Out of Time's Abyss

By Edgar Rice Burroughs

Page 4

jabbering with much laughter,
loud and boisterous. "No," shouted one, "you will not harm us, for we
shall kill you. Come! We kill! We kill!" And with hideous shouts
they charged down upon the Europeans.

"Sinclair, you may fire," said Bradley quietly. "Pick off the leader.
Can't waste ammunition."

The Englishman raised his piece to his shoulder and took quick aim at
the breast of the yelling savage leaping toward them. Directly behind
the leader came another hatchet-man, and with the report of Sinclair's
rifle both warriors lunged forward in the tall grass, pierced by the
same bullet. The effect upon the rest of the band was electrical. As
one man they came to a sudden halt, wheeled to the east and dashed into
the jungle, where the men could hear them forcing their way in an
effort to put as much distance as possible between themselves and the
authors of this new and frightful noise that killed warriors at a great
distance.

Both the savages were dead when Bradley approached to examine them, and
as the Europeans gathered around, other eyes were bent upon them with
greater curiosity than they displayed for the victim of Sinclair's
bullet. When the party again took up the march around the southern end
of the pool the owner of the eyes followed them--large, round eyes,
almost expressionless except for a certain cold cruelty which glinted
malignly from under their pale gray irises.

All unconscious of the stalker, the men came, late in the afternoon, to
a spot which seemed favorable as a campsite. A cold spring bubbled
from the base of a rocky formation which overhung and partially
encircled a small inclosure. At Bradley's command, the men took up the
duties assigned them--gathering wood, building a cook-fire and
preparing the evening meal. It was while they were thus engaged that
Brady's attention was attracted by the dismal flapping of huge wings.
He glanced up, expecting to see one of the great flying reptiles of a
bygone age, his rifle ready in his hand. Brady was a brave man. He
had groped his way up narrow tenement stairs and taken an armed maniac
from a dark room without turning a hair; but now as he looked up, he
went white and staggered back.

"Gawd!" he almost screamed. "What is it?"

Attracted by Brady's cry the others seized their rifles as they
followed his wide-eyed, frozen gaze, nor was there one of them that was
not moved by some species of terror or awe. Then Brady spoke

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 1
Eikä hän tässä tapauksessa ollutkaan erehtynyt.
Page 5
"Niin.
Page 15
" Niin tyrmistyi Tarzan naisen kiittämättömyydestä, että hetkiseksi aivan mykistyi.
Page 18
"Olkaamme ystäviä!" Ja niin päättyi koko asia, paitsi että Tarzan tuli yleiseksi puheenaiheeksi poliisiasemalla ja kartutti ystäviensä lukua ainakin neljällä urhoollisella miehellä.
Page 38
" "Vanki!" huudahti Tarzan epäuskoisesti.
Page 40
Tarzan otti kiväärinsä sen tupesta ja irroitti revolverin kotelosta.
Page 46
" Tarzan oli Algeriassa ollessaan kylliksi tutustunut arabialaisten luonteeseen tietääkseen, että se ei ollut syy, sillä arabialainen ei koskaan liioin rakasta muukalaisten seuraa, varsinkaan ranskalaisten sotilasten.
Page 57
Emme voineet epäillä.
Page 60
Kuinka neitonen tuona yönä olisikaan kauhistunut, jos olisi tiennyt, että villi viidakon elukka oli kyykistyneenä hänen ikkunansa alla tarkaten jokaista hänen liikettänsä.
Page 63
alusta, joka niin sirosti viilsi hiljaisen meren vienoja aaltoja, ja koettivat arvailla mikä alus se lienee ollut.
Page 64
"Jos ette, niin minä paiskaan teidät mereen", jatkoi Tarzan.
Page 75
Vähän aikaa hän pysytteli maassa, mutta vihdoin hän havaitessaan jäljet, jotka osoittivat riistaa olevan lähellä, ponnahti puiden oksille.
Page 76
Silmukka kiertyi Hortan kaulaan.
Page 82
Ja Tarzanin täytyi tyytyä tähän järjestelyyn, vaikka olisi kernaasti lähtenyt matkalle jo seuraavana aamuna; -- hän oli kärsimätön kuin lapsi.
Page 100
Spider näki ensimmäisenä vuosiluvun, ja ennenkuin kukaan aavisti hänen aikeitansa, hän kohosi pystyyn ja paiskausi laidan yli hävitäkseen iäksi meren vihreään syvyyteen.
Page 127
Kun Clayton kysyi häneltä tyttöä, näkyi hän kummastelevan, että Jane ei ollut saapuvilla.
Page 130
"En, tunteeni häntä kohtaan eivät olleet laisinkaan sitä laatua.
Page 135
" "Ajoissa? Mitä tarkoitat?" kysyi tyttö.
Page 136
"Mitä me nyt teemme?" "Mihin sinä mieluimmin haluaisit mennä?" kysyi Tarzan.
Page 140
Minun on mahdotonta jälleen menettää sinut, rakas Tarzan.