writing you?

Heaven knows, unless it is that the persistent clicking of that
unfathomable enigma out there in the vast silences of the Sahara has so
wrought upon my nerves that reason refuses longer to function sanely.

I cannot hear it now, yet I know that far away to the south, all alone
beneath the sands, it is still pounding out its vain, frantic appeal.

It is maddening.

It is your fault--I want you to release me from it.

Cable me at once, at my expense, that there was no basis of fact for
your story, At the Earth's Core.

Very respectfully yours,

COGDON NESTOR,
---- and ---- Club,
Algiers.
June 1st, --.



Ten minutes after reading this letter I had cabled Mr. Nestor as
follows:


Story true. Await me Algiers.


As fast as train and boat would carry me, I sped toward my destination.
For all those dragging days my mind was a whirl of mad conjecture, of
frantic hope, of numbing fear.

The finding of the telegraph-instrument practically assured me that
David Innes had driven Perry's iron mole back through the earth's crust
to the buried world of Pellucidar; but what adventures had befallen him
since his return?

Had he found Dian the Beautiful, his half-savage mate, safe among his
friends, or had Hooja the Sly One succeeded in his nefarious schemes to
abduct her?

Did Abner Perry, the lovable old inventor and paleontologist, still
live?

Had the federated tribes of Pellucidar succeeded in overthrowing the
mighty Mahars, the dominant race of reptilian monsters, and their
fierce, gorilla-like soldiery, the savage Sagoths?

I must admit that I was in a state bordering upon nervous prostration
when I entered the ---- and ---- Club, in Algiers, and inquired for Mr.
Nestor. A moment later I

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 7
Tätä kaunista naista oli siis Rokoff vainonnut.
Page 19
Puolta tuntia myöhemmin päästettiin Tarzan siihen huoneeseen, ja heti astui kreivitär sisälle hymyillen ja ojennetuin käsin.
Page 25
"Te tapatte hänet, te tapatte hänet! Oi, Jean, te tapatte minun puolisoni!" Tarzan oli kuurona raivosta.
Page 33
Oranissa hän vietti päivän samoillen arabialaisen kaupunginosan ahtailla, käyrillä kujilla ja nauttien omituisista nähtävyyksistä.
Page 46
"Ei", vastasi Tarzan; "riista näillä tienoin on arkaa, enkä minä erikoisemmin välitäkään linnuista ja antiloopeista.
Page 49
Tuskin oli hän ehtinyt joenuomaan, kun ensimmäinen valkoviitta ilmestyi laaksoon vastakkaiselta puolelta.
Page 57
Hän nosti itseänsä verkalleen, kunnes hänen silmänsä olivat ikkunan alireunan yläpuolella.
Page 65
Kun hän oli antanut käärön Rokoffille heidän hyttinsä yksinäisyydessä, soitti isompi mies tarjoilijaa ja tilasi puoli pulloa samppanjaa.
Page 66
Miksi? "Hän ei ollut aamiaisella kuten tavallista enkä ole nähnyt häntä sitten eilisen", selitti tyttö.
Page 67
Kahteen päivään hän ei lähtenyt hytistään ja vihdoin kannelle saapuessaan hän oli kovin riutunut ja kalpea ja hänellä oli isot mustat renkaat silmien alla.
Page 73
" _Lady Alice_ oli nopeasti vajonnut keulasta päin viiden minuutin ajan.
Page 76
Silloin leijona vasta karjui.
Page 95
KAHDEKSASTOISTA LUKU Kuoleman arpajaiset Jane Porter oli pelastusveneessä ollut ensimmäinen, joka heräsi aamulla _Lady Alicen_ haaksirikon jälkeen.
Page 121
Ei saanut tuhlata sekuntiakaan.
Page 127
"Ne olivat kaikki karvakasvoisia uroksia, paitsi yksi", selitti hän, "ja se oli naaras, tätä muukalaistakin vaaleampi väriltään", ja hän napautti hiljaa peukalollaan Tarzania.
Page 128
seikka lopetti hänen etsintänsä siksi päivää, koska leijona asteli edestakaisin hänen alapuolellaan pimeän tuloon asti.
Page 129
" "Jollei se olisi niin haikean surullista, olisi se naurettavaa", sanoi neiti alakuloisesti.
Page 134
Jos hän laisinkaan tuli ulos, täytyi hänen tulla sitä tietä, ja he odottaisivat ja vaanisivat häntä siellä ylhäällä.
Page 137
Kun pyysin häneltä vettä, jota olin liian heikko noutamaan, joi hän minun nähteni, heitti loput maahan ja nauroi minulle vasten kasvoja.
Page 142
Hän seuraa heidän jälkiänsä Afrikan uumeniin, ja niinpä hän taaskin on aarniometsän petojen parissa, syöksyen niin huimiin ja hämmästyttäviin tapausjaksoihin, että lukija joutuu aivan lumouksen valtaan_.