Pellucidar

By Edgar Rice Burroughs

Page 26

joke to me that I should be addressed as
majesty and all the rest of it. Yet my imperial power and dignity had
been a very real thing during my brief reign.

Twenty tribes had joined the federation, and their chiefs had sworn
eternal fealty to one another and to me. Among them were many powerful
though savage nations. Their chiefs we had made kings; their tribal
lands kingdoms.

We had armed them with bows and arrows and swords, in addition to their
own more primitive weapons. I had trained them in military discipline
and in so much of the art of war as I had gleaned from extensive
reading of the campaigns of Napoleon, Von Moltke, Grant, and the
ancients.

We had marked out as best we could natural boundaries dividing the
various kingdoms. We had warned tribes beyond these boundaries that
they must not trespass, and we had marched against and severely
punished those who had.

We had met and defeated the Mahars and the Sagoths. In short, we had
demonstrated our rights to empire, and very rapidly were we being
recognized and heralded abroad when my departure for the outer world
and Hooja's treachery had set us back.

But now I had returned. The work that fate had undone must be done
again, and though I must need smile at my imperial honors, I none the
less felt the weight of duty and obligation that rested upon my
shoulders.

Slowly the imperial navy progressed toward completion. She was a
wondrous craft, but I had my doubts about her. When I voiced them to
Perry, he reminded me gently that my people for many generations had
been mine-owners, not ship-builders, and consequently I couldn't be
expected to know much about the matter.

I was minded to inquire into his hereditary fitness to design
battleships; but inasmuch as I already knew that his father had been a
minister in a back-woods village far from the coast, I hesitated lest I
offend the dear old fellow.

He was immensely serious about his work, and I must admit that in so
far as appearances went he did extremely well with the meager tools and
assistance at his command. We had only two short axes and our
hunting-knives; yet with these we hewed trees, split them into planks,
surfaced and fitted them.

The "navy" was some forty feet in length by ten feet beam. Her sides
were quite straight and fully ten feet high--"for the purpose,"
explained Perry, "of adding dignity to her appearance and rendering it
less easy for an enemy

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 2
asianhaarain ketjuun, jonka vihdoin oli määrä päättyä silloin vielä syntymättömän ihmisen merkilliseen kohtaloon, -- niin ihmeelliseen, ettei sen vertaista liene ihmiskunnan historiassa.
Page 3
Mutta jo sitä ennen hän sai tietää jotakin, mikä pani hänet kiroamaan väärää ylpeyttänsä, se kun oli estänyt häntä etsimästä nuorelle vaimolleen turvaa muutamia lyhyitä hetkiä aikaisemmin, jolloin sitä vielä olisi voitu saada.
Page 6
Toisen perämiehen pyssy oli joutunut epäkuntoon, niin että vain kaksi asetta oli kapinoitsijoita vastassa, kun nämä nopeasti lähestyivät päällystöä, jonka täytyi peräytyä rajun rynnäkön tieltä.
Page 11
Heti kun he olivat nauttineet laihan suuruksensa, johon kuului suolaista sianlihaa, kahvia ja laivakorppuja, alkoi Clayton kyhätä heille majaa, sillä hän ymmärsi, että he eivät voineet toivoa mitään turvaa ja mielenrauhaa öisin, ennenkuin neljä vahvaa seinää suojelisi heitä aarniometsän eläimiltä.
Page 25
Hellästi kantoi Kaala hänet synkän viidakon läpi heimon oleskelupaikalle, istui sitten monta päivää ja yötä hänen vierellään, hoiti häntä, toi hänelle ruokaa ja vettä ja karkoitti kärpäset ja muut itikat hänen hirveistä haavoistaan.
Page 35
hänen omia heimolaisiaan, joista useat olivat hänen ystäviään.
Page 40
Sen hän käsitti tuntematta vihaa tai katkeruutta.
Page 51
Kaikki lukuun ottaen ihmisapinalla oli sittenkin ylivoima, ja jollei olisi ollut muita persoonallisia ominaisuuksia ratkaisevasti vaikuttamassa lopputulokseen, niin apinain Tarzan, nuori loordi Greystoke, olisi kuollut samoin kuin oli elänytkin -- tuntemattomana villinä eläimenä Afrikassa.
Page 52
Mutta syvälle juurtui apinain mieliin, että Tarzan oli mahtava taistelija ja kummallinen olento.
Page 78
1752 kirjoitetun kirjeen, jossa kuvailtiin Espanjasta Etelä-Amerikkaan aikoneen purjealuksen ja sen kapinallisen miehistön seikkailuja.
Page 84
" Ja taas Esmeralda purskahti kiihkeihin nyyhkytyksiin.
Page 87
Mutta äkkiä hän taas tuli tajuihinsa.
Page 89
Ranskalainen upseeri sai piankin selville, mikä oli aiheuttanut tämän hirveän tilanteen, sillä kun etsittiin vettä ja viinaa miesten virkistämiseksi, ei tavattu kumpaakaan.
Page 93
Hän katsahti Tarzaniin, joka kumartui häneen päin ja hämmästyneen näköisenä tarkasteli pienoiskuvia.
Page 98
Eläimelliset, maalatut kasvot, leveät suut, riippuvat huulet, keltaiset, teräviksi viilatut hampaat, mulkoilevat paholaissilmät, alastomat, kiiltävät ruumiit, kauheat keihäät -- ei, tuollaisia ihmisiä ei todellakaan voinut olla maan päällä, varmasti tämä oli vain unta.
Page 109
Tarzan oli pahasti loukkaantunut -- D'Arnot tajusi sen nyt -- mutta miksi? Hän ei voinut ymmärtää.
Page 110
"Ei", sanoi hän päättävästi, "minä en lähde, eikä teidänkään pitäisi lähteä, sillä viidakossa on kaksi ystävää, jotka lähipäivinä varmaankin tulevat meitä tapaamaan siinä toivossa, että me olemme heitä odottaneet.
Page 111
" "Odottakaa siis, hyvä kapteeni", pyysi tyttö, "sillä minä ainakin aion jäädä tänne".
Page 115
Olisimme niin mielellämme halunneet nähdä ja kiittää isäntäämme.
Page 117
Minä alan myös tehdä työtä.