Out of Time's Abyss

By Edgar Rice Burroughs

Page 27

sanctuary for him, since the stern laws of the Wieroos forbade
altercations within such walls. Now they were rough and threatening,
as with wings half spread they hovered about him in menacing attitudes,
barring his way to the ladder leading to the roof from whence he had
descended; but the Englishman was not one to brook interference for
long. He attempted at first to push his way past them, and then when
one seized his arm and jerked him roughly back, Bradley swung upon the
creature and with a heavy blow to the jaw felled it.

Instantly pandemonium reigned. Loud wails arose, great wings opened
and closed with a loud, beating noise and many clawlike hands reached
forth to clutch him. Bradley struck to right and left. He dared not
use his pistol for fear that once they discovered its power he would be
overcome by weight of numbers and relieved of possession of what he
considered his trump card, to be reserved until the last moment that it
might be used to aid in his escape, for already the Englishman was
planning, though almost hopelessly, such an attempt.

A few blows convinced Bradley that the Wieroos were arrant cowards and
that they bore no weapons, for after two or three had fallen beneath
his fists the others formed a circle about him, but at a safe distance
and contented themselves with threatening and blustering, while those
whom he had felled lay upon the pavement without trying to arise, the
while they moaned and wailed in lugubrious chorus.

Again Bradley strode toward the ladder, and this time the circle parted
before him; but no sooner had he ascended a few rungs than he was
seized by one foot and an effort made to drag him down. With a quick
backward glance the Englishman, clinging firmly to the ladder with both
hands, drew up his free foot and with all the strength of a powerful
leg, planted a heavy shoe squarely in the flat face of the Wieroo that
held him. Shrieking horribly, the creature clapped both hands to its
face and sank to the ground while Bradley clambered quickly the
remaining distance to the roof, though no sooner did he reach the top
of the ladder than a great flapping of wings beneath him warned him
that the Wieroos were rising after him. A moment later they swarmed
about his head as he ran for the apartment in which he had spent the
early hours of the morning after his arrival.

It was but a short distance

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 12
Lopulta hän sai itse nähdä sen olennon, jota pikku apinat niin pelkäsivät -- ihmismäisen pedon, jonka Claytonit olivat silloin tällöin nähneet vilaukselta.
Page 15
Nuoret leikkivät ja telmivät puiden ja pensaiden seassa.
Page 29
aukeaa paikkaa ympäröivät joka puolelta koskemattoman metsän mahtavat jättiläiset, joiden juurella pensasto oli niin tiheä, että ainoa tie paljaalle tantereelle kulki puiden ylimpien oksien kautta.
Page 30
Mutta Tarzan oli myös nähnyt verivihollisensa ja arvaten pedon aikeet juoksi nopeasti naaraiden ja poikasten luo, toivoen voivansa kätkeytyä sinne.
Page 32
Hän heitti ananaksen kansansa iänikuisen vihollisen niskaan.
Page 39
Musta soturi raivostui, mutta enemmän hän pelkäsi.
Page 43
Se oli John Claytonin päiväkirja, jota hän oli pitänyt ranskaksi, kuten aina oli ollut hänen tapansa.
Page 49
Mustat eivät olleet vielä tavanneet Tarzanin rantamalla sijaitsevaa majaa, mutta ollessaan kaukana heimonsa keskuudessa hän pelkäsi alinomaa, että he keksisivät sen ja hävittäisivät hänen aarteensa.
Page 53
Mustan kasvoilla ilmenevä hämmennys oli melkein naurettava, ja ennenkuin Tarzan ehti jännittää jousensa, kääntyi mies ja pakeni pitkin polkua huutaen, ikäänkuin olisi tahtonut hälyttää tovereitaan.
Page 54
Heidän silmiään kohtaava näky saattoi vanhan viisaan Mbongankin vapisemaan, sillä sieltä lennähti Mirandon ruumis kumahtaen maahan heidän jalkojensa eteen.
Page 60
Hän ei ymmärtänyt, miksi he käyttäytyivät näin, mutta sittenkin hän vaistomaisesti piti nuoresta miehestä sekä vanhuksista, ja tyttöä kohtaan hän tunsi outoa kaipuuta, jota tuskin itse käsitti.
Page 66
Vihdoin olivat sen olkapäätkin ulkona.
Page 79
Laivan kapteeni sanoi, että ottaen huomioon sen paikan, josta hänet oli pelastettu, ja kuluneella viikolla vallinneet tuulet hän oli varmasti ollut jollakin Kap Verden saarista Afrikan länsirannikolla, noin 16.
Page 86
Välistä on myös karvainen ruumis hieraissut oksaa tai runkoa, ja siihen tarttunut karvahahtuva kertoo, että ollaan oikeilla jäljillä.
Page 101
" Hän ei tiennyt, miksi näin sanoi, sillä hän ei uskonut sitä itsekään, mutta rakkaus on oikullinen.
Page 103
Clayton ja luutnantti Charpentier marssivat viimeisinä.
Page 110
Lähdemme täältä tunnin kuluessa emmekä milloinkaan enää tule takaisin, mutta sitä ennen tahdomme lausua teille ja viidakkotovereillenne jäähyväiset ja sanoa, että aina muistamme kiitollisina mitä teitte rannallenne joutuneille muukalaisille, ja että olisimme paljon paremmin kiittäneet teitä, jos olisimme saaneet siihen tilaisuuden.
Page 112
Minun kai pitäisi hävetä, kun myönnän sen, mutta totta se on".
Page 119
"Ei, te ette saa, Tarzan!" huudahti D'Arnot.
Page 126
Se on pieni talo, jonka turvissa voisi kutakuinkin elää.