Out of Time's Abyss

By Edgar Rice Burroughs

Page 68

her announcement of her love
for An-Tak.

He took a step toward her. A fierce yearning to seize her and crush
her in his arms, swept over him, and then there flashed upon the screen
of recollection the picture of a stately hall set amidst broad gardens
and ancient trees and of a proud old man with beetling brows--an old
man who held his head very high--and Bradley shook his head and turned
away again.

They went back then to their little acre, and the days came and went,
and the man fashioned spear and bow and arrows and hunted with them
that they might have meat, and he made hooks of fishbone and caught
fishes with wondrous flies of his own invention; and the girl gathered
fruits and cooked the flesh and the fish and made beds of branches and
soft grasses. She cured the hides of the animals he killed and made
them soft by much pounding. She made sandals for herself and for the
man and fashioned a hide after the manner of those worn by the warriors
of her tribe and made the man wear it, for his own garments were in
rags.

She was always the same--sweet and kind and helpful--but always there
was about her manner and her expression just a trace of wistfulness,
and often she sat and looked at the man when he did not know it, her
brows puckered in thought as though she were trying to fathom and to
understand him.

In the face of the cliff, Bradley scooped a cave from the rotted
granite of which the hill was composed, making a shelter for them
against the rains. He brought wood for their cook-fire which they used
only in the middle of the day--a time when there was little likelihood
of Wieroos being in the air so far from their city--and then he learned
to bank it with earth in such a way that the embers held until the
following noon without giving off smoke.

Always he was planning on reaching the mainland, and never a day passed
that he did not go to the top of the hill and look out across the sea
toward the dark, distant line that meant for him comparative freedom
and possibly reunion with his comrades. The girl always went with him,
standing at his side and watching the stern expression on his face with
just a tinge of sadness on her own.

"You are not happy," she said once.

"I should be over there with my men," he replied. "I do not know

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 0
Hänen puolisonsa syventyi uudestaan kirjaansa, mutta kuitenkin lievästi ihmetellen, että hänen kreivittäressään kolme päivää New Yorkista lähdön jälkeen oli äkkiä herännyt ihastusta juuri niitä rakennuksia kohtaan, joita hän aivan hiljakkoin oli pitänyt hirveinä.
Page 3
Olette aivan toisen näköinen, Paulvitsh.
Page 31
" De Coude oli ranskalainen.
Page 39
Kun he olivat odotelleet puolisen tuntia, palasi sanansaattaja Kadur ben Sadenin kanssa.
Page 43
Ette ikänä arvaisi, kenet.
Page 56
Hänen mieltymyksensä ja kiintymyksensä tyttöön olivat voimakkaina tekijöinä yllyttämässä häntä myönteiseen päätökseen.
Page 64
Herra Thuran oli koettanut löytää veruketta sirosti peräytyäkseen.
Page 66
"Mutta hän näytti perin kunnioitettavalta herrasmieheltä.
Page 75
Nyt hän eli.
Page 82
"Sinne on pitkä matka", vastasi Waziri, "ja minä olen jo vanha mies; mutta jos odotat siksi kun sadekausi on ohi ja virrat alentuneet, niin otan muutamia sotureitani ja lähden mukaasi".
Page 84
metsästäjiä, ei ollut osoittautunut yhtä hyväksi maalitauluksi, ja vaikka jokainen keihäs oli osunut, ei ainoakaan ollut lävistänyt mahtavaa sydäntä.
Page 85
Muutamassa minuutissa hän.
Page 88
Kun neekeri oli lähettänyt kuolonkyyhkysensä, hän vetäytyi aina valitsemansa puun rungon suojaan eikä tähdännyt enää, kunnes valpas silmä oli havainnut, että kukaan ei katsellut hänen puutansa kohti.
Page 99
määrää tai muutoin tulette 'ensimmäiseksi' ilman arvonnan muodollisuutta", virkkoi herra Thuran uhaten.
Page 116
Kuumeesta heikko Thuran pyörtyi.
Page 130
Tennington ja tyttö näkivät sen samaan aikaan.
Page 131
Kun käsi alkoi laskeutua, sulki Jane Porter silmänsä ja lähetti hiljaisen rukouksen luojalleen, jonka kasvojen eteen hän niin pian joutuisi.
Page 132
Hän odotti sitten kauheassa jännityksessä, kun se pienin nytkähdyksin myötäsi.
Page 138
Siellä minä sen sain.
Page 140
Nämä olivat menneet aikaisin aamupuolella etsimään tuoretta ruokaa eivätkä olleet vielä palanneet.