Out of Time's Abyss

By Edgar Rice Burroughs

Page 83

and they will think me an ingrate; but I can't
waste my life here when there is so much to be done in the outer world."

As they steamed down the inland sea past the island of Oo-oh, the
stories of their adventures were retold, and Bradley learned that Bowen
Tyler and his bride had left the Galu country but a fortnight before
and that there was every reason to believe that the Toreador might
still be lying in the Pacific not far off the subterranean mouth of the
river which emitted Caprona's heated waters into the ocean.

Late in the second day, after running through swarms of hideous
reptiles, they submerged at the point where the river entered beneath
the cliffs and shortly after rose to the sunlit surface of the Pacific;
but nowhere as far as they could see was sign of another craft. Down
the coast they steamed toward the beach where Billings had made his
crossing in the hydro-aeroplane and just at dusk the lookout announced
a light dead ahead. It proved to be aboard the Toreador, and a
half-hour later there was such a reunion on the deck of the trim little
yacht as no one there had ever dreamed might be possible. Of the
Allies there were only Tippet and James to be mourned, and no one
mourned any of the Germans dead nor Benson, the traitor, whose ugly
story was first told in Bowen Tyler's manuscript.

Tyler and the rescue party had but just reached the yacht that
afternoon. They had heard, faintly, the signal shots fired by the U-33
but had been unable to locate their direction and so had assumed that
they had come from the guns of the Toreador.

It was a happy party that sailed north toward sunny, southern
California, the old U-33 trailing in the wake of the Toreador and
flying with the latter the glorious Stars and Stripes beneath which she
had been born in the shipyard at Santa Monica. Three newly married
couples, their bonds now duly solemnized by the master of the ship,
joyed in the peace and security of the untracked waters of the south
Pacific and the unique honeymoon which, had it not been for stern duty
ahead, they could have wished protracted till the end of time.

And so they came one day to dock at the shipyard which Bowen Tyler now
controlled, and here the U-33 still lies while those who passed so many
eventful days within and because of her, have gone their various ways.






[Transcriber's note: I have made

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 5
" Hyttinsä he huomasivat olevan hirveässä epäjärjestyksessä.
Page 22
Muut apinat ilakoivat sanomattomasti Tublatin kustannuksella, sillä Murtonenä oli epämiellyttävä ukko, josta kukaan ei pitänyt.
Page 28
Tublat oli hänen hellittämättömin vihamiehensä, mutta juuri Tublatin vuoksi, hänen ollessaan noin kolmentoista vanha, loppuivat äkkiä muiden hätyyttelyt ja hän sai olla rauhassa paitsi silloin kun joku joutui merkillisen raivon valtaan, joka vaivaa monia viidakon julmia petoja.
Page 30
Sitten pikku Tarzan keinotteli itsensä irti tappelevien parvesta, puristaen julmaa saalistaan tiukasti rintaansa vasten.
Page 31
Yhä ylemmäs hän kapusi metsän jättiläisen huojuvaan latvaan asti, jonne hänen painava ahdistajansa ei enää uskaltanut tulla.
Page 34
Täällä hän kertoi seikkailunsa, rehenteli ja kerskaili, niin että se herätti kunnioitusta katkerimmissa vihamiehissäkin, kun taas Kaala suorastaan tanssi ilosta ja ylpeydestä.
Page 38
Kuinka ihmeellistä! Tarzan melkein ilmaisi läsnäolonsa; niin kiihkoissaan hän oli löydöstään.
Page 39
Vaskinen nilkkarengas oli myös hänen mieleensä, ja sen hän siirsi omaan jalkaansa.
Page 45
Odotettuaan hetkeä, jolloin ketään ei näyttänyt olevan lähellä, Tarzan kiiruhti noutamaan nuolikimppunsa.
Page 47
Vaahdoten ja karjuen hulluutensa puuskassa Kertshak katseli ympärilleen nähdäkseen sen, jota enimmin vihasi, ja läheisen puun oksalta hän keksikin Tarzanin.
Page 50
He eivät olleet pysyneet hänen tasallaan eivätkä voineet hituistakaan ymmärtää niitä monia ja ihmeellisiä unelmia, jotka askarruttivat heidän ihmiskuninkaansa toimeliaita aivoja.
Page 53
Hänen suora moitteeton vartalonsa oli lihaksiltaan kuin muinaisen roomalaisen gladiaattorin, samalla kuitenkin pehmeäpiirteinen kuin kreikkalaisen jumalan, ilmaisten tavatonta voimaa, notkeutta ja nopeutta.
Page 55
Iso mies heilautti käsiään ylöspäin, hänen polvensa notkahtelivat, ja ääntä päästämättä hän tuupertui kuolleena rannalle.
Page 57
Professori Porter oli jo kadonnut viidakkoon, jonne häntä seurasi hätiköivä Samuel T.
Page 59
Afrikan länsirannikolle, niin etteivät he lähteneet marssimaan Zanzibariin, mustien maanosan vastakkaiselle puolelle.
Page 89
Eräs miehistä tuli hulluksi ja hyppäsi mereen.
Page 90
Edellisen illan merkkilaukauksia ei oltu majassa kuultu, nähtävästi siksi, että he kaikki silloin olivat etsimässä Jane Porteria viidakon tiheikössä, missä ainainen oksien rapina tukahdutti muut äänet.
Page 99
Kookas neekeri, joka seisoi hänen edessään, retkahti selälleen kuin näkymättömän käden satuttamana.
Page 105
.
Page 119
"No, Apinain Tarzan, mitä arvelette?" kysyi D'Arnot.