Jungle Tales of Tarzan

By Edgar Rice Burroughs

Page 75

fear Taug and Gunto and the
others. Let me stay with Momaya, O Tarzan, God of the Jungle! Let me
stay with Momaya, my mother, and to the end of our days we will bless
you and put food before the gates of the village of Mbonga that you may
never hunger."

Tarzan sighed.

"Go," he said, "back to the village of Mbonga, and Tarzan will follow
to see that no harm befalls you."

Tibo translated the words to his mother, and the two turned their backs
upon the ape-man and started off toward home. In the heart of Momaya
was a great fear and a great exultation, for never before had she
walked with God, and never had she been so happy. She strained little
Tibo to her, stroking his thin cheek. Tarzan saw and sighed again.

"For Teeka there is Teeka's balu," he soliloquized; "for Sabor there
are balus, and for the she-Gomangani, and for Bara, and for Manu, and
even for Pamba, the rat; but for Tarzan there can be none--neither a
she nor a balu. Tarzan of the Apes is a man, and it must be that man
walks alone."

Bukawai saw them go, and he mumbled through his rotting face, swearing
a great oath that he would yet have the three fat goats, the new
sleeping mat, and the bit of copper wire.




6

The Witch-Doctor Seeks Vengeance

LORD GREYSTOKE was hunting, or, to be more accurate, he was shooting
pheasants at Chamston-Hedding. Lord Greystoke was immaculately and
appropriately garbed--to the minutest detail he was vogue. To be sure,
he was among the forward guns, not being considered a sporting shot,
but what he lacked in skill he more than made up in appearance. At the
end of the day he would, doubtless, have many birds to his credit,
since he had two guns and a smart loader--many more birds than he could
eat in a year, even had he been hungry, which he was not, having but
just arisen from the breakfast table.

The beaters--there were twenty-three of them, in white smocks--had but
just driven the birds into a patch of gorse, and were now circling to
the opposite side that they might drive down toward the guns. Lord
Greystoke was quite as excited as he ever permitted himself to become.
There was an

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 14
Seuraavan vuoden aikana kävivät Claytonin kimppuun useinkin ne isot apinat, jotka nyt näyttivät alituisesti hätyyttävän majaa, mutta kun hän ei enää milloinkaan mennyt ulos ilman pyssyjä ja revolvereita, ei hänen tarvinnut suurestikaan pelätä näitä valtavia petoja.
Page 17
Ensin hän kohotti varovasti käärinliinan kulmaa, mutta nähdessään siellä naisen ruumiin hän repäisi rajusti vaatteen syrjään ja tarttui elottomaan valkoiseen kaulaan isoilla karvaisilla käsillään.
Page 19
Ja päivä päivältä hänen voimansa karttuivat.
Page 20
Noin pienoinen rako oli muka suu, ja kuinka mitättömät olivatkaan hänen hampaansa! Miltä ne näyttivät hänen onnellisen toverinsa valtavien huulten ja voimakkaiden torahampaiden rinnalla! Kuinka vaivaisen pieni oli nenäkin! Sehän oli niin ohut, että näytti puoleksi nälkiintyneeltä.
Page 25
Hän saattoi vain nuolla haavoja ja siten pitää niitä puhtaina, jotta parantava luonto nopeammin sai suorittaa työnsä.
Page 33
Heti hän oli pystyssä, ja hypäten kuin apina hän pääsi turvaan oksalle.
Page 50
Tarzanin teki mieli kurittaa häntä turvautumatta puukkoon tai nuoliin.
Page 55
Hän rypisti kulmakarvojaan ja mietti ankarasti.
Page 57
lähti hiljalleen astelemaan viidakkoa kohti.
Page 58
Tavantakaa hän huuteli kadonneiden ukkojen nimiä.
Page 64
Hän luuli aluksi, että joku merimies oli ampunut, mutta se seikka, että hän oli jättänyt Jane Porterille revolverin, ja hänen ylen jännittynyt hermostonsa saivat hänet väkisinkin kuvittelemaan, että neitoa nyt uhkasi jokin suuri vaara, että Janen kenties juuri tällä hetkellä täytyi puolustaa itseään jotakin villi-ihmistä tai petoa vastaan.
Page 76
pitää, ajatteli hän.
Page 86
Hänen kykynsä ajatella ja harkita on melkoiseksi osaksi ne korvannut, ja siksi ne ovat vastaavassa määrässä tylsistyneet, samoin kuin korvia ja päänahkaa liikuttavat lihakset ovat kuihtuneet, kun niitä ei ole käytetty.
Page 90
Edellisen illan merkkilaukauksia ei oltu majassa kuultu, nähtävästi siksi, että he kaikki silloin olivat etsimässä Jane Porteria viidakon tiheikössä, missä ainainen oksien rapina tukahdutti muut äänet.
Page 92
Näin kyhätyn pikku teltan toinen pää suljettiin oksilla ja lehvillä.
Page 112
" "Minä en moiti sinua vähääkään, Esmeralda", sanoi Clayton, "ja siinä on todellakin perää, mitä sanoit noista yksinäisyyden äänistä.
Page 117
" "Minulla on parempi suunnitelma", huomautti D'Arnot.
Page 127
"Kuulkaahan nyt Jane", sanoi hän jyrkästi, "kuinka kauan tällaista jatkuu? Tosin ette ole kieltäytynyt tulemasta vaimokseni, mutta ette ole suostunutkaan.
Page 131
"Se on pitkä historia, mutta minä sen kuitenkin kirjoitin, kun en osannut puhua.
Page 135
"Pienin niistä, se, jonka löysimme kehdosta, oli ihmisapinan.