Out of Time's Abyss

By Edgar Rice Burroughs

Page 57

may hear
it. Lean close--I will whisper it into your ear."

He moved forward and stepped upon the dais. The creature raised its
sword ready to strike at the first indication of treachery, and Bradley
stooped beneath the blade and put his ear close to the gruesome face.
As he did so, he rested his weight upon his hands, one upon either side
of the Wieroo's body, his right hand upon the hilt of the spare sword
lying at the left of Him Who Speaks for Luata.

"This then is the secret of both life and death," he whispered, and at
the same instant he grasped the Wieroo by the right wrist and with his
own right hand swung the extra blade in a sudden vicious blow against
the creature's neck before the thing could give even a single cry of
alarm; then without waiting an instant Bradley leaped past the dead god
and vanished behind the hides that had hidden the girl.

Wide-eyed and panting the girl seized his arm. "Oh, what have you
done?" she cried. "He Who Speaks for Luata will be avenged by Luata.
Now indeed must you die. There is no escape, for even though we
reached my own country Luata can find you out."

"Bosh!" exclaimed Bradley, and then: "But you were going to knife him
yourself."

"Then I alone should have died," she replied.

Bradley scratched his head. "Neither of us is going to die," he said;
"at least not at the hands of any god. If we don't get out of here
though, we'll die right enough. Can you find your way back to the room
where I first came upon you in the temple?"

"I know the way," replied the girl; "but I doubt if we can go back
without being seen. I came hither because I only met Wieroos who knew
that I am supposed now to be in the temple; but you could go elsewhere
without being discovered."

Bradley's ingenuity had come up against a stone wall. There seemed no
possibility of escape. He looked about him. They were in a small room
where lay a litter of rubbish--torn bits of cloth, old hides, pieces of
fiber rope. In the center of the room was a cylindrical shaft with an
opening in its face. Bradley knew it for what it was. Here the
arch-fiend dragged his victims and cast their bodies into the river of
death far below. The floor about the opening in the shaft and

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 5
-- "Ah", ajatteli rouva, "syyllinen omatunto on kovin arka kapine!" TOINEN LUKU Vihan kahleiden takomista ja.
Page 7
Hänen mennessään ohitse Tarzan kääntyi häntä tarkkaamaan, toivoen keksivänsä jotakin, mikä paljastaisi, kuka tuo nainen oli.
Page 10
"Niin.
Page 11
Enkö ole teille lukemattomia kertoja sanonut, että minulla on kymmenellekin riittämään ja että puolet siitä on teidän? Ja vaikka antaisin sen kaiken teille, vastaisiko se edes kymmenettä osaa siitä arvosta, jossa pidän ystävyyttänne, rakas Tarzan? Korvaisiko se ne palvelukset, jotka minulle Afrikassa teitte? En unohda, ystäväni, että ilman teidän ihmeellistä rohkeuttanne olisin kuollut Mbongan kylän ihmissyöjäin roviolla.
Page 17
Se selittänee hänen käyttäytymisensä teitä kohtaan viime yönä.
Page 20
Me olemme venäläisiä.
Page 34
Kun Kadur ben Saden oli syönyt hyvän päivällisen, valmistausi hän lähtemään isäntänsä luota.
Page 43
Häntä eivät ainakaan tunnonvaivat kiusaa.
Page 47
Tuskin he olivat ratsastaneet kapteeni Gerardin ja hänen miestensä näkyvistä, kun hän jälleen vaipui tavalliseen harvapuheisuuteensa.
Page 48
Niiden avuksi tuli silmät, joilla hän näki hyvin yöllä.
Page 52
Silloin tällöin kosketti veitsen kylmä teräs hänen ihoansa.
Page 70
"Veikeä tuuma, jumaliste!" "Niin, Tennington, tietysti", rohkeni Clayton huomauttaa; "täytyyhän sen olla veikeä, koska se on sinun keksimäsi, mutta mikä hiidessä se sitten on? Aiotko purjehtia etelänavan kautta Kiinaan?" "Oh, kuulehan, Clayton", vastasi Tennington, "älä viitsi olla niin tyly toverille siksi, että et tullut tätä retkeä itse ehdottaneeksi.
Page 72
Sitten iski heihin äkillinen tuulenpyörre, joka pyyhkäisi kannelta mereen melkein kaikki, mikä oli irrallista.
Page 85
Tahdotko odottaa, Waziri?" "Kyllä", sanoi vanha päällikkö.
Page 98
Joko täytyy kaikkien kuolla yhdessä parin vuorokauden kuluessa tai on yksi uhrattava toisten hengenpitimeksi.
Page 107
Papit ja papittaret polvistuivat hänen eteensä, kun hän kohottaen sauvaansa heidän ylitseen lausui pitkän ja väsyttävän rukouksen.
Page 119
Parinkymmenen askeleen päässä alempana alkoi tunnelin tasainen lattia uudestaan, ja pian senjälkeen pysähdytti hänen etenemisensä raskas puuovi; siltä puolelta, mistä Tarzan sitä lähestyi, se oli varustettu paksuilla puuteljillä.
Page 127
"Olivatko kaikki koirakset lyhyitä ja käyräsäärisiä?" "Olivat.
Page 140
"Kuinka tuo mies, jonka nimen sanot olevan Rokoff kummastuneekaan sinut nähdessään", sanoi Jane Porter Tarzanille.
Page 142
.